Jouluaatto - aatto juhlista jaloin?

Niinpä niin, se on nyt. Eikä nytkään ole täällä kotona niin valmiina paikat juhlaan kuin olin toivonut ja aikonut. Kaikki jää aina kesken; sekin minkä tietää jo alunalkaen monin tavoin vajaaksi siitä, mitä haluaisi.

Mutta ehkä se voi opettaa meille jotain tärkeää: meistä ei ole täydellistä tekemään, vaikka kuinka toivoisimme ja yrittäisimme. Vaikka saisimme kaikki näyttämään täydelliseltä, löytyykö ihmistä, jolla ei olisi mielensä sopukoissa yhtään asiaa - joka mieleen pulpahtaessa ainakin vähän rikkoo sitä kenties saavutettua rauhan tunnetta? Mutta vaikka joku sanoisikin sellaisen rauhan tunteen saavuttaneensa, tunne ei ole sama kuin rauha. Todellinen rauha, kaiken ristiriitaisuuden ja keskeneräisyyden tunteiden keskellä on isommissa käsissä: Jeesus syntyi - ja kuoli - ja myös nousi taivaaseen, ollakseen meidän todellinen rauhamme! Ikuisesti kestävä ja täydellinen. Hänessä sovitettiin kaikki, mikä meissä on rikkonaista ja epätäydellistä suhteessa Jumalaan. Jeesus maksoi syntiemme hinnan, kärsi rangaistuksemme. Olemme sovitetut Jumalan, Isämme, kanssa sen vuoksi. Jeesus on isoveljemme... 

Se levottomuus meissä kuvastaa juuri sitä, että me jokainen kaipaamme taivaallista - taivaallista rauhaa. Todellinen rauhan juhla tulee kerran olemaan taivaassa, jonne kaikki ovat kutsutut! Mutta moniko ottaa sen kutsun vastaan? Moniko haluaa vain yrittää itse, omin voimin sitä saavuttaa, jolle oli jo aikoja sitten varattu osaavampi tekijä, ja joka jo tehtiin valmiiksi asti. Sinullekin.

Kiitos Jeesus, kun tulit rauhaksemme, ja lupasit valmistaa meille kodin sinne, missä sinä olet!

---

Miksi ihmeessä me muuten juhlimme joulua jo aattona, kun varsinainen joulupäivä on vasta odottamassa? 

---

Tässä minun juhlava kuivakakkuni, jonka eilen illalla uunista vetäisin... Kyllä huomaa, ettei ole tullut pitkään aikaan leivottua. Maailman helpoimman kakun, piimäkakun, jossa vain aineet piti sekoitaa tietyssä järjestyksessa, onnistuin möhlimään jopa kahdella tavalla. Olin olevinani nyt tarkka, ja silti huomasin kakun jo uuniin lykättyäni, että siirappipullo nököttää pöydällä pitelemättömänä. No, äkkiä kakku uunista ulos, ja sekoitetaan siirappi siihen... No sitten se toinen moka. Käytin vanhaa keittokirjaa, sellaista joka on 60-luvulla ollut uusi. Ihan ok muuten, mutta koska vuokani ei ollut sitä aikakautta, minun olisi pitänyt muistaa laskea uunin lämpötila 175 asteeseen 200 asemesta... 

Onneksi on kotona parempien tekijöiden kakkujakin, kun eilen kaupasta ostettiin jotain:)