Mutta niinpä vain hautapaikka-asia silti on mietittävänä. Kyselin asianomaisesta paikasta tätä asiaa, ja sieltä tuli vastaus, että uudestaan se äidinkin paikka on lunastettava, kun kerran se 25 vuotta on jo ehtinyt kulua.
25 vuotta on kyllä tosi lyhyt aika hautapaikkoja ajatellen. Minä muistan lapsuudestani sen alueen, jossa isä nyt on haudattuna. Silloin siellä oli vanhoja hautoja. Sitten raivattiin vanhat kivet pois ja tehtiin tilaa uusille haudattaville. Kohta alkaa kai jo vähitellen taas uusi kierros sillä alueella.
Mietinpä tässä sitäkin, että miten nyt mahtaa olla nekin äidin ja isän vanhempien, sekä sisarustensa, haudat, jotka ovat muilla paikkakunnilla. Jos haluaisin mennä niitä katsomaan joskus, vieläkö löytäisin ne? Ennen mielestäni saattoi hyvinkin vaikkapa lapsenlapset löytää isovanhempiensa haudan. Nykyään saa olla tyytyväinen, jos omien vanhempiensa haudan löytää... Saati, että lapsenlapset joskus niitä löytäisivät.
Mielenkiintoista tässä meidänkin asiassa oli se, että äidille ei oltu asiasta ilmoitettu. Kun ei kuulemma tiedetty osoitetta. Äiti kuitenkin sen seurakunnan jäsen. Kun sitä ihmettelin, sain vastauksen, että henkilötunnuksensa ei ollut heillä tiedossa ja niinollen ei osoitettakaan voitu selvittää...
Jos joku nyt ostaa vaikka puolisonsa viereen itselleen hautapaikan, niin voi olla, että se raha menee kankkulan kaivoon. Mitä meidän asiaamme tulee, niin jatkoa sille voi kyllä lunastaa, eikä tarvitse välttämättä maksaa kahdesta paikasta 25 vuoden hintaa. Mutta silti, olisiko kuitenkin mahdollista järjestää asia niin, että jos nyt joku "onnistuu elämään" pidempään kuin se varatttu 25 vuoden aika, niin eikö se kuitenkin voisi riittää, se alunperin maksetttu summa, ihan siihen kuolinpäivään - siitä sen 25 vuotta eteenpäin. Kaatuisiko seurakuntien talous siihen? Tai loppuisiko hautapaikat? Mietin vaan, että kannattaako muutoin kenenkään ostaa paikkaa etukäteen itselleen, koska voihan sitä elääkin vähän pidempään kuin silloin ostohetkellä luuli.
Vaikka lyhyt on elämä silti - pisimmilläänkin.
Yllä minä isän kanssa vuonna 1970 Kiilholman koululla. Alakuvassa äiti, minä ja sisko samalla kertaa otetussa kuvassa.
Ai niin, vielä vähän kiviasiaa. Koska tuo hautapaikka-aika (ilman jatkoaikoja) on nyt vain sen 25 vuotta, niin miksi ostatetaan ihmisillä kalliita kiviä niin lyhyttä aikaa varten? Mielestäni tuota aikaa varten voisi hyvin riittää jokin puinen risti vaikkapa, tai jokin muu kevyempi versio. Jota voisi tarvittaessa vaikkapa uusia. Miksi kaikilla pitäisi ylipäätään olla melkein samanlainen kivi? Ja miksi pidetään niin tärkeänä hoitaa ja kukittaa niitä hautoja 25 vuoden ajan, mutta sen jälkeen kivikin joutaa helposti pois? Jotain nurinkurista tässä mielestäni on.
---
Lisäys juttuun 21.2.20: Näiden kyseisten hautapaikkojen kanssa kävi silleeen sopuisasti, että niistä saattoi maksaa viideksi vuodeksi ja sen hinta oli kahdesta paikasta n. 60 euroa. Sitä voi sitten taas jatkaa niinkuin haluaa. Olimme tyytyväisiä tähän, ettei tarvinnut mahdottoman isoja summia maksella yht'äkkiä näistä.
Niinpä...kohtahan kuolee "urakalla" ihmisiä kun tämä sukupolvi vanhenee, saa nähdä laitetaanko sitten kaikille polttohautaus, että mahtuu pieneen tilaan ...
VastaaPoistaNiinpä justiin... ei vie paljon tilaa, ja nimi vain johonkin laattaan.
PoistaKirjoititpa sopivasti, minun isäni hauta on siilinjärvellä ollut 29 vuotta ilman kirkon hoitamatta, ensi vuonna siis 30 ja pitäisi tehdä jotain ettei kiveä heitetä pois ja tilalle tulis jonkun muun hauta, ohi mennen olen käynyt,kun kuopion kautta ollaan menty, luonnon kukat on siinä kasvaneet, nytei muutamaan vuoteen olla käyty.Ihmettelen kyllä miksi vielä sitten on hautoja 1800 ja 1700 luvultakin joissa on rauta risti tallella, maksaako joku niistä veroa vielä, täytyy sanoa että kyllä on 30 vuotta mennyt nopeasti, emme ole kukaan meistä sisaruksista sen kummemmin ajatelleet, hyvä kun muistutit, vaikka mistä sen tietää vaikkei kiveä enää olisikaan.
VastaaPoistaSiinäpä se onkin, kun tieto näistä ei näy aina kulkevan omaisille. Sitten varmaan tulee niitäkin tilanteita, varsinkin kaukana asuville omaisille, ettei enää löydykään kiveä. Toivottavasti isänne hauta-asia järjestyy sopivasti. Minäkin olen joskus ihmetellyt, että jotkut haudat kyllä voivat olla hyvinkin vanhoja. En tiedä onko nyt kaikille samat vuosimäärät hautaoikeudelle, ja onko eri seurakunnissa sitten erilaisia aikoja näissä. Ennen ainakin oli niitä sukuhautoja käytössä, ja niitähän ainakin hautausmailla näkee hyvinkin vanhoja.
PoistaTuhka hautaamisesta vielä sen verran, mun eno tuhkattiin joitain vuosia sitten, olin siinä tilaisuudessa kun tuhka vietiin pieneen poteroon maahan ja laatta sitten myöh.on laitettu sellaiselle seinälle mikä on hautausmaan vierellä, tuhkaa ihmisesta ei jää kun tulitikkuaskillisen verran,niin joku sanoi, tuhkaa oli enempi koska siinä oli myös arkku joka poltetaan vainajan kanssa, ei ollut pappia eikä liturgiaa, mutta se ei merkitsisi mitään, se on vain muotomeno, jotku haluaa että heidät tuhkattuaan heitetään tuhka mereen, niin Tamara Lund toivoi,hän kuoli syöpään täällä turussa.
VastaaPoistaMinunkin enoni 80-luvulla tuhkattiin Ruotsissa. Hänen tuhkauurnansa sitten tuli tänne Suomeen ja laitettiin hautausmaahan entisille kotikonnuilleen.
PoistaRahastuksen makua on tässä kirkon toiminnassa minun mielestäni. Isäpuoleni oli sotimassa rintamalla Suomen itsenäisyyden puolesta, mutta eipä ollut isänmaalla edes hautapaikkaa tarjota siitä hyvästä. Niin on näköjään hävitetty hautausmaalta kun viimeksi kävin katsomassa. Minusta nämä sodassa olleet olisivat hautansa edes ansainneet. Ex-mieheni kuoltua poikamme tuhkasi hänet ja vei mökkinsä metsään ison kiven juureen. Siellä on lähellä ja hautapaikka säilyy niin kauan kuin metsäkin elikkä hyvin pitkään.
VastaaPoistaMinua ihmetyttää miksi jokaisella pitää olla hieno puusta tehty arkku, joka sitten heti poltetaan tai laitetaan mullan alle. Kauheeta haaskausta. Minulla kyllä riittäisi pahvista tehty laatikko tai kankainen käärinliina. Rahaa ja luontoa säästyisi.
Olisi tosiaan veteraanit paikkansa ansainneet! Tuota omalle maalle hautapaikan järjestämistä ei moni edes tule ajatelleeksi, vaikka sellainenkin mahdollisuus on. Ja olet niin oikeassa tuossa arkku-asiassakin. Mitä järkeä tosiaan on niin hienot systeemit olla kun laitetaan mullan alle. Muutenkin kaikki hautaukseen yleisesti mukaan otettavat jutut on kovin hinnakkaita.
PoistaMielenkiintoinen aihe! Äidin kuolemasta tulee 23 vuotta. Isä oli eläessään ostanut sukuhaudan joka oli myyty "ainiaaksi", saa nähdä kuinka kauan se kestää. Siinä on vielä yksi paikka jäljellä. Isä on kuollut yli 40 vuotta sitten.
VastaaPoistaHaudalla olen käynyt noin 2 kertaa vuodessa. Ei pääse usein vaikka haluaisi. Sen verran että voi näyttää hoidetummalta.
Miehen tuhkat haudattiin heidän suvun hautaan, ja sinne on sitten vielä hankalampi päästä käymään. Onneksi sitä hoitaa hänen veljensä puolelta nyt.
Minä käyn isän hautaa katsomassa yleensä kerran kesässä, kun äidin luona käydään. Muutoinkin kyllä tykkään siellä hautausmaalla kävellä. Sehän on samalla niinkuin pienen kirkonkylän ainut puisto ja kiviä katsellessä tulee muisteltua tuttuja ihmisiä. Jännä olisi tietää tuon teidän sukuhaudan tiimoilta, että onko se silleen pysyvä, kuin nimi antaisi olettaa. Voisi kyllä luulla, että kun se tuollainen sukuhauta on, niin siihen sitten saisi haudata, kun paikkakin siinä on. Tuolla entisellä kotipaikallanikin on paljon sukuhautoja, jotkut hyvinkin vanhoja. En tosin tiedä, että millaiset säännökset niitä koskevat.
Poista