Tänä aamuna neljä laukausta ja koirien haukuntaa. Viime viikolla minut pysäytti aamukävelylläni viereen pysähtynyt auto. Siinä oli eräs minulle tuntematon metsästäjä, joka kysyi: "Onko karhuja näkynyt?" Vastasin että; "Ei ole. Enkä haluaisi nähdäkään." Siis tarkoitin että nyt. Onhan täällä nähtykin joskus. Mutta hänkin tarkoitti, että nyt. Nyt on karhunmetsästysaika, ja jahtiin hänkin oli juuri menossa. Kaksi karhua oli kuulemma ammuttu ja neljä oli tässä lähistöllä vielä. Sain taas kuulla sitä, josta meille aiemminkin on kerrottu, että näillä nurkilla niitä on, tuossa viereisessä rotkossakin niitä kulkee. Ja juuri viime viikolla isäntä kävi tyttöjen kanssa rotkon pohjalla, ja siellä näkyi jälkiä, mm. jätöksiä, joista näki pihlajanmarjoja syödyn. Ja se heidän käyntinsä oli siellä muutama päivä ennen sitä metsästäjän kanssa käymääni keskustelua. Emmehän me olleet edes muistaneet, että karhunmetsästysaika juuri nyt olisi meneillään. Mutta tavallista enemmän olikin autotrafiikkia tuossa lähistöllä sinä karhunmetsästysaamuna. Metsästäjää ennen oli mennyt yksi auto, metsästäjän mentyä vielä neljä autoa meni.
Mitähän lie nyt tänään metsästetty? Oliko karhujahtia, vai jotain muuta. Jos se oli karhujahtia, niin ei ainakaan heti kellistynyt, koska useampi laukaus tarvittiin. Oli vähän inhottava tulla aamukävelyltä takaisin, kun mieleen tuli, että jos tuolta rotkon suunnasta vaikka karhu tulee tielle. Lisäsin kävelyvauhtia, vaikka lähellä kotia jo olinkin. Silloin kun se metsästäjä minulle näitä meneillään olevia metsästyskuvioita selvitti, tuli ihan mieleen ne kesällä Joensuussa remppaevakossa katsellut erilaiset eräelämästä kertovat sarjat... Tajusi, että jotain samaa täälläkin on. Tähän on vain tottunut, ettei sitä niin sellaisena ole ajatellut. Mutta aina välillä tulee näitä muistutuksia.
Alla linkki tämän blogin karhujuttuihin, joista yhdestä on tuo alla oleva kuvakin, sekä muita kuvia.
https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/karh
Ja tässä ilvesjuttu kuvineen:
https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/Ilves
.
Jännittäviä kohtaamisia karhun ja ilveksen kanssa! Teilläpäin niiden kohtaaminen näyttää olevan tavanomaisempaa kuin täällä Tornion seudulla.
VastaaPoistaKeminmaan puolella olen karhun poikasineen nähnyt kaukana minusta; katselimme niiden menoa suolla näkötornista. Sekin oli jo vaikuttavaa.
Niin nuo elukat voi milloin vain yllättää. Täällä tuntuu karhuja olevan melko paljon. Jo silloin kun me itse emme vielä asuneet täällä, vaan appi, niin hän kertoi että oli ilveksen jälkiä pihassa nähty.
PoistaOli kyllä surullista kuulla niistäkin tassunsa petorautoihin joutuneista karhuista. Niitä on vielä ollut useita. Vaikeaa on auttaa niitä karhuja, mahdotontakin.
VastaaPoistaEipä oikein haluaisi marjametsässä törmätä minkäänkokoiseen isoon eläimeen. Onneksi niillä on parempi kuulo, jotta tietävät lähteä karkuun.
On tosiaan ollut kurja juttu, että niitä rautoja on karhujen tassuihin jäänyt, ja ikävät seuraukset koitui niistä. En kyllä tahtoisi minäkään karhua luonnossa kohdata. Toivottavasti meidän ja karhujen tiet eivät risteä samaan aikaan.
PoistaTäällä meillä päin on kuulemma ilveksiä, karhuista en ole kuullut..
VastaaPoistaVaikuttaa siltä, että erinäiset villieläimet, joita lapsena näki ehkä eläintarhassa, on nyt entistä useamman mahdollista nähdä luonnossa ihan.
PoistaIhminen on paha, ei eläin, ei karhukaan, ei karhu eikä susi ole syönyt ihmistä tietääkseni 1800 luvusta lähtien, miehen serkku kohtasi siellä lieksassa karhuemon pentuineen, emo ei hyökännyt, meni vain ohi, tosin hänellä oli varalta pyssy mukana, minä henk.koht.en tykkää että eläimiä ammutaan, kun lieksassa esim. on ainakin 50 karhua ammuttu, en tykkää että susiakaan ammutaan, saati riista lintujakaan, meillä suomessa on yltäkyllin ruokaa, niin että ei tarvitsisi metsästä hakea riistaa, 2 serkku poikaani on metsästäjiä, en vain ymmärrä sitä metsästys paloa heissä. Kyllä ne karkutkin muuten enempi pakoon menee.
VastaaPoistasupikoiria ammutaan turkisten takia, säälittävää on myös kettutarhat, joissa ketut on stressaantuneita, vailla luonnon antamia virikkeitä.
Ihmiset aiheuttaa turhaa kärsimystä karhuillekkin, asettamalla rautoja metsiin, sehän pitäisi olla kiellettyä.
Itse en vastusta metsästystä, vaikka meillä ei metsästetä. Turhaa kärsimystä ei silti saisi eläimillekään aiheuttaa. Minulle se metsästäjä sanoi, ettei karhuja tarvitse pelätä, että ne väistää. En kiistä sanottua, mutta kyllä ne karhut minua silti pelottaa. Ei ne eläimet aina käyttäydy ihmisten oletusten mukaan.
PoistaOn teillä siellä tosiaan kunnon erämaameininki! Katsoin noita vanhoja postauksiasi, olipa mahtavaa, kun olit saanut ihan kuviakin karhusta kerran!
VastaaPoistaTällaiseenkin jotenkin tottuu, ja toisaalta ei totu. Tottuu niin, että sentään uskaltaa ulos vielä nokkansa ulos pistää, mutta toisaalta mielessä usein on kuitenkin se, mitä tuolla metsässä voi olla.
Poista