Leipähyllyllä

On ilta-aika. Kaupan leipähyllylle tulee nainen. Hän hypistelee  siinä erilaisia leipäpusseja, mutta ei ota kuitenkaan mitään niistä. Hän siirtyy siinä lähellä olevan ale-korin ääreen. Siinä olisi muutama leipäpussi. Mutta sen korin ääressä on naisen harmiksi joku nuori mies. Nainen sanoo nuorelle miehelle, vain jotakin sanoakseen, että "Leivät on niin kalliita." Nainen ei odota mitään vastausta sanomiseensa, mutta saa kuulla nuoren miehen sanovan hänelle: "Minä voin antaa sinulle leipää, josta sinun ei tarvitse maksaa mitään." "Mitä?!", Nainen hämmästyneenä sanoo. Ja jatkaa sitten: "Onko sinulla muka leipää, kun itsekin seisot tässä ale-leipien ääressä?" "Minulla on leipää, josta sinä et tiedä mitään", saa nainen kuulla vastaukseksi. Naista alkaa kiinnostaa; mikä tyyppi tämä oikein on? Häntä vähän huvittaakin, ja hän kysyy: "Oletko sitten leipuri?" Mies katsoo naista hetken aivan hiljaisena. Nainen häkeltyy moisesta katseesta. 

Nyt nuori mies sanoo, että hän haluaisi tavata myös naisen ulkona odottavan miehen. "Mitä!?", nainen ajattelee. Ääneen hän sanoo, ettei hänellä ole miestä. Hänen edessään seisova nuori mies on hänelle tuntematon, mutta nyt tuo mies sanoo  hänelle, että siinä hän puhuu nyt totta. Ja jatkaa vielä, että todella nykyinen ei olekaan hänen omansa. Nainen ihmettelee, kuka tälle on kertonut hänestä jotain?

---

Kenenkään ei tarvinnut kertoa mitään. Kuvittelin vähän. Kuvittelin millainen voisi olla se hetki nykyään, jollainen Jeesuksella oli Sykarin kaivolla erään naisen kanssa. Silloin puhuttiin vedestä. Joskus Jeesus puhui itsestään  leipänä.

Kohtaamisen kaivolla voi lukea Johanneksen evankeliumin luvusta 4.

https://raamattu.fi/raamattu/KR92/JHN.4/Johannes-4