Mutta tässä näitä nyt on, sekalainen kokoelma. Joukossa joku oma suosikkini myös.
Kiitos kun jaksoit silmäillä loppuun asti!
tiistai 27. elokuuta 2019
Tuleeko kuvasta pian vanha ja "kelpaamaton"?
Löysin tänä aamuna viimevuotisia ottamiani kuvia. Ajattelin, että laitan tänne, kun kerran samoja asioita tien pielissä ihastelen kävellessäni. Uusia kuviahan en ole voinut ottaa. Mutta tuli mieleen tämä nykyaika. Nykyäänhän kaikenlaiset asiat on heti saatavilla ja nähtävillä, "tuoreesti". Tuleeko kuvasta nykyään ikäänkuin vanha ja "kelpaamaton", jos se ei ole tältä päivältä, tai mikä vielä kummallisempaa samalta vuodelta edes? Kuitenkin kauniita kuvia ihastelemme vaikkapa lehdissä, joihin ne on saatu ties mistä kuvapankista, ties milloin alunperin kuvattuna. Tämä blogimaailma, ynnä muut sen tapaiset jutut, on tuonut tämmöisetkin mietinnät esiin. Ennen ei olisi tullut mieleen edes miettiä moista asiaa.
Mutta tässä näitä nyt on, sekalainen kokoelma. Joukossa joku oma suosikkini myös.
Mutta tässä näitä nyt on, sekalainen kokoelma. Joukossa joku oma suosikkini myös.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
VAnhoja tai ei, mutta kauniita ovat kaikki!
VastaaPoistaSe on jännä, miten tuolta tienpielistä löytyy sitä silmänruokaa, joka jaksaa ihastuttaa joka vuosi:)
PoistaKauniita kuvia! Luulen, ettei ainakaan luontokuvat varsinaisesti vanhene.
VastaaPoistaNiin sen pitäisi olla, ettei vanhene:) Mutta tuollaistakin tulee mietittyä, kun nykyään kuvia otetaan ihan eri lailla kuin aiempina vuosikymmeninä.
PoistaKauniita olivat kaikki, mutta suosikkejani olivat kaksi ensimmäistä :)
VastaaPoistaOma suosikkini näistä on tuo kolmanneksi viimeinen:) Tykkään siitä valosta, joka siinä on.
PoistaKauniita kuvia. Vanhoja kuvia on mukava katsella vuosienkin päästä.
VastaaPoistaOn kiva, kun niitä on tullut otettua ja voi nyt iloita niistä:)
PoistaHienoja kuvia ovat! Minäkin olen miettinyt tuota, mutta itse en kyllä suostu hyväksymään sitä, että kuvat vanhenisivat. Viime aikoina olen monesti etsinyt blogiin kuvia vanhoista kuvistani, kun uusissa kuvissa ei ole ollut mitään sopivaa.
VastaaPoistaSamoin minun on ollut usein etsittävä näistä vanhoista nyt. Onneksi on mistä ottaa:)
PoistaKaikki ovat minulle ennen näkemättömiä. Hyvin kauniita. Pidin heti ensi katsomalta heinäkuvasta. Siinä on ihana tausta! Se on hyvin harmoninen kuva.
VastaaPoistaItselläni on sellainen harmillinen ongelma, että en pidä joistain vanhoista kuvista. Miten sen sanoisin, sellaisista vanhoista, joista vielä pöllähtää eletty ja koettu, vahvakin tunnelma.Se on jo käynyt ohimenneeksi ja vanhentuneeksi. Yleensä ne on omia kuvia. En haluaisi kokea tätä ilmiötä niin vahvana kuin se minulla esiintyy.
Kiitos Kirsti, se sama kun on minunkin ehdoton suosikkini näistä:)
PoistaMitä vanhempiin kuviin tulee, ei me taideta paljon voida mitään sille, mitä tunteita jokin asia meissä herättää. Oletan ymmärtäväni sen mitä tarkoitat. Tuohon vaikuttaa varmaan kaiken muun lisäksi luonnejututkin, toiset katsoo muutoinkin eteenpäin enemmän, toiset taaksepäin, ja mieltymyksetkin noudattelee sitä. Itse olen sellainen taaksepäin katsova, jolloin esim. menneiden vuosikymmenten, lähempienkin, tutkiminen on minusta usein mielenkiintoista.
Kiitos kun vastasit tähän! Eihän siihen voikaan vaikuttaa. Yritän löytää vasta-ajatuksia. Itse asiassa yleisin tunne joka kuvista herää on syyllisyys. Usein ajatus, että tuonkin tilanteen olisin voinut hoitaa paljon paremmin. Olisin voinut olla lempeämpi jne. Turhaa kaikki enää. Jälkiviisautta. Mutta niisä tunnelmista tulee pakahduttavan kipeä syyllisyys, että on vaikea kestää. Uskonpuutetta Jeesuksen täytettyyn työhön.
VastaaPoistaAika paljon katselen myös taaksepäin ja kelaan tapahtuneita. Joskus siitä voi olla hyötyäkin, jos otan opikseni mitä huomaan.
Joitain kuviani en pysty katsomaan ollenkaan.
Vaikka minulle ei valokuvista sellaista tunnetta tulekaan, niin muuten kyllä sellaiset syyllisyydentunnot on tuttuja, kun joitakin menneitä asioita miettii. Juuri tuo, että olisi voinut joissakin asioissa toimia toisin. Sellaisia syyllisyydentuntoja on raskas kantaa, eikä niihin monasti tunnu järkipuhekaan auttavan. Antakoon Jeesus itse meille molemmille sitä yli ymmärryksen käyvää rauhaa, kun hän kuitenkin meidänkin edestämme kuoli ja hankki meillekin vapauden! Siunausta sulle Kirsti!
PoistaKiitos kiitos Metsäntyttö. Siunausta!
Poista:)
Poista