He eivät käsittäneet ihan selviä sanoja

"Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille:

"Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä nän nousee kuolleista."

Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti." Luukas 18.31-34 KR-92

Ihan selvästihän tuo tuossa meidän käsityksemme mukaan lukee, mitä Jeesus ilmoitti tapahtuvan. Mutta hänen seurassaan kulkevat kaverit eivät käsittäneet, koska sellainen todellisuus ei kuulunut millään lailla niihin ajatuksiin, joita he olivat päässään hellineet. Jeesuksen lähipiirin - hänen seuraajiensa, eli opetuslasten - ensimmäiset ajatukset kaikesta korkeasta olivat kyllä oikeilla jäljillä; olihan Jeesus Jumalan Poika, tuleva hallitsijakin, mutta paljon suurempana kuin hänen seuraajansa käsittivät. Mutta se kaikki tapahtuisi vasta sitten, kun olisi täytetty se, mitä varten Jeesus ylipäätään oli tänne syntynyt: kuolla jokaisen ihmisen syntien tähden. Lahjoittaa ihmiselle vapaus, koska hän kärsi sijaiskärsijänä kuoleman syntien tähden. Se tuo ihmiselle valon ja vapauden.

Mikä sitten on synti? Vihollisuus Jumalaa vastaan. Se on ikäänkuin meissä oleva parantumaton sairaus, ilman jumalallista väliintuloa. Mutta Jeesus  harrasti sitä parantumattomien parantamista jo täällä ollessaan. Ja sitten hän tuli välimieheksi ristinkuolemallaan - (hänen välinsä Jumalan kanssa olivat kunnossa) - sovittaen ihmisen ja Jumalan välillä olevan eripuran. Siinä on paras ja ainoa tarjolla oleva sovintoesitys. Se kannattaa hyväksyä. Se on meitä rakastaen laadittu.