Oli niin kaunista, kuin olisi taidenäyttelyssä ollut, kun juuri auringon laskiessa lähdin ulos. En osannut ulos lähtiessä odottaa sitä sellaista kauneutta jota näin, sillä se oli tuolla alempana lähistöllä, jossa on avoimempaa. Niinpä annoin mielessäni tälle kuvalle samanlaisen nimen, joka on yhdellä kirjallakin: Avoimen taivaan alla. Siltä minustakin tuntui, kun siellä lähistön tiellä olin ja sitä taivasta ihailin. Niiltä kohdin juuri kesän alussa kaaadettiin toiselta puolen tietä puita. Ja toiselta puolen oli kaadettu vuosia aiemmin. Vaikka metsän puiden kaadot ei aina miellytä, on siinä joskus sellainenkin hyvä puoli, että valo - ja se avoin taivas tulee näkyviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti