Sitä rakkautta ei millään meinaa käsittää.
Se on rakkaus, joka jätekasasta etsii sinne kadonneen;
risan, likaisen, ruman - rakkaaan!
Joku sanoisi: "Mitä tuommoista sieltä kaivelet?
Pois joutaisi mokoma."
Mutta vastaus kuuluu: "Tämä on minulle niin rakas!"
Vaikea sellaista on käsittää.
Sellainen Sinä olet.
Niin paljon rakastava!
"Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu,
ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa?
Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän,
asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle..."
Ps 113:5-8
Ps 113:5-8
Kyllä on tullut imuripussin kaivelut tutuiksi ja se ilon määrä kun se tärkeä osa onkin löytynyt:) Etsivä löytää♥ Mukavaa päivää♥
VastaaPoistaNiin löytää:) Mukavaa päivää Päde:)
PoistaHyvä kirjoitus ja rohkaiseva. Minulla on tullut kaivettua imurinpussit on tullut
VastaaPoistakaivettua kun tärkeä osa on joutunut sinne ja voi sitä iloa kun se löytyy.
Taivaallinen Isä iloitsee kun eksynyt ihminen löytyy. Jumala Taivaallinen Isä rakastaa jokaista ihmistä niin paljon ettei kukaan joutuisi hukkaan.
Taitaa olla monen äidin ja isän kokemus tuo, että pölypussin sisuksia on pitänyt kaivella:) On se ihmeellistä kuinka paljon Isä meitä rakastaa!
PoistaHyvä tarina.
VastaaPoistaImurin pussista on tullut etsittyä,yhtä ja toista ,muka tärkeää;)
mutta itseäni ,olen etsinyt Apua rukoillut ja lohdun ja avun saanut,Sieltä roskapussista on minutkin nostettu valohon:) (vertauskuvallisesti,ajattelen)Kiitos Taivaan Isä !!
Vaikka tarkkana on koittanut olla, niin ei niin tarkka pysty olemaan, ettei sinne pussiin mitään koskaan päätyisi. Ja sieltä roskapussista on ollut Isän tarvis meitäkin itsekutakin etsiä. Onneksi on etsinyt:)
PoistaPölypussista en ole etsinyt osaa, mutta joskus olen lohduttanut nuorta miestä, jonka supersankari putosi kesäpaikan hillittömän leveiden ja korkeiden portaiden väliin. Voi sitä surun määrää. Eikä siihen oikein mikään auttanut. Itsekin olin kylässä, joten en voinut alkaa rappusia purkaa. Eikä omistajat sellaista vaihtoehtoa tarjonneet. Kyllä tuntui kurjalta. Jotenkin se taas iloisemmaksi muuttui, mutta muistan oman avuttoman oloni.
VastaaPoistaOn varmaan tuttua monelle vanhemmalle se kurja tunne, kun joku lapselle rakas juttu häviää, tai menee pilalle. Aika onneksi lievittää niitä tuntoja. Mulla on jäänyt mieleen, kuinka multa oli lapsena pudonnut laukku. Sitä lähdettiin etsimään, mutta ei enää löytynyt. Mieleen sekin on jäänyt, vaikka muutoin en mikään hyvämuistinen ole.
Poista