lauantai 7. lokakuuta 2023

Erikoinen kuva, ja mistä sen aihe on peräisin...

Jumalalalla on ihmeelliset keinot, joita Hän voi niin päättäessään käyttää kenen tahansa hyväksi, milloin tahansa. Minua puhutteli aikanaan kirjassa Siperian kierros, inkeriläisen Juho Punkan elämäntarina. Hän joutui selliin, jossa oli vaarassa paleltua kuoliaaksi ilman vaatteita jäisessä sellissä, jossa oli lattialla vettä polviin asti. Jumala kuitenkin otti hänet aivan taivaallisiin näkymiin ja tuntemuksiin siinä kaiken sen kauheuden keskellä.

 Se tuli aamulla mieleen, ja sen kohtauksen halusin yrittää kuvittaa.

"Juho pani silmänsä kiinni ja rukoili hampaat kalisten. - Ota minut täältä, ota minut täältä, Juho rukoili.... Ensiksi Juho tunsi, että lämmintä virtasi häneen..." 

"Avattavan oven kitinä oli ensimmäinen merkki, josta Juho havaitsi olevansa vankisellissä.... Juho ihmetteli häntä pois hakevien miliisien ällistynyttä ilmettä kun he katsoivat häneen...."

(Ylläolevat lainaukset kirjasta Siperian kierros/Olavi Eskola. Kirjaa näkee netistä.)

Kyseinen kirja oli minulle nuorena merkittävä ainakin kahdella tavalla. Ensimmäinen asia siinä oli se, että sain siitä rohkaisua omaan epävarmaan pähkäilyyni uskoon tuloon liittyen. Minulla kun ei ollut mitään tiettyä päivää nimetä, jolloin olin lähtenyt taivastielle, niin se kaihersi. Mutta tuossa kirjassa juuri tuo Juho Punkka olikin sellainen tapaus, ettei hänelläkään ollut mainita sellaista. Hänestä sanottiin jotenkin siihen tapaan, että hän oli imenyt sen itseensä jo äidinmaidossa:) Ja uskossa hän totisesti oli!  

Toinen seikka kirjasta, joka erityisesti on jäänyt mieleen, on juuri se yksi Juhon monella tapaa järisyttävä vankisellikokemus, kun hänet oli ilman vaatteita pistetty jääkylmään selliin, jonka lattialla oli jääkylmää vettä. Juho mietti, miten hän selviää siitä hengissä. Sellissä oli kuitenkin joku rautatanko, jonka päälle Juho onnistui itsensä kampeamaan. Siinäkin oli kauhea olla jäisessä sellissä. Mutta hänetpä siirrettiin taivaallisiin kokemuksiin sen kauhean sellissä olon aikana. Sen avulla hän selvisi. Ja sitä vankilan väki ihmetteli tullessaan häntä sellistä hakemaam, että Juho näytti niin oudolta niissä olouhteissa... 

Harmi, että minulla on nyt se kirja jossain varaston syövereissä, jotta olisin kuvaa miettiessä voinut sen sanallisen kuvauksen siitä tarkistaa, kun hänet taivaallisiin kokemuksiin siirrettiin siitä kamalasta vankisellistä. Kuva on nyt sitten minun näkemykseni tilanteesta, jollainen se olisi voinut olla.


---

Olin kirjoittanut tästä myös v. 2017. Siitä sain sentään tähän nyt nuo yllä olleet lainaukset sellikohtauksesta otettua:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2017/06/voisinko-minakin-muistaa.html


5 kommenttia:

  1. Kylläpä tuolla Juho Punkalla on ollut rankat kokemukset. Ihanaa, että hän sai kokea taivaallista apua siellä kaiken keskellä. Varmasti rohkaiseva kirja, pitäisikin lukea se joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle vastaava tosi rohkaiseva kirja on ollut Eeva Mesiäisen Maria Kajavan pitkä taival. Mariakin oli inkeriläinen, joka joutui Siperiaan ja sai järkyttävien kokemusten keskellä kokea Jumalan apua. Olen lukenut sen kirjan aina silloin tällöin, kun olen tarvinnut erityistä rohkaisua.

      Poista
    2. Minä puolestani en ole lukenut tuon Maria Kajavan kokemuksista. Se on jännä, että järkyttävin kokemusten keskellä voi piillä sellaisia hetkiä, jolloin Jumalan apu tulee aivan erityisen selvästi esiin ja voi rohkaista muitakin.

      Poista
  2. Minä olen joskus lukenut Inkeriläisen Juho Punkan elämäkerran,se oli koskettava
    ja puhutteleva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se tosiaan oli. Voisin ottaa itse sen nyt uudestaankin luettavaksi, jos sen varastosta löytäisin. Tai voisinhan katsoa josko kirjastosta löytyisi.

      Poista