Auta meitä ettemme jäisi jumiin oman elämämme jääteille" ja "lumipenkkoihin". Anna apusi vaikka joskus joutuisimme odottamaan pitkäänkin, ja jopa ilman tietoa, tuleeko joku. Sinä kuitenkin tulet! Itseasiassa olet jo. Auta meitä kaikkina elämämme päivinä. Auta myös muistamaan, että Sinä olet. Ja että tahdot auttaa meitä. Ei ole sellaista tilannetta, sellaista päivää, sellaista hetkeä, että Sinä, Elämän Herra, väistyisit omiesi luota jonnekin kuulumattomiin. Jää tänäänkin tähän vierellemne. Meillä on turvallisempi ja levollisempi olo, jos olet ihan lähellä meitä.
---
Tämä rukous on saanut sanoihinsa vaikutteita myös katsotusta sarjasta "Rekkakuskit jäällä"; siinä nähdyistä yllättäen eteen tulleista hankalista tilanteista, jolloin on näyttänyt, että miten tuosta voi mitenkään selvitä. Ja kuitenkin, joskus pitkänkin odotusajan jälkeen tulee joku, joka vetää irti siitä jumista tai tai jopa työntää eteenpäin voimansa menettänyttä rekkaa. Tai kuski saakin voimia jatkaa linkkuun menneen rekan pyörien kaivamista lumesta, vaikka se näyttää aluksi aivan toivottomalta touhulta. Ja kuitenkin matka sitten jatkuu. Joskus ei ole tullut ketään, mutta onkin saatu voimaa ja neuvokkuutta, jotta matka on voinut jatkua. Usein silti on niin, että saapuu lopulta joku, joka voi auttaa. Ja välillä nämä saavat itsekin olla auttamassa: otetaan kyytiin joku kylmettynyt.
---
Tuossa seison muutama vuosi sitten piirretyssä kuvassa, kun tukkirekka pimeässä vyöryy ohi. Onneksi ei enää tarvitse aamupimeillä teillä kävellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti