Luin muutamia päiviä sitten uutisen* kirkosta Imatralla, jossa oli ollut tähän päivään asti Jääsken kirkosta pelastettua tavaraa, kuten alttaritaulu, ym. esineitä. Välittömästi Jääsken mainitseminen toi minulle mieleen yhden äitini ikätoverin, joka jo edesmennyt on. Hän oli äitini ystävä, kanssasisar seurakunnassa, Pomarkun yläkoulun ja lukion opettaja. Ja minunkin ystäväni. Hän avitti minua ruotsin oppimisessa kun kauppiksen aloitin - sen kielen osalta aivan alkeista. Kun tänne olin muuttanut, niin kirjeitäkin kirjoittelimme hieman. Tämä Seija oli Jääsken evakko. Hän oli ollut aivan pieni kun joutui sieltä lähtemään. Olin 10 vuotta sitten blogiin kirjoittanut eräässä kahvipaikassa näkemistämne asioista; mm. käkikellot, täytetty susi - ja taulu: Lähtö Jääskestä. Se sinänsä vaatimaton taulu teki minuun vaikutuksen! Yhdistin sen mielessäni juuri tähän Seija-ystävääni. Siinä taulussa evakot hevosilla juuri ylittivät järven jäätä.
* Tuossa alla linkki siihen Ylen uutiseen joka siivitti minun sormeni kirjoittamaan tätä juttua, kun oli jutun lukenut.
"Imatralla jätettiin jäähyväiset kirkolle – rajan takaa Jääskestä pelastetut kirkkoesineet vietiin kulkueessa pois": https://yle.fi/a/74-20144016
---
Tässä alla se vanha juttuni kahvipaikka Kägösessä näytteillä olleista asioista: https://vaaranlaella.blogspot.com/2014/12/kakikelloja.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti