Korjauspäivä!

Tästä näköjään muodostui eräänlainen korjauspäivä, vaikka ei mitään sellaista aikomusta alunalkaen ollut. Kaikki lähti liikkeelle värikkäiden sukkahousujen korjaamisesta. Halusin nimenomaan ne käyttööni, mutta kun pohjat olivat rikki, päätinkin laittaa paikat niihin. Tykkään näiden väristä, eikä tällaista väriä noin vain ruokakaupasta löydy, joten korjaamalla näitä saan ainakin itseäni miellyttävää  väriä yhdisteltäväksi muihin vaatteisiin - kuten nyt vaikka kuvan keltaiseen hameeseen:)  Eihän ne tietysti noin kauniilta näytä, mutta parempi kuitenkin kuin paljas kantapää. Ja sitäpaitsi, yleensähän jalkapohjat on lattiaa vasten...

Toisen homman aloitin  itseasiassa jo eilen, mutta silloin se jäi kesken. Ideana oli korjata  hiutuneen 80-luvun pussilakanan pääty liittämällä siihen 2000-luvun lasten tyynyliina. Väritkin sopivat yhteen, kun sattuivat olemaan saman firman tuotteita kumpainenkin. Sain nuorena tyttönä äidiltä lahjaksi pussilakanaparin. Säilöin niitä monta vuotta käyttämättä, koska ajattelin, että olisi kivempi ottaa ne käyttöön sitten vasta, kun talouteeni kuuluisi toinenkin ihminen. Siitä olisi tullut melkoisen pitkä odotus, joten otin ne käyttöön kuitenkin ihan yksistäni ensin. Mutta tänne asti ne ovat käytössä pysyneet - milloin enemmän, milloin vähemmän, ja nyt saivat taas himpun verran lisäaikaa. Toiselle olin tehnyt saman tempun jo aiemmin.

Kukkakuvioinen pussilakana ja lasten tyynyliina samaa väriä.

Yksi tyynyliina riitti yhteen pussilakanaan. Kun tyynyliinasta ratkoi nuo pitkät sivut auki (tai minä siis vain leikkasin, enkä ratkonut) oli se pitkittäin kahtia taitettuna sopiva ommeltavaksi pussilakanan päätyyn poisleikatun palan tilalle. Myös piti tyynyliinasta lyhyitä päätyjä vähän avata, jotta sai mitan riittämään pussilakanan leveyteen.

Kuvassa nurinpäin oleva tyynyliina on jo taitettuna pitkittäin malliksi  pussilakansasta leikattavalle osalle.

No, kun pussilakanahomma oli saatu päätökseen, katselin sitä pois leikattua jämäpalaa vielä "sillä silmällä".  Minulla oli talvisen toppatakin kauluksessa korjattavaa. Se oli mennyt  sisäpuolelta niskasta rikki niiltä kohdin, jossa ulkopuolella oli painonapit. Ripustuslenkkikin oli poikki. Niinpä sitten siitä vaaleanpunaisen pussilakanan jämästä leikkasin sopivankokoisen palasen ja ompelin sen paikalleen siihen takin kaulukseen ja samalla laitoin siihen ripustuslenkin, joka puolestaan oli jostakin vaatteesta jäänyt; sellainen tuotelapun yhteydessä ollut nauha nimeä varten.

Tämänsorttista intoa ei joka päivälle riitä. Täytyy "takoa kun rauta on kuuma". Saa nähdä miten pitkä aika menee seuraavaan kertaan, kunnes korjausintoa taas ilmaantuu. Toivottasti pian, sillä siitä saa hyvää mieltä, kun saa jotakin aikaiseksi!