Iloa onnistumisesta ruoanlaitossa...

Muutamina viime päivinä olen ruokaa laittaessani saanut iloita siitä, että onnistui! Se ei ole ollenkaan itsestäänselvyys minulla. Olin tässä jonkin aikaa sitten ajatellut, ettei tekemistäni ruuista tule hyviä, ja sellainenhan ei innosta jatkossakaan  ruoanlaittopuuhiin.  Ja niinpä onkin syöty jonkin verran kaupan sapuskoita.

Muutamia päiviä sitten tein viipaleperunalaatikkoa, joka onnistui. Tässä se on vielä tekovaiheessa.  Valmiista jäikin kuva ottamatta.

Eilen tein pitkästä aikaa ylipäätään lihapyöryköitä, ja vielä pidempi aika oli siitä, että olisin tehnyt niitä ilman sipulikeittoa. Mutta nyt sitten tein. Otin yhdestä tyttären joskus kirjoittamasta ohjeesta vähän osviittaa, mutta silti oli vähän sävellettävä maustamista. Olin aika varma, että niistä tulee joko  mauttomia tms. No, ruokapöydässä minulta kysyttiin, että "onko nää niitä Kivikylän"? Joita siis yleensä ostan, ja joista meillä tykätään. No nytpä oli onnistunut, kun niitä oli kuulemma luultu niiksi:)

Tänään tein linssikeiton näillä aineksilla:

Noin puolet paketin linsseistä (huuhdotaan ensin)

1 litra vettä

2 kasvisliemikuutiota

Noin puolet Lidlin pastakastikepurkista

Loraus kaurakermaa (jämät+ hhuuteluvesi)

Turlu Baharat -maustesekoitusta jonkinlainen ripsaus

Hyvä tuli.

Kaurakermapurtilo puuttuu kuvasta, meni jo roskiin.

Silloin ruoanlaitto voi olla ihan kivaakin, jos ei tarvitse liikaa säveltää, vaan on suunnilleen ne aineet kaapissa joita tarvitaan. Ja aikaa riittävästi, eli huomaa aloittaa homman hyvissä ajoin. Ja sopiva mieliala hommaan:)