Tyttären laittamia

Tytär kaunisti meillä eilen portaita ostamillaan kukkasilla:)

----

Lisäänpä tähän vielä samalla kukkienostoreissulla näkemämme tilanteen, joka puhutteli meitä; reissulla olleita tytärtä ja minua:

Olimme kaupan kassajonossa (eri kauppa kuin se kukkienostopaikka). Edessämme oli perhe: isä, äiti ja pieni poika kauppakärryssä istumassa. Jonkin ajan päästä lapsi aloitti kovan itkun; vesi juoksi silmistä ja ääni oli kova. Jossain vaiheessa näytti, että lapsi osoitti sormellaan jotakin lattian suunnasta. Katsoimme näkyykö lattialla jotakin, mutta emme huomanneet mitään. Mutta lapsen äiti oli huomannut. Hän rupesi pyrkimään lähemmäksi, jolloin mekin katsoimme uudestaan lattialle. Siellähän oli jokin pieni vihreä muovinen "läpyskä", melkein jaloissamme. Se oli pudonnut lapselta ja sen perään hän itki. Lapsi sai kaipaamansa ja itku loppui siihen. Samalla lapsen ilme muuttui hyväntuuliseksi. Me mietimme kaupasta poistuessamme sitä, että pieni lapsi on kyllä tosi aito. Jotain tahtoessaan hän osoittaa sen todella selvästi ja kuuluvasti, eikä häpeile sitä. Me isot emme kehtaa. Usein emme  edes Jumalalle kehtaa osoittaa mitä mieltä olemme. Mutta Jeesushan sanoi, että meidän tulisi olla lasten kaltaisia... (Matteus 18:3)