"Olenhan minä sinua käskenyt:
Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile,
sillä, Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi,
missä ikinä kuljetkin."
Joosua 1:9
Seitsemännen päivän kohdalla kirjassa oli puolestaan tämä:
"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä,
minä panen turvani Herraan, Herraan,
kertoakseni kaikkia sinun tekojasi."
Psalmi 73:28
En tiedä, voin olla väärässäkin, mutta voisiko siinä pelkurien lukemisessa niiden joukkoon, joille luettiin kovat tuomiot, olla kyse juuri siitä, että on unohdettu se - tai ei ole haluttukaan tietää - että Jumala on. Jumala, joka on vieläpä lähellä. Jumala, joka on Pyhä!
Muutama sana vielä siitä tuomion sanasta pelkureille, ja muillekin. Me pelkurit olemme samalla tavalla syntisiä ja tuomion alaisia, kuin muutkin synnin tekijät.
MUTTA:
Emme kuitenkaan ole tuomion alla, sen takia, koska olemme Jeesuksen vapauttamia. Vapautettuja vankeja siis. Hän tiesi heikkoutemme ja kuoli juuri niiden heikkouksiemme, meidän syntiemme edestä! Ja syntihän on juuri sitä, eroa Jumalasta; joka ilmenee juuri siinä, ettemme pysty täyttämään itsessämme edes sitä hyvää, jota itse tahdomme - saati Jumalan vaatimuksia, Hänen asettamiaan rajoja. Mutta Jeesus tuli ja täytti ne. Ja kärsi rangaistuksenkin puolestamme. Se on lahja! Ja sen saa kuka tahansa ottaa vastaan.
 |
| Vankilan portti oli hänelle auki. "Jeeee! Minä olen vapaa." |
"...Ole vain luja ja rohkea." Päättyy Joosuan kirjan 1 luku jakeeseen 18. Kehotus toistuu luvussa useamman kerran. Ja miksi? Koska Herra oli luvannut olla hänen kanssaan.
No, jos nyt joku sanoo, että se oli Joosualle... Niin voin sanoa, että on meidänkin kanssamme luvattu olla. Jeesus itse sanoi niin:
"...Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Matteus 28:20
---
Jos tahdot etsiä Raamatusta jotain, niin tässäkin on paikka, jossa etsiä: Koivuniemen Raamattuhaku
Minulle tuli heti mieleen tämä Raamatun kohta.
VastaaPoista1. Joh. 4:18
Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
Jotain pelosta, tietysti on erilaista pelkoakin, esim. ei saa mennä suin päin vaarallisiin paikkoihin ja sanoa että en pelkää mitään, oisko vääränlaista pelkoa.
Äidit yleensä pelkää lapsiensa puolesta, kun ovat maailmalla monenlaisissa vaarallisissakin tehtävissä,
kysymys ei ole kuitenkaan tuosta 1 joh. Raamatun kohdan pelosta.
Meissä ihmisissä itsessään ei ole mitään, ei uskovissakaan, kaikki on siinä mitä meille annetaan, myös Jumala voi antaa täydellisen luottamuksen häneen, niin että meidän ei tarvitse pelätä mitään, se on valtava asia kun saa luottaa Jumalaan kaikessa.
Kerron tähän vielä sen kun molemmat tyttäreni olivat 2 viikkoa amatzonin viidakossa, jossa luikerteli boa kuristaja käärmeitä ynm. muita villieläimiä liikkui puskissa, en voinut muuta kuin luottaa Jumalaan että hän varjelee, sillä välin 2 lentokonettakin tippui, kotiin kun tulivat sain kuulla miten vaarallisia reittejä olivat liikkuneet siellä, putouksia, rotkoja.
Kehottaisin kaikkia uskovia luottamaan Jumalaan kaikessa täysin, se karkoittaa pelon,myös rakkaus Jumalaan.
ok. tuli vähä pitkä kommentti.
Siellä viidakossa tosiaan on tarvittu Jumalan varjelevaa kättä ja sitä varjelusta on myös saatu! Jumala todellakin voi varjella ja Hän voi myös karkoittaa pelon. Itse sitä pelkoa ei pysty yltään karistamaan. Jumala on luotettava, mutta me emme. Ei siis ihme, jos me emme osaa Jumalaankaan luottaa, tai häntä rakastaa, kuten pitäisi. Oppimiseen menee koko elämä.
PoistaKiitos kirjoituksesta. Minulle tuli sama Raamatun kohta muutama päivä
VastaaPoistasitten Joos 1:9.
Minä olen myös pelkuri,mutta onneksi saan rukoilla Jumalaa että Hän antaisi pelkuruuteni anteeksi ja antaisi minulle rohkeutta.
Joos 1:9 Ole luja ja rohkea niin sepuhutteli minua ja luin rohkeudesta netistä Kotisatama,se oli hyvää opetusta.
Jeesus on meidän kanssamme,niin ei tarvitse pelätä. Minä äsken kirjoitin blogiini vähän samansuuntaisia ajatuksia.
Minusta on ihanaa, ettei meitä pelokkaitakaan hylätä! Jumala meidät tuntee ja tahtoo rohkaista luottamaan häneen. Sitä saamme opetella, vaikka se aikaa viekin.
Poista