Hämeessä syntynyt, Satakunnassa varttunut ja nyt metsämökin asujana Pohjois-Karjalassa. Myös mielikuvapiirustelija ja monessa vanhaan pitäytyvä jäärä.
lauantai 20. joulukuuta 2014
Annettiin koottavaksi
Elämän palapeli. Jonkun pelissä ei ole montaa palaa ja se on valmis äkkiä. Joku taas tahkoaa omansa kanssa hyvinkin pitkään. Kenelle sattui yksinkertaisempi kuva ja toinen puolestaan sai hyvinkin hankalan. Jonkun kuvassa on paljon samanlaisia paloja, ihan kyllästymiseen asti. Toinen taas tuskailee, kun omansa on niin täynnä yksityiskohtia, ettei meinaa saada mitään selkeää esiin. Joskus näyttää joku pala loksahtavan paikalleen helposti. Toisinaan saakin myöhemmin huomata, ettei se kuulunutkaan siihen. Sen paikka olikin aivan toisaalla. Jotain palaa saa joskus etsiä tosissaan, eikä sitä vain tunnu löytyvän. Tulee jo epäilys, että onko se tallella ollenkaan. Välillä on jo varma, että laatikkoon on eksynyt aivan vääriä paloja. Vihdoin kuva alkaa näyttää melko valmiilta, mutta viimeiset palat eivät näytäkään asettuvan mitenkään päin. Joudutaan purkamaan paljon tehtyä. Kenties lopulta saakin huomata, että jotain palaa ei todellakaan näytä olevan. Sitä ei etsimälläkään löydy. Eikö sellainen kuva ole pilalla, kun paloja puuttuu? Tai kuvassa on sotkua? Ja rikkinäisiä paloja? Ne puuttuvat palat on kyllä tallessa. Ne on Jumalan hallussa ja hän täyttää sen mikä puuttuu. Ja sotkuiset kohdat hän osaa järjestää. Ja rikkonaiset palat korjaa. Kuva tulee valmiiksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvä vertauskuva. Juuri näihän se on. :)
VastaaPoistaMistä liekin tullut mieleen tämmöiset aatokset tänä aamuna. Palapeliä en ole aikoihin koonnut, mutta joskus joulunaikaan sellaista on tehty, joten kait se jostain muistilokeroista tuo ajatus alkuun lähti. Metsäntyttö
VastaaPoista