Isoisän vanhasta kirjasta

"Kaikki tiedämme, että meidän on koko elämämme ajan käytävä taistelua saadaksemme ruumiimme tarpeet tyydytetyksi. Mutta useat ihmiset eivät ole selvillä siitä, että meillä on sielu, jonka ravinnon tarve on yhtä suuri. 

Niin on kuitenkin asian laita. Kun ihmiset täyttävät teatterit ja tanssipaikat tai kokoontuvat muihin joko huonompiin tai parempiin paikkoihin, emme uskalla väittää, että tämä aina johtuisi halusta tehdä syntiä. Pikemminkin voi ajatella, että syvimpänä syynä siihen on elämän kaipuu, sielun jano.

Huoruudessa elävän huuto, juomarin viinalasi ja saiturin yöt päivät kestävä kullan haaliminen puhuvat kaikki osaltaan samasta sielun janosta.

Jotkut koettavat sammuttaa janoaan hyvässä seurassa, lukemalla hyviä kirjoja ja kartuttamalla tietojaan. Tästä ei voi sanoa mitään pahaa, mutta sekään ei ole sielulle mitään virvoitusjuomaa. Hän, joka tuntee meidät sekä ulkoa että sisältä, sanoo: 'Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.' Siinä on virvoittavan veden lähde meille kaikille.

 Kaikki se, mitä ihminen etsii ulkopuolelta Kristuksen - sekä pahin että parhain - ei koskaan voi sammuttaa sielun janoa. Vain Jeesus voi sen tehdä. Häneltä saamme kaiken, mitä tarvitsemme, koska hän antaa meille sen, minkä olemme kadottaneet. Hän johdattaa meidät takaisin elämän lähteelle, sillä hän antaa meille yhteyden Jumalaan."


Kirja Sana tänään/Ludvig  Hope. Kirja on ollut mieheni isoisän. Hän asui aikanaan Nurmeksessa.

Kirjassa tuon tekstin liitteenä olevat Jeesuksen sanat (Joh. 7:37):  "...Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.",  ne sanat Jeesus suorastaan huusi... Niin sanotaan mainitun jakeen alkuosassa.