Kävimme Pomarkussa heinä-elokuun vaihteessa. Tapasin myös ystävääni perheineen. He tulivat myös Pomarkkuun käymään. Teimme perheinemme yhteisen kävelyretken minun ja ystäväni entisen koulun pihapiiriin. Istahdimme hetkeksi kivelle, jolla olimme istuneet vuonna 1970 ja jossa ystävyytemme alkoi. Olimme näet siinä kivellä istuen sopineet, me ennen toisillemme tuntemattomat, että olemme ystäviä sitten kun koulu syyskuussa alkaisi...
Ja niin me sitten ystäviä olimme! Voi sanoa vieläpä niin, että erottamattomat. Olin varmaan oikein "maanvaiva" kun olin varmaan lähes joka viikonloppu Marja-Leenan kotona. Äiti vähän yritti joskus topputellakin, ettei liian usein pitäisi... ettei minuun kyllästytä. Usein sitten syksy- ja talviaikaan kotiinlähtöni vielä viivästyi pimeälle, vaikka kuinka olin aikonut ajoissa lähteä kotiin. Mehän emme missään vaiheessa olleet todellakaan naapuruksia, vaan matkaa oli muutamia kilometrejä, jolloin toisen kotona ei voinut ihan noin vain piipahtaa.
Olisimme kyllä olleet lapsina pahoillamme siitä, jos olisimme tienneet, että sadat kilometrit meidät aikuisina kylläkin erottavat, emmekä voi kuin hyvin harvoin toisiamme tavata, mutta ystävykset olemme edelleen:)
Kerronpa vielä tämän: Kun kouluaikana oli valokuvauspäivät, sovimme usein mahdollisimman samanlaisen vaatetuksen kuvauspäiväksi. Joistakin luokkakuvistamme sen kyllä havaitsee, että yhtenäiseen vaatetukseen on pyritty:) Kun näin, että Marja-Leenalla oli tämän kuvan ottamisen päivänä mekko yllä, minua harmitti, ettei minullakin ollut. Vaan eipä tätä kuvaa etukäteen ollutkaan suunniteltu. Se tuli eteen yllättäen.
Sain luvan julkaista tämän ystäväni perheenjäsenen ottaman kuvan. Rajasin kuvaa ylä- ja alareunasta. Kiitos kuvasta:)!
Teillä on tosi pitkä ystävyys! Mulla taitaa olla pisin ystävyys erääseen entiseen koulukaveriin, jonka kanssa tapasimme kun 7 lk alkoi. Hei mutta, laskin että siitä on myös 49 vuotta...miten sattuikaan :)Vähemmän ollaan nyt kyllä yhteyttä pidetty, joskus aikoinaan hyvinkin ahkerasti kirjoiteltiin ja nähtiinkin useammin.
VastaaPoistaYhtä pitkä ystävävyys sullakin sitten:) Ensi vuosi olisi sitten niinkuin juhlavuosi sillä asialla:)
PoistaOn muuten hieno kivi/kuvauspaikka!
VastaaPoistaTuon kiven ympäristössä oli aikanaan useampikin mänty. Nyt siinä lähellä oli kait yksi vain. Tuo kivi on koulun päädyssä, jossa me alemmilla luokilla olimme. Siinä lähellä on erinäisiä kertoja naruakin hypelty.
PoistaOn ihanaa, että ystävyys on säilynyt nykyisistä etäisyyksistä huolimatta. Teillä on paljon muistoja jaettavaksi.
VastaaPoistaSiunausta viikonloppuusi!
Tuollainen ystävyys on todellakin ihan lahja ja on kivaa, kun ystävä tuntee elämääni noinkin pitkältä ajalta, samoin minä hänen. Ja kuten hän sanoi, että sitäkin edeltävältä ajalta on tuttua, kun niistä on puhuttu kuitenkin:) Siunattua viikonloppua sinulle myös!
PoistaOn tosi kiva, kun ystävyys säilyy.
VastaaPoistaMinullakin on lapsuuden ystäväni kanssa yhteinen tarina.
Olemme kansakoulun (nyk ala-aste) ekaluokalta olleet ystäviä, tapaamme kesäisin lapsuutemme maisemissa. Asumme aivan eri puolella Suomea, mutta ystävyytemme säilyy. Kesäisin tapaamme mökkeillessä, kun molemmilla on mökit Etelä-Savossa ja vanhemmiltamme perinnöiksi saatu.
-tää on elämää,68- vuotias 4 tytön mummi
Se on tosiaan kivaa, eikä ollenkaan itsestäänselvää. Varsinkin kun on pitkät erottavat välimatkat. Sinun ja ystäväsi tarinan alku (kansakoululaisia mekin) ja siitä eteenpäin, on hyvin samankaltainen kuin meidän. Tekin tapaatte lapsuutenne maisemissa. Se on mainio asia, kun on mahdollisuus omilta mökeiltä käsin tavata. Meillä ei ole kummallakaan mökkiä, mutta onneksi tapaamiset on silti mahdollisia:)
PoistaYstävys on tärkeä ja arvokas asia. Minulla on myös pari ystävää,joiden kanssa on ystävys kestänyt yli 30 vuotta ja muutaman kerran vuodessa nähdään.
VastaaPoistaSinullakin pitkään kestäneet ystävyydet:) Se on kiva asia, että voi edes toisinaan tavata. Ystävyys on tosiaan arvokasta. Sen on kanssa huomannut, ettei niitä ystäviä niin vain oteta. Helpommin joitain tuttavuuksia kyllä voi syntyä, mutta että jostakusta tulee oikein ystävä, niin se on vielä jotain ihan muuta.
PoistaKiitos ystävyydestä. Jossain vaiheessa pääsin joka toinen sunnuntai teille ja sinä meille. Kun tarpeeksi sitä vastaan purnasin, antoi isä luvan tulla teille perjantaina koulun jälkeen ja sinä tulit meille sunnuntaina. Sinun isä oli kysynyt mun isältä, että käytkö meillä liian usein. Isä oli vastannut ettet yhtään, olet aina tervetullut kuin oma flikka. Sinun isä oli sanonu minusta samaa ja se isien juttu tuokio antoi lisää kyläilyaikaa. Muista kyllä itsekin kuinka niin isä kuin äitikin kyseli, missäs Tuula on kunnei ole käynyt? Jos tuli päivän parin viive kyläily rytmiin.
VastaaPoistaKiitos Marja-Leena, ja samoin kiitos itsellesi:) Multa oli jo unohtunut ihan tuollaiset isien keskustelut:) Hyvä kun juttelivat asiasta. Minä tosiaan tykkäsin käydä teillä. Olisin varmaan viihtynyt teillä enemmänkin jos olisi ollut helpompi käväistä, ja olisi kotoa annettu lupaa. Molemmat sun vanhemmat oli mieluisia minulle ja tiedän myös, että sinusta tykättiin meillä!
PoistaIhana postaus ystävyydestä! Upeaa, että ystävyytenne on kestänyt. Hyvää elokuun jatkoa!
VastaaPoistaKiitos Tiiu, mukavaa elokuun jatkoa sinnekin:) On se hieno asia, että on ystävä noin pitkältä ajalta!
Poista