Olen kääryleitä ennenkin tehnyt, mutta harvakseltaan, ja maustaminen on aina vähän arpapeliä. Ihan nämä onnistuivat mielestäni, mutta kyllä ne kaupasta ostetut silti olivat himpun verran parempia. Minulla ei ollut siirappia, joten valutin näiden päälle fariinisokerivettä.
Ohjeet katsoin vanhanaikaiseen tapaan kirjasta, jonka olen joskus nuorena neitona ostanut. Minun piti silloin aikanaan saada myös Kotiruoka -keittokirja, koska äidillänikin oli sellainen.
Keittokirja on 80-luvun alusta. "Kotiruoan 43. painos"
Tänään sitten hain metsästä vähän puolukoita ja tein survosta. Survin on jonkun tädin vanha; muuten hyvä, mutta alkaa maalit rapista kädensijasta ja siitä on sen vuoksi pidettävä tiiviisti ja tiukasti kiinni, ettei ruokaan ylimääräistä tipu.
Tyttärelle jo vähän ehdottelin puisen nuijan tekoa... Taidan sen saadakin, kun kerran sain jo toivomani kauhan ja paistinlastan, eli parikin lastaa ja vielä extrana pienen voiveitsenkin:)
Vau! Minä en koskaan tehnyt itse kaalikääryleitä, joskus ostanut kyllä. Ja tykkään paljon kaaliruuista. Yleensä teen kaalista, silloin kun harvoin sitä ostan, kaali-riisi-jauhelihapataa. Tässä kerran tein ensimmäisen kerran elämässäni kaalilaatikkoa, se oli kouluaikana mun herkku ruokaa :)
VastaaPoistaMinusta noitten kaalikääryleitten tekeminen on jollain tavalla hauskaakin, (vaikka en ole yhtään keittiötyyppi, eikä taitoakaan kummoisesti ole)sitten kunhan kaalin saa keitettyä, niin että siitä saa lehdet sopivasti irti ja ylipäänsä saa itse päättää noitten tekemisestä. Kaalilaatikko oli minulla kanssa mielessä yhtenä vaihtoehtona:)
PoistaNam! Nyt alkoi tekemään mieli kaalikääryleitä!
VastaaPoistaÄiti teki joskus niitä itse!
Itse en ole koskaan tehnyt. Ostan joskus kaupan valmiita itselleni. Koska muut
meidän perheessä ei niitä syö.
Mukavaa illan jatkoa!
Kiitos, samoin sinne:) Meilläkään ei ipanat syö. Vähän maistelivat vain, kun saanoin, että riittää kun puoliksi ottavat sen yhden ja siitäkin jättivät suurimman osan. Eipä kannata pakottaakaan. Isäntä sentään syö mielellään, mutta nuorisosta en muista mitä mieltä ovat.
PoistaNo enole ite tehnyt kaalikääryleitä, enkä liiemmin ostanutkaan, kyllä vesi tuli kielelle noita katsellessa.(Kerronpa tähän vielä hauskan jutun, kun poimittiin Ahvenisella puolukoita, niin kännykkäni tippui metsään, ja huomasin sen sitten vasta joensuussa 3 tuntia myöhemmin,lähettiin sitten ajamaan n.70km. päähän etsimään kännykkää, onneksi se hälytti siellä mättäällä, kun mies soitti siihen, muuten se olisi kai jäänyt sinne vesi sateeseen, en tiedä olisinko sen löytänyt jos ei olisi hälyttänyt.
VastaaPoistaVoi ihme! Olipa se aika seikkailu teillä ja kännykällä. Olipa todella hieno juttu, että se vielä löytyi sieltä!
PoistaJoka syksy muutaman kerran teen kääryleitä. Nuorin maanantaina pyysi, että tekisin ne hänen kanssaan tänä vuonna. 😊 Meillä oli samanlainen survin ja on pappalla vielä. Siitäkin lohkeili maali ja hioin loputkin maalit pois. Hienot nuo tyttären telemät välineet.Onkohan se survin 60-luvulta vaiko peräti 50-luvulta?
VastaaPoista:) On hieno juttu, että teillä nuorin haluaa niitä olla tekemässä! Minä tein omani silloin kun nuorimmat oli koulussa. Jäinkin nyt miettimään, olisivatkohan he kenties halunneet olla noita tekemässä, vaikka eivät niiden syömisestä pidäkään... Tuosta meidänkin survimesta pitäisi hioa maalit pois, mutta kun en ole raskinut. Pidän tuosta maalatusta versiosta, mutta ennenpitkää sille on jotain tehtävä, jos sitä aikoo käyttää. Minä en tiedä kummalta vuosikymmeneltä tuo mahtaa olla. Se on luullakseni isännän tädiltä peräisin. Meilläkin oli kotona kyllä samantapainen survin, mutta se oli survinosaltaan harvempi, lankamainen, eikä sillä olsi voinut puolukoiden survomista ajatellakaan. Äiti käytti sitä perunamuusin tekoon ja kaipa se siellä hänen keittiönsä laatikossa saattaa vielä olla:)
PoistaMinulläkin on kaiken maailman reseptejä iso korillinen, mutta useimmin tulee katsottua tuota samaista Kotiruoka-kirjaa, jonka sain parikymppisenä lahjaksi. Kaalikääryleet ovat kyllä herkkua, nyt rupesi niin tekemään niitä mieli!
VastaaPoistaAi, sinullakin on tuo kirja:) Minunkin on tullut otettua talteen erinäisiä ohjeita ja lehdyköitä, mutta useimmiten ne jäävät käyttämättä. Kai niitä siksi tulee otettua talteen, että innostuisi enemmän keittiöhommista ja keksisi jotain uuutta välillä.
PoistaNams, nyt alkoi mieli tehdä kaalikääryleitä ;)
VastaaPoistaMullakin näin syksyisin iskee se mieliteko. Muulloin en taida koko kääryleitä edes muistaakaan:)
Poista