Kun luulee jo aamusta päivän kulun tietävänsä...

Oli tämän viikon tiistai. Luulin jo aamusta tietäväni, että päivästä tulee tylsääkin tylsempi. Kirjoitin nimittäin vihkooni aamulla näin: 

"Uuvuttava arki... Tämä tuntuu nyt siltä, kuin rämpisi jossain pusikossa. Ei ole paljon näkymiä mihinkään suuntaan..."

Sitten olin jatkanut kirjoittamista näin, ikäänkuin itselleni:

ARVAAMATON ILO?

"Voisiko tämä päivä tuoda elämääsi arvaamatonta iloa? Pidät sitä kenties mahdottomana, koska sinä et näe sille mitään mahdollisuuksia. Mitä se muka voisi olla, sanot. Mutta tässä ei ole kyse sinun mahdollisuuksistasi - vaan minun, sanoo Jumala. Sinä et tiedä, mitä minä minäkin päivänä teen. Usko ja odota minua! Sinunkin kohdallesi tulee se päivä.
Kuinka usein olettekaan sanoneet: "Ei olisi voinut kuvitella..." ja ylistätte minua. Enkö ole sama Jumala edelleenkin? Onko voimani loppunut, tai armoni? Ei ole, sinä tiedät kyllä sen."

---

Ja mitä sitten kirjoitin eilen vihkooni siitä tiistaista, jonka olin olettanut päiväksi, jolloin ei ole odotettavissa mitään kiinnostavaa:

MITÄPÄ ENÄÄ SANOISIN?

"Luulin eilen aamulla tietäväni, miten päivä menee; toivottoman tylsästi ja mielenkiinnottomasti....
Kuinka väärässä olinkaan! Iltapäivällä alkoi isommasti tapahtua. Ensinnä eräs tuttu soitti, ...että voisimme hakea heiltä ruokaa, kun olivat saaneet  sitä jostakin niin paljon etteivät voineet sitä itse kaikkea käyttää. No, me menimme sinne ja saimme ruokien lisäksi heillä kahvitkin. Takaisin lähdimme mukanamme kylmälaukku täynnä sapuskaa: nakkistroganoffia, muusia, perunalaatikkoa ja täytettyjä paprikoita. Paluumatkalla soi puhelin. Tytär soitti, että eräs tuttu kävi ja tulee kohta uudestaan. Jonkin aikaa kotona oltuamme hän tulikin toisen miehen kanssa..." 

Tuo meille poikennut mies on sellainen, että olemme häntä erityisesti odottaneet  viime aikoina käymään. Rukoilleetkin sitä. Hän ei ole viime vuosina täällä aina poikennut, tai jos onkin, asia, josta olemme tahtoneet keskustella, ei ole noussut keskusteluissa esiin. Nyt hän sitten tuli. Keskustelimme myös asiasta, joka mielessämme oli. Hän toi selvästi esiin ajatuksensa siitä, ja jätti asian meille, että jos vain tietäisimme, mitä haluamme, asia voisi edeetä.

Niin. Joten saa tosiaan rukoilla! On muitakin aiheita siihen, on kiitosaihetta, mutta myös huolia. Kiitos jos jaksatte muistaa!

Ja vielä tämä: Eipä tarvinnut laittaa ruokaa eilen, kun syötiin sitä muusia ja nakkistroganoffia. Oli vieläpä parempaa kuin osasin uumoillakaan. Siitä  saadaan vielä tänäänkin iltaruoka:)