Tällä viikolla on kaappeja kaiveltu; sisältä, päältä, ja alta. Tämä sattuneesta syystä, jotta talo voisi uudistua. Nytpä sitten esittelen muutaman löydön kaappien sisältä, päältä, alta. Ja jopa sivulta.
Ensiksi tämä, joka oli pienessä pakasterasiassa kylppärin kaapissa: lapsuuteni/nuoruuteni koru, äidiltä joskus saatu.
Se on kaunis, mutta jotenkin kärsinyt. Sen vuoksi se rasiassa oli kaappiin säilöttykin. Turkoosinväriset pampulat metalliketjussa ovat jotain massaa, jonka pinta on mennyt omituiseksi vuosikymmenten saatossa. Kuvassa näkyvät vihreät pilkut kuuluvat koruun, mutta pinnassa on nyt myös sormiin tarttuvaa "jauhoa". Olen miettinyt jos vaikka tekisi uudet pampulat entisten tilalle. Tai sitten ihan vain lakata nuo vanhat pampulat. Kolmas vaihtoehto, jota en taida raskia, on vain laittaa tuo jo pois. Koru on 70-luvun lopusta tai 80-luvun alusta.
Tässä sitten löytö saman, poistoon menevän, kylppärin kaapin alta. Muisto menneestä, eli siitä kun olimme taloon muuttaneet. Kaapin alla oli vanha postikuori, jolla oli meille lähetetty parisen viikkoa muuttomme jälkeen, entiseen osoitteeseen mennyttä postia.
Mieleeni on jäänyt taloon muutosta mm. se, kuinka lokakuun lopun illassa, vesisateessa, olimme ajamassa kohti tulevaa kotiamme. Perille saavuttuamme meitä odotti siellä valtavat edeltätuodut laatikkopinot, ja yksi huone oli jätetty tyhjäksi, nukkkumapaikaksemme.
Yhdestä toisesta, nyt purettavasta kaapista, sen rakenteiden välistä, löytyi tylsän näköinen lappunen, jossa ei ollut muuta kuin päivämäärä: 6.8.2004. Se oli kai tarkoituksella jätetty sinne, muistoksi päivästä, jolloin kaappia oli siirrelty ja muokattu. Mutta tuokin lappunen sai eilen iltapäivällä vielä mielenkiintoista "lisähohtoa". Saimme nimittäin eilen yllättäen koronarokotteet isännän kanssa, sellaiset jämärokotteet, joita välillä jää. Ja siinä yhteydessä annettiin jo kakkosrokotteen päivämäärä myös. Se oli 6. elokuuta.
Ja kun tuossa edellä jo oli osoitejuttua, niin mainitsenpa vielä tämänkin, että parinkin puretun keittiönkaapin takana oli senaikaisen keittiötoimittajan sinne lätkäisemät osoitetarrat länsirannikolla silloin olleeseen toiseen osoitteeseen, johon kyseiset kaapit alunperin tilattiin, mutta joita ei sinne koskaan laitettu, vaan joita laahasimme mukana tänne itäiseen kolkkaan.
On se mukava löytää aina jotain, vaikka ei muista kadottaneenkaan. Ainakin nuo päivämäärät milloin muuttaa tai rakentaa ovat aika jänniä, vaikka satojen vuosien takaa sitten joskus!
VastaaPoistaHauska oli noita löytää:)
PoistaPienistäkin asioista voi tulla paljon muistoja!
VastaaPoistaNiin tosiaan voi:)
PoistaJänniä löytöjä! :) T: Villasukkavihulainen
VastaaPoistaNiin oli:)
Poista