Kun ihminen unohtaa Jumalan, rupeaa hän itse mestaroimaan...

Ihminen on unohtanut, että hänet on luotu. "Jumalan kuvaksi hän hänet loi." 

Ihminen on unohtanut, että "mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." 

Ihminen on unohtanut, ettei Jumala ole sokea. "Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani." 

Unohtanut Jumalan. Ja "vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua, enemmän kuin Luojaa...". 

Jokainen ihminen on Jumalan kuva.

Jokainen ihminen on synnin tärvelemä.

Jokainen ihminen on lunastettu taideteos saamaan sen loiston ja paikan, joka jo varattuna on.

Jeesus maksoi kaiken sen jo, mitä me emme kyenneet, kun hän kärsi, kuoli ja nousi kuolleista. 

"Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen." 

"Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu". 

"Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko?" 

Mitä itsekukin sitten Isän, Luojan, taideteoksen tekijän,  kutsuun vastaa, kun kutsutaan kulkemaan kotia kohti, Isän luo?  

---

1. Moos. 1:27, Ps. 139:16, Room. 1:25, Room. 9:16, Room. 10:13, Room. 10:14