He kutsuvat meitä mukaansa. Kutsuvat lepäämään, ja tutustumaan heihin. (Ajatus erään yön unesta alkunsa saanut. Siitä lisää alempana.)*
Nämä kaksi tapahtumaa puolestaan oli saman aamun luettavista kotoisin. Minulla tässä omin sanoin kerrottuna, mutta mainittu, mistä kyseinen tapahtuma Raamatussa löytyy:
Pietari luuli näkevänsä näyn, kun enkeli kutsui häntä seuraamaan itseään, ja jopa availi hänelle vankilan ovia. Mutta se ei ollut unta, se oli todellista elämää, joka tapahtui juuri hänelle. Apt. 12:5-11
Joosuan edessä puolestaan seisoi mies, joka näytti niin tavalliselta, että hänen oli kysyttävä tältä, että oliko hän omia vai vihollisia. Ei ollut kumpaakaan niistä. Hän oli Herran sotajoukon päämies. Joosua 5:13-15
*Olin nähnyt eräänä yönä unta, jonka mukaan esittelin asuntoani, joka siinä unessa oli jykevässä, remontoidussa talossa. Asunto ei ollut iso, mutta huoneet korkeat ja säilytystilaakin oli - korkeussuunnassa. Sitä huonetta oli tullut katsomaan yksi tai kaksi henkilöä, rakennusalan ihmisiä. Asunto oli kuulemma hyvä muuten, mutta ikkunat; olivatko ne luotettavalla tavalla laitetut, kestäisivätkö ne? (Nämä ikkunat tuli uneen taatusti siitä, kun olin lukenut uusien talojen pettäneistä parvekelaseista.) Sitten minulle esitettiin kutsu niiden kahden toimesta, jotka olivat siinä isä ja poika. He kutsuivat vähäksi aikaa mökilleen lepäämään ja samalla myös tutustumaan heihin. Epäröin, mutta äitikin sanoi, että mene vaan. Erityisesti pojan kanssa voisimme paremmin tutustua ja jutella, tunsimme jo jonkin verran ennestään. (Tuohon tapaan unessa. Kun unta yritin muistella ja miettiä, mitä ja mistä sen ainekset on, osa oli tosiaan ihan luetusta, mutta siinä oli kenties muutakin. Tuli ihan mieleen ajatus Taivaallisesta Isästä ja Pojasta. "Ikkunoissa", joilla heitä katson, voisi olla kohennettavaa. Eikä parempi tutustuminenkaan heihin olisi pahitteeksi...❤️☀️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti