Odottaminen on vaikeaa, kun mitään ei näy

"Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat." Joh. 20:29

"Usko ilmenee usein odottamisena." Fredrik Wislöff/Levähtää vähän.

Kun Jeesus oli kuollut ja haudattu, hänen lähimpänsä eivät osanneet odottaa ja uskoa sitä, että hän nousisi ylös; eikä sitä, että he vielä näkisivät häntä:

"Silloin toinenkin opetuslapsi,

 joka ensimmäisenä oli tullut haudalle,

 meni sisään ja näki ja uskoi.

Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hän oli kuolleista nouseva."

 Joh. 20:8-9

Jotkut uskoivat, kun Jeesus itse puhutteli heitä: "Vaimo, mitä itket?", "Rauha teille!". Joidenkin täytyi saada pistää sormensa "naulojen sijoihin". Sekin toive tuli täytetyksi, vaikka mahdettiinko sitä osata odottaa...

 "Sitten hän sanoi Tuomaalle:

 "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, 

ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni,

äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen."

Joh. 20:27

Entä me, uskommeko todella, että Jeesus tulee takaisin? Tai sen, että meitä odottaa taivas? Odotammeko häntä? Emme varmaankaan ole sen kummoisempia uskomaan, kuin olivat opetuslapsensa silloin aikanaan. Ja kuitenkin riipumme hänessä kiinni. Ja saamme niin tehdäkin.