Tule luo! Niiden luo, jotka sinua kaipaavat. Ja niidenkin luokse, jotka eivät Sinua vielä nyt kaipaa...

Mietin eilen aamulla ennen ylösnousua sitä aikaa, kun kohtasit ihmisiä näkyvässä hahmossa täällä maan päällä. Jotkut yllätit täysin. Jotkut jo olivat Sinua varmaan kovasti odottaneetkin tapaavansa - kuten Sakkeus. Kiitos niistä kaikista kohtaamisista. Kohtaa tänäänkin meitä kaikenlaisia ihmisiä! Niitä, jotka kaipaavat kovasti. Ja niitä myös, jotka eivät Sinua vielä osaa kaivata ollenkaan, kun eivät sinua tunne. Jotkut eivät ole edes kuulleet Sinusta. Tule luo, ja kohtaa meitä!

Toisten luokse tulisit jo tuttuna. Toisilta kysyisit ehkä arvoituksen tavoin: - Kuka minä olen?  Ja kun arvoitukseen ei ehkä osata vastata oikein, Sinä sanot kuka olet: "Minä olen Jeesus..."  (jatko: ... jota sinä vainoat.")  Sanoit Saulukselle niin. Hän ei tuntenut Sinua ennestään, mutta Sinä tunsit hänet oikein hyvin. Ja Sauluskin tuli tuntemaan Sinut. Tutut ja tuntemattomat saavat tulla tuntemaan Sinut - sellaisena kuin olet: Vapahtajana, syntien anteeksi antajana, ja paljon muunakin; Parantajana... ym.

(Isä Jumala): "kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan van antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?" Room. 8:32 KR-92

(Ja tuon huomion kirjoitti se entinen Saulus eli Saul, kun hän oli tullut tuntemaan Jeesuksen, ja oli uudelta nimeltään Paavali. Hän ihmetteli ja ihaili sitä, että Jumala saattoi antaa rakkaan, oman Poikansa Jeesuksen, lähteä tänne kylmään maailmaan kuollakseen meidän syntiemme eli rikkomustemme tähden - jotta meidän ei tarvitsisi. Mikä rakkaus meitä kohtaan!)

Kutsuit aikoinaan kaikenlaisia ihmisiä; niin hyvä-  kuin huonomaineisia. Niin teet yhä. Kutsut meitä kaikkia:)

- Tunnetko minut? Minä olen Jeesus... (jota olet odottanut tai vainonnut, inhonnut, epäillyt, tms.)