Ensin aamupäivällä odoteltiin auraa, kun lunta oli taas tullut paljon. Auran käytyä saattoi ruveta kauppaan lähtöä puuhastelemaan. Minä lähdin edeltä roskapussi kädessä kävelemään, kun isäntä jäi autoa harjaamaaan. Kun olin jo roskapussin laatikkoonsa heivattuani ehtinyt aika pitkälle kävellä, rupesin taakseni välillä vilkuilemaan, että missä toiset viipyy, eli isäntä ja vanhin tytär. Ennenpitkää tuli soitto, että auto oli juuttunut kotiellä lumeen, kun ne tien reunat on, mitä on. No, minäpä siitä takaisin kotiin kävelemään, koska ei sitä kyytiä mulle nyt olisikaan tulossa. Auto oli ihan lähellä kotipihaa, lähimmän mäen laidassa. Isäntä ja tytär olivat sen kimpussa jo töitä tehneet. Piakkoin päästiin yrittämään autoa irti hankalasta tilanteesta, kun yksi takapyörä oli jo ojan puolella. Mutta saatiin se auto siitä pinteestä. Kun oli lunta lapioitu ja hiekkaa laitettu, ja isäntä ohjaimissa ja me naisväki tuuppaamassa.
Hämeessä syntynyt, Satakunnassa varttunut ja nyt metsämökin asujana Pohjois-Karjalassa. Myös mielikuvapiirustelija ja monessa vanhaan pitäytyvä jäärä.
perjantai 18. helmikuuta 2022
Arkea: No jopa oli kauppareissu, kun auto oli jumissa useamman kerran!
Mutta tämä oli jo toinen jumi. Se oli jo pihassa ollut jumissa. Kun sitä lunta on joka paikassa niin paljon ja autonpitopaikalle on muodostunut jo oikein monttu. Mutta sitä ekaa jumia minä en siis ollut edes näkemässä, kun olin jo aiemmin häippäissyt pihasta roskapusseineni.
Mutta sitten takaisintullessa olimme melkoisen varmoja, että sinne isoon mäkeen auto ainakin jää. Vaan eipä jäänyt. Siitä päästiin yllättävän hyvin. Mutta annas olla, homma ei ollut vielä selvä. Nimittäin tämän pienemmän lähimäen yläpäähän päästyä, auto ajautui taas sivuun ja jäi siihen. Sama mäki kuin lähtiessä, mutta silloin se oli mäen alla, nyt päällä. Ja taas lapioimista, hiekkoja tai auton tuuppaamista. Onneksi se saatiin siitä!
Mutta kyllä kyllästyttää jo jatkuva lumentulo. Aina kun tie saadaan aurattua, tulee uutta lunta. Auran mukana monesti ne aurauskepitkin kulkeutuu pois paikoiltaan ja niin tien reunat on arvoitus. Tie on hyvin mutkainen ja kapea. Me jo kuitenkin tiedetään, missä kohtaa ei kannata mennä liian lähelle tien reunaa, mutta sitten kun on liukasta tai lumipöperöä tiellä auraamisesta huolimatta, niin tällaisiin on suuri mahdollisuus. Mutta tämä oli nyt yllättävän hankala kauppareissu tällä kertaa. Mutta onneksi saatiin auto pihaan asti:)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Apua!olipa reissu..kyllä kahvi varmaan maistui kaiken jälkeen.
VastaaPoistaKyllä maistui, ja kaupungilta mukana tuotu pizza:)🍕
PoistaOlipa kärsivällisyyttä vaativa kauppareissu! Täälläki on kaks päivää tullu lunta.
VastaaPoistaOnneksi saatiin auto pihaan asti:) Saa nähdä kuinka pitkään lumentuloa riittää...
PoistaKyllä sitä lunta on tullut ihan riittävästi tänä talvena.. meilläkin ollut auto jumissa ainakin kerran..
VastaaPoistaOn tämä ollut yllättävä talvi. Pysyvää luntakin tuli tavanomaista aikaisemmin ja aina sitä vaan tuntuu tulevan lisää.
Poista