lauantai 20. joulukuuta 2014

Annettiin koottavaksi

Elämän palapeli. Jonkun pelissä ei ole montaa palaa ja se on valmis äkkiä. Joku taas tahkoaa omansa kanssa hyvinkin pitkään. Kenelle sattui yksinkertaisempi kuva ja toinen puolestaan sai hyvinkin hankalan. Jonkun kuvassa on paljon samanlaisia paloja, ihan kyllästymiseen asti. Toinen taas tuskailee, kun omansa on niin täynnä yksityiskohtia, ettei meinaa saada mitään selkeää esiin. Joskus näyttää joku pala loksahtavan paikalleen helposti. Toisinaan saakin myöhemmin huomata, ettei se kuulunutkaan siihen. Sen paikka olikin aivan toisaalla. Jotain palaa saa joskus etsiä tosissaan, eikä sitä vain tunnu löytyvän. Tulee jo epäilys, että onko se tallella ollenkaan. Välillä on jo varma, että laatikkoon on eksynyt aivan vääriä paloja. Vihdoin kuva alkaa näyttää melko valmiilta, mutta viimeiset palat eivät näytäkään  asettuvan mitenkään päin. Joudutaan purkamaan paljon tehtyä. Kenties lopulta saakin huomata, että jotain palaa ei todellakaan näytä olevan. Sitä ei etsimälläkään löydy. Eikö sellainen kuva ole pilalla, kun paloja puuttuu? Tai kuvassa on sotkua? Ja rikkinäisiä paloja? Ne puuttuvat palat on kyllä tallessa. Ne on Jumalan hallussa ja hän täyttää sen mikä puuttuu. Ja sotkuiset kohdat hän osaa järjestää. Ja rikkonaiset palat korjaa. Kuva tulee valmiiksi.

2 kommenttia:

  1. Hyvä vertauskuva. Juuri näihän se on. :)

    VastaaPoista
  2. Mistä liekin tullut mieleen tämmöiset aatokset tänä aamuna. Palapeliä en ole aikoihin koonnut, mutta joskus joulunaikaan sellaista on tehty, joten kait se jostain muistilokeroista tuo ajatus alkuun lähti. Metsäntyttö

    VastaaPoista