Miesväen hommia

On autonvaihdot vaikkapa. Isäntä lähti tänään Joensuuhun katsomaan, voisiko sieltä jonkun käypäisen kulkupelin saada. Vähän jännittävä päivä siis ja syytä laittaa kätöset ristiin asian vuoksi... Ei ole lainkaan sanottua, että se homma tänään onnistuu. Matkaan hän lähti sillä kottosella, joka on romuksi menemässä. Kyllä se vielä  kulkee, kun kierroksia on tarpeeksi, mutta kyllähän se vioistaan ilmoittelee. Toivottavasti ei hyydy mihinkään.

 Mutta tällä viikolla oli vähän toisenlaistakin projektia tuolla pihalla.

Siirretäänpäs tämä laastipömpeli seuraavaan paikkaan.

Tuohon porraskivelle. Siinä se pysyy tukevasti ja on sopivasti käsillä.

Tähän on siis sellaista pengerryksen reunakiveystä luonnonkivistä tekeillä. Sitä oli laastilla kiinnitettävä, jotta siihen voi latoa lisää kiviä. Noissa yläkuvissa on pienet portaat tähän kiveyksen reunaan tekeillä.

Tästä kasasta nyt sopiva kivi näppeihin.

Kivi paikoilleen.

Tämä on vaatinut paljon kivien laahaamista pitkin maita ja mantuja. Mutta asummehan me varmaankin valtaisan kivikasan päällä, kun täällä vaaralla asumme. Nyt olemmekin ihmetelleet, että kun emme silloin alkuvuosina näitä kiviä hoksanneet hyödyntää. Kun metsäkoneet muutama vuosi sitten jylläsivät maata, tuli niiden kulkureiteillä paljon kiviä esiin, jotka tietysti aina siellä ovat olleet, mutta piilossa.

Laastin sekoittaminenkin on oma hommansa, ei niin miellyttävä. Isäntä etsi tähän hommaan kaikkein rönttöisimmät vaatteensa... ja vähän kielteli minua ottamasta kuvia. Mitä en yhtään ihmettele hänen kannaltaan, mutta ihan hyvältähän tuo minusta näyttää rönttökuteissakin. Tuosta kaikkein ylinnä olevasta kuvasta varsinkin tykkään:) Niistä hengityssuojain- ja suojalasivirityksistä en sentään tullut ottaneeksi kuvaa. Niitä ei ollut häävi pitää, koska lasitkin höyrystyivät ja hengityssuojainten kanssa oli hankala hengitää. Mutta pakkohan ne oli olla, kun "laastijauhot" pölisivät.

Siitä sitten laastia lapioon tai lastaan, kumpaan kulloinkin tarvitaan.

Tässä ensin lapiolla portaiden kivenkoloon.

Ja sitten lastalla tasoitellaan.

 Näitten päälle tulee sitten lisää kiviä, kunhan ovat riittävästi kuivahtaneet.

Ja tässäpä tätä projektin tarpeistoa.

 "Semmoinen oli kertomuksemme" kiviprojektista.

Tuo "semmoinen oli kertomuksemme..." on jäänyt meille oikein lentäväksi lauseeksi jostain niiltä ajoilta, kun lapsille kertomuksia luettiin. Isäntä aina toisinaan päätti oman lukemisensa tuolla tavoin:)

---

Mutta tähän loppuun vielä yksi linkki  juttuun miesten maailmasta: 
http://mummelinmutinoita.blogspot.fi/2016/09/yllattava-kalasaalis.html 

 Oli nimittäin vähän erikoisempi saalis sillä reissulla!
 
Ja  lisäys vielä autoasiaamme (iltapäivällä). Kirjoitin tämän jutun aamupäivällä, mutta en voinut julkaista sitä, kun en ollut kysynyt isännän mielipidettä noiden kuvien julkilaitosta... Enkä viitsinyt häiritä asiointia moisella asialla. No, jätin jutun muhimaan. Äsken isäntä soitti Joensuusta, että auto on ostettu! Se oli semmoinen, jota oli jo netistä katseltu. Kiva sitten illemmalla nähdä se ihan livenäkin:)   Tulevat kunhan neitokainenkin pääsee koulutöistään. Siellä olikin tällä viikolla ollut kuulemma mielenkiintoista, kun oli tullut joku uusi laserleikkuri kivipuolelle.

Ja vielä tuohon linkkinä laittamaani "kalajuttuun" liittyen, sanoin isännälle sinä päivänä kun sen luin, että meidänkin pitäisi saada haaviin joku auto... No, nyt se on! Kiitos tuonne ylöspäin Taivaalliselle Isälle siitä! Kaksi kuukautta tässä tahittiinkin tämän asian kanssa.