Sukkasillaan... ja vähän muutakin

Sain  vihdoin aikaiseksi ajella niitä kuvia tänne koneelle. Tässä ekassa kuvassa ovat ne toiseksi nuorimman tekemät sukat. Raidalliset hän teki minulle ja sain ne joululahjaksi. Oranssit, heijastinlangasta tehdyt, hän teki isollesiskolleen joulun jälkeen. 

Nyt hänellä on uusi raitalankakerä ja sukanteko menossa. Ehkä ne nyt tulevat hänelle itselleen. Mutta sitten on jo seuraavakin sukkaprojekti odottamassa, sillä nuoremman siskonsa valkoinen heijastinlanka on jo myös odottamassa sukantekijää.

Tämä kyseinen sukantekijähän minuakin yritti jo aiemmin innostaa sukantekoon. Se ajatus ei ihan heti ottanut tuulta.  Mutta kun sitten oli sopivasti lankaa tarjouksessa ja innostava ohjekin löytyi samasta kaupasta, niin rupesin minäkin. Yksi sukka on valmis, toinen tekeillä.

Sain myös joululahjaksi lankoja. Näistä voisi tehdä tietysti sukat, ja ehkä ne sellaisiin käytetäänkin. Mutta toisaalta piirtelin muutakin, mitä voisi tehdä näistä kevään mieleen tuovista langoista. Se tosin edellyttäisi lisälankojen ostamista.

Mainittu vaatepiirroskirjaseni on jo lähes täynnä. Mutta muutama päivä sitten sain yllätyksen. Postilaatikosta tuli esiin minulle osoitettu lähetys. Se oli Kemiöstä, Sagalundin museosta. Ihmettelin, että mikä ihme se on, enhän ollut mitään tilannut. Mutta sepä olikin vanhimman tyttären järjestämä yllätys: Uusi, samanlainen muistikirja kuin tuo aiempi, serkulta aikanaan saamani! Tytär oli nyt onnistunut löytämään minulle uuden! Ja mukana oli kaunis korttikin. Ihana yllätys tyttäreltä:) 

Hän oli sen lähetyksen ensin saanut itse siinä laatikossa, joka minullekin tuli, mutta sitten piilottanut oman nimensä ja laittanut laatikon uudelleen postiin minulle. Ovelasti järjestetty yllätys, joka onnistui täydellisesti:)