Maalaismuori käy kaupungissa

Linja-autossa on tunnelmaa, sanotaan... No, ainahan sitä joku tunnelma on, milloin minkäkinlainen. Meillä on nyt tämä kaupassakäynti muuttunut tavallista haasteellisemmaksi (onpa hienoa... vaikeaksi suoraan sanottuna).  Auto on rikki eikä siitä kuulemma enää kulkupeliä tulekaan. Uusi kottero pitää saada, mutta näkee nyt kuinka kauan sen ongelman ratkominen vie aikaa.

Eli siis, kävin tänään kaupassa, kun oli niinkuin minun vuoroni. Isäntä kävi alkuviikosta ja sama systeemi oli hänellä käytössä: reppu, kaksi kassia ja pulkka. Hän kyllä toi paljon enemmän tavaraa kuin minä, kun on enemmän voimia laahata niitä kaupasta linja-autoon. Sitten homma hoituu kyllä kun ne saa sinne, sillä pulkalla ne kulkevat painavatkin ostokset kevyesti.

Muori kotona kauppakasseineen

Mulla oli tänä aamuna tavoitteena mennä autolla, jonka aika seuraavalle pysäkille  oli klo 8.30.  Otin pulkan mukaani ja kun pääsin isontien varteen, kätkin pulkan tienvarteen pienten kuusten taakse. Kelloa katsoin ja se oli 8.25. Hyvä aika mielestäni. Hiippailin ison tien yli ja olin vähällä kaatua, sillä oli niin liukasta. Autoja kulki molempiin suuntiin. Kerran jo luulin odottamani auton tulevan ja heilautin heijastinkättäni, mutta turhaan, sillä rekkahan se olikin. Kello tuli 8.36, eikä autoa näy. Aloin olla jo melko viluissanikin. Tuli klo 8.47 ja päätin, että se on varmasti jo mennyt, mutta odotan vielä 3 minuutttia ja kas, sitten se tuli. Linja-auton kello näytti 8.49 kun astuin siihen. "Pikkuisen" oli myöhässä. Johtui kai erittäin liukkaasta kelistä.

Autossa oli melko vähän väkeä ja siellä oli hiljaista - niinkuin yleensä. Ajattelinkin siinä itsekseni ettei kukaan puhu mitään... Ei niin, että olisin itse edes halunnutkaan jutella.  Loppumatkasta joku muutaman sanan vaihtoi kuljettajan kanssa. Kahdessa kaupassa sitten kävin ja 5 minuuttia jäi aikaa seisoskeluun, kunnes auto jo saapuikin laiturille. Vanhin neitokainenkin oli tullut sinne kun tiesi odottaa minun sinne saapuvan. Onneksi auton etupenkki oli vapaa, sillä ei olisi ollut kovin kiva raahata kaikkia isoja kasseja kauemmas. Tämän vuoron kuski oli puheliaampaa sorttia ja muutaman sanan hänen kanssaan juttelinkin. Hänen viritellessään autoa lähtemään, hän kuulutti, että olisi ne turvavyöt syytä laittaa kiinni, kun kelikin oli huono.  Minäkin kilttinä tyttönä sitten vyötin itseni kiinni. Ja niin oltiin taas puolen tunnin päästä pulkkaa kaivelemassa kuusen juurelta. Ja eikun vetämään lastia kotiin. Kevyesti se tasaisella meni, mutta oman tien mäet oli jo aikamoista raahustamista:)