Alppitalokelloja ja soittorasia

Nyt ne vielä kauniimmat kellot. Nämä alppitaloja kuvailevat ajannäyttäjät ovat vähintäänkin yhtä kiinnostavia kuin käkikellot. Näistä yksikään ei ole meillä ollut tosikäytössä.





Tuo ensimmäisessä kuvassa oleva pöytäkello oli aikanaan isännän tädin kirjahyllyssä. Hän on saattanut  tuoda sen itse matkoiltaan tai voi se olla sisarensakin tuoma. Kun isommat lapsemme olivat aivan pieniä, tädin luona käydessä olin aina hiukan varuillani etteivät lapset pääsisi rikkomaan tätä tai muutakaan tavaraa jota esillä oli.  Sen verran olen nähnyt tämän kellon toimivan, että käynnissä kun on, tuo tyttö keinuu ylös ja alas, raksutuksen tahtiin. Mahtoikohan tuo lintu tuossa ylhäällä pyöriä kun tunteja tuli täyteen, sitä en osaa sanoa. Toinen noista käpypunnuksista näyttää puuttuvan. Ja katon lappeet ovat liimauksistaan irronneet, joten ne piti vain asetella tuohon kuvausta varten. Samoin tuo pienempi kauris tuossa alhaalla oli ihan irrallaan.






Sitten tämä seuraava kaunokainen. Se oli raasuna  jossain kirpparilla ja tarjolla ihan romuhintaan. En hintaa tarkkaan muista, mutta se taisi olla jotain tyyliin 0,50 e ... Se kyllä näyttikin enemmän romulta silloin, sillä alhaalta pisti esiin rautalankasykkyrä ja nuo ketjut ovat vai pikku pätkät. Eilen katsoin netistä käkikelloja ja tämäntapainen seinäkellokin sieltä oli. Siinä roikkui keinumassa tuollainen yläkuvan tapainen tyttö. Se kello oli nimetty muistaakseni Heidin mökiksi. Tässä on voinut olla myös joku keinuja, koska se rautalankasykkyrä oli tuon jousen oloinen. Sen irrotimme, koska näin tämä voi olla koristeena.

Tämä seuraava kello puolestaan oli Joensuussa kirpparilla myynnissä. Tällä oli hintaakin ihan eri lailla. Jotenkin tuo alppiaihe oli niin kiinnostava, että sen noin vuosi sitten ostimme. Tämä on tosi kulunut, kuten kuvasta näkyy. Tuo sulka nyt on metsästä kulkeutunut ylimääräinen lisä kuvassa... Kellon yläosassa oleva maisema tuo mieleen Heidi-sarjan, joka on yksi suosikkimme ja  Lumen aarteet - elokuvan, joka myös on todella hyvä. Molemmat löytyvät meidän hyllystämme dvd-versiona. Siskolla oli lapsena Lumen aarteet -kirja ja löytyy meiltäkin nyt se uudempana painoksena.

Ja sitten viimeisenä, vaan ei vähäisempänä - soittorasia, joka pelasti itsensä joutumasta hukan teille lopullisesti. Sukulaiset tekivät nimittäin muuttoa ja paljon tavaraa oli laitettava pois muuton alta. Sitten kerran jätelavalta rupesi kuulumaan eräästä pussista jotain kilinää... Pitihän se tarkastaa, mikä  ääni se oikein oli. Tämä oli päätynyt sinne, mutta onneksi löytyi viime tingassa.

Isännän täti oli aikanaan tuonut tämän Sveitsistä. Olin kuullut tästä puhetta ja jossain lehdessä oli joku esitellyt joskus samanlaisen. Oli mukava kun tämä löytyi. Jopa katolla on vielä tallella kiviä, vaikka on jo vuosikymmeniä sitten tähän maahan tullut ja monta muuttoakin kokenut.