Muuttolintujen ääni korvissani. Kohta näkyi muuttajien joukko, kaukana lentävänä. Välillä omaa paikkaa vaihdellen lensivät muodostelmassa. Niiden töräyttelyjä kuunnellessa tuli jotenkin haikea mieli. Jotkut ensi kertaa innoissaan lähtevät, jotkut vanhoja konkareita ovat. Jotkut palaavat takaisin, jotkut jäävät matkalle.
Ne matkalle lähtevät tuntevat toisen kotimaansa; sen, jonne suuntaavat. Kukaan ei ole niille tieteellistä tutkimusta näyttänyt sen maan olemassaolosta, mutta se on kirjoitettu niiden sydämiin. Mihin me ihmiset hukkasimne sen hiljaisen sydämen tiedon omasta toisesta kotimaastamne?
Muuttavien lintujen komeat äänet tuovat siinä samassa kovan haikeuden sydämeen. Toivotan niille mielesäni pyynnön, tulkaa pian takaisin. Hyvä Jumalamme siunatkoon teidän matkanne!
VastaaPoistaNiin se tekee, ja sitä toivoo, että mahdollisimman moni voisi takaisinkin tulla. "Ihmistä ja eläintä sinä autat", joku sellainenkin kohta jossain on.
PoistaOn sellainen kohta. Psalmissa 36. Iloitsen että on!
PoistaLinnuistakaan ei yksikään ole ilman hänen silmälläpitoaan.
PoistaMuuttolintujen lähtö on aina syksyllä haikeaa, ja kun usein mielialakin on syksyllä muutenkin ikävämpi..
VastaaPoistaNiin on. Se tuo mieleen senkin, että seuraavaan kesään on niin pitkä matka.
PoistaOn se tosiaan haikeaa, kun muuttolinnut lähtevät. Muuten nautin kyllä syys-lokakuun raikkaudesta, ruskasta ym. Mutta marras-joulukuu on minulle joka vuosi raskasta aikaa, sitä ei uskalla vielä edes ajatella...
VastaaPoistaMinusta tuntuu etten tykkää syksyssä muusta, kuin siitä värikkyydestä...
Poista