Käkikelloja

Joskus meillä käyneet vieraat ovat ihmetelleet meidän seinillämme olevien kellojen määrää...  Jotkut niistä ovat kylläkin vain kauneutensa takia esillä. Osa on ollut ihan ajannäyttäjänä meillä joskus ja toisten emme ole koskaan nähneet käyvän aikaa. Esittelen näistä seinäkoristeista nyt kaksi, jotka olivat huushollissamme ensimmäisinä.

Kun aikanaan ajelimme täältä sukulaisiiin Kouvolaan, pysähdyimme toisinaan pitämään taukoa Parikkalassa kivaan paikkaan nimeltä Kägöne. Se sijaitsi aivan ison tien vieressä, joten sinne oli helppo poiketa. Rakennus oli komea hirsirakennus. Joskus siellä oli täytetty susi matkustavaisten ihmeteltäväksi. Erään kerran puolestaan oli esillä  jonkun taiteilijan piirroksia. Niistä jäi erityisesti mieleeni eräs: Lähtö Jääskestä. Kuvassa oli evakkomatka alkanut. Hevosilla evakot tulivat ja kylä jäi taakse. Se puhutteli minua erityisesti sen tähden, että eräs ystävä Pomarkusta oli Jääskestä kotoisin. Hänen evakkomatkansa alkoi vauvana. Jos olisin voinut, olisin mielelläni ostanut sen taulun hänelle.   Siellä oli myös mielenkiintoinen sivuhuone, johon aina toisinaan menimme kahvittelemaan ja jätskiä syömään. Siinä huoneessa oli katonrajassa paljon käkikelloja. Oli puunvärisiä, kirjavia ja valkoisia. Meillä itsellämmekin oli jo siihen aikaan pari käkikelloa.

Toinen on isännän joskus kauan sitten hankkima ja uudemman hankimme länsirannikolla asuessamme. Tuota vanhempaa eräs lapsistamme joskus pelkäsi. Hän kiersi sen taaperona kaukaa. Nämä kellot ovat olleet meillä ajannäyttäjinä ihan yhtäaikaakin. Näissähän  siis käki tulee puolen tunnin kohdalla ulos tuosta yläluukusta kukkumaan yhden kerran ja sitten luukku napsahtaa taas kiinni.  Täysien tuntien kohdalla käki käy kukkumassa  sen määrän tunteja kuin kellonaika on... joten... kun kellot eivät aina minuutilleen olleet samassa ajassa ne kello 12 saattoivat siis kukkua jopa 24 kertaa! Siis yölläkin. Tämmöinen kukkumisen määrä oli joskus yövieraille liikaa, jolloin kellot oli pysäytettävä.

Nyt nämä kumpikaan ei valitettavasti enää ole kunnossa. Ja pölyisiä ovat... Hetkeksi ne voi saada raksuttamaan ja käet kukkumaan, mutta kohta on taas hiljaista. Ja vaikka olisivat kunnossakin, niin niiden käymiselle ei olisi nyt tilaa. Nämähän pidetään käynnissä noista käpypunnuksista vetämällä. Punnuksilla  on oltava tilaa laskeutua, mieluiten vaikkapa lattialle asti. Toinen punnus laskeutuu nopeammin. Kun käki kukkui, toinen punnuksista tipahti aina hieman alemmas samalla. Toinen laskeutui verkkaisempaan tahtiin.

Nuoremmat lapset eivät ole näitä päivittäin kukkuvina kuulleet. Joskus heidän pyynnöstään olen viisareita kiertänyt ja saanut kukkumista kuulumaan. Vieraita lapsia nämä myös ovat toisinaan kiinnostaneet ja kukuttamisoperaatio on ollut silloinkin paikallaan:)

Silloin aikaisempina vuosina, siis siihen (nyt jo toimintansa lopettaneessa) Kägösessä käyntien aikaan, aloimme haaveilla, että meilläkin olisi paljon käkikelloja. Olimme niin innostuneita, että ongimme jostain jonkun käkikellovalmistajan osoitteen ja saimmekin sitten saksasta aikanaan postia. Tuli esite käkikelloista ja muuta tietoa. Jossain varaston kätköissä nyt ovat. Tilaamatta se kello kuitenkin jäi, vaikka ei kiinnostuksen puutteen vuoksi.  Myöhemmin jossain paikallisessa kelloliikkeessäkin muistan bonganneeni valkoisen käkikellon.  Vaikka meillä muuten on seinäpintaa kovin vähän, niin keittiön ja olohuoneen välillä on sellainen hirsipalkki, johon niitä kyllä rivi mahtuisi... Katsoin äsken netistä, että nyt niitä käkikelloja on näköjään patteriversionakin! Koristeena semmoinen menisi, mutta muuten kyllä aito vedettävä on ehdoton ykkönen, mutta  kalliitahan ne toimivat ovat.