Niin se teki silloinkin, kun enkelit tulivat laulamaan kunniaa Jumalalle seimeen nukkumaan laitetun tähden.
Sellaista se meidän elämäkin usein on, monin tavoin vajaata, jolloin kiitos ja kunnian osoittaminen kuivuu huulille tai hämärtyy jonnekin pilvien taa. Mutta Jumala pysyy silti.
Minun piti piirtää ihan toisenlainen/toisenlaisia kuvia. Mutta tähän päädyin. Ajattelin kai tämän helpommin saavani tehtyä. Mutta päätinkin jättää sen tuollaiseksi, keskeneräiseksi, koska olisin luultavasti paranteluyrityksilläni tärvellyt sen kokonaan. Kerran se jo roikkui valumassa hanan päällä, kun olin siitä liikoja värejä "pessyt".
---
Minulla on kai joku piirtelyvaihe nyt menossa, kun olen taas päässyt väreihin käsiksi...
Ja vielä tämä; jotain samaa keskeneräisyyden ja jumalallisen kohtaamista:
Onpa kaunis! T: Villasukkavihulainen
VastaaPoistaKiitos! 🙂
PoistaHieno piirros. Minä tunnen itseni usein keskeneräiseksi,heikoksi
VastaaPoistaja aina ei jaksa kiittää ja ylistää,mutta onneksi meillä on uskollinen
Jumala ja Hän ymmärtää heikkoutemme.
Samanlaiset tuntemukset on minulla myös, mutta onneksi Isä tietää millaisia me olemme.
PoistaKeskeneräisinä matkalla kohti taivaskotia, armosta pelastettuja.
VastaaPoistaSiunausta päivääsi! <3
Onneksi se onkin armosta, eikä meidän omista tekemisistä. Siunaus Piipe sinunkin päiväsi!
Poista