Näin jotakin unta, jossa oli jokin vanha alue, kai jonkin koulun lähellä, tai peräti sen alueella. Kiinnostava, mutta se oli mielestäni myös vaarallinen lapsia ajatellen. Siinä oli ilmeisesti kulkenut joskus vettä, ollut varmaan siltakin, tms. Ja kaikki oli niin jännittävää, että totesin siinä jollekin, että kaikki pikkupojat on varmaankin käyneet tutkimassa sitä.
Kun sitten heräsin, mieleni siirtyi heti omien lapsuusmuistojeni paikkoihin, eli Pomarkkuun; sinne navetan, kirkon ja kuivurin tienoille tällä kertaa. Ja yhtä tiettyä vesiojaakin muistin. En viipynyt niillä seuduin nyt kauaa, mutta totesin mielessäni, että muistojen arkut on monesti niin täynnä, että kun sen avaa ja jotain sieltä esiin ottaa, niin niitä on vaikea laittaa sinne enää takaisin. Ei meinaa mahtua. Olemmehan säilöneet niihin niin paljon kaikkea, osa sellaistakin, joita ei olisi tarvinnut. Ja toisinaan saatamme ottaa säilöttäväksemme sellaistakin, joka ei ole meidän, vaan säilömme vielä toistenkin muistoja. Kuten minä olen säilönyt esim. paljon erääseen arkkuun suvuilta jääneitä pöytäliinoja. Ja jokunen itse tehty ja ostettukin vielä lisäksi:)
Luin joskus Mobiilikirkon rukouksista sellaisenkin rukouksen, jossa pyydettiin Herraa tulemaan sisälle meidän muistojemme arkistoon, sen kaikkiin huoneisiin. Herran kanssa onkin hyvä käydä läpi elämämme arkistoja, sillä Hän on paras asiantuntija ja "historioitsija" siihen kaikkeen. Hänhän meidät täydellisesti tuntee. Hän tietää, mitä kannattaa säilytttää, mikä joutaa pois. Hän tuo valoa ja tilaa.
"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta, nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jesaja 43:18-19
"...kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos jotakin kiitettävää sitä ajatelkaa;" Filippiläiskirje 4:8
Siinäkin yksi liina, josta tykkään. Se on minun lapsuuskodistani:)
---
Ja tässä vielä yritys kuvata unimaisemaa, edes "vähän sinnepäin".
Hieno kuva unestasi! Minun unet on niin sekavia ja hämäriä, etten saisi minkäänlaista tarkkaa mielikuvaa niistä :)
VastaaPoistaMulkakin tuossa on vain ikäänkuin jotain aineksia siitä, kun hämärä oli mielikuva, niin piirsin sitten mielikuvituksesta siihen mukaan:)
PoistaTuli mieleen kun kirjoitat Raamatun kertomuksia aika paljon, esim. toinen todellisuus blogissa, (vai onko ne tekstit jostain poimittu) jos ne on sinun omia, niin kannattaisi srk.ssa tuoda esiin nuo kertomukset,
VastaaPoistane on rohkaisevia ja lohduttavia, ja moni saisi kuulla livenä, nuo kirjoitukset on sinulla leiviskä, Jumala antaa rohkeutta siihen.
Kiitos Pike rohkaisusta! Aiempina vuosina käytin enempi Vähäsarjan tekstejäkin, kun olin kysynyt luvan siihen. Nykyään kirjoitan yleensä sitä, mitä vihkoonikin muistiin kirjoitan. Aamulla saattaa tulla luetuista jakeista jotain ajatuksia mieleen. Joskus jos lainaan jonkun tekstistä jotain, niin mainitsen sen sitten. Ajattelin joskus, että veisin srk:n ilmoitustaululle vinkin blogijutuista, mutta ei ole sitä vielä tullut tehtyä kuitenkaan.
PoistaNiin kauniit astiat ja liina! Minä hyvin harvoin muistan uniani näin vanhempana.
VastaaPoistaUsein multakin haihtuu uni heti päästä, ellen ihan heti herättyä rupea muistelemaan, että mitä siinä olikaan:)
PoistaHyvä rukous on pyytää Jeesusta mukaan sisälle muistojemme arkistoon! Käydä Herran kanssa läpi muistojemme arkistoa on mitä parhain asia!! Kirjoitti Kirsti
VastaaPoistaNiin on! Hän on paras kaveriksi mukaan siihen.
PoistaMinä näen aika paljon unia,jotkut jää mieleen ja jotkut eivät jää,
VastaaPoistausein näen unta lapsuudenkodistani,vanhemmista ja muista sukulaisista,en tiedä
miksi näen paljon unia,ne on varmaan jotain alitajunnasta tulevia muistoja.
Pöytäliina ja astiat ovat tosi kauniita.
Minä en näe unia kovin usein, ja usein niitä ei herättyä muista. Mutta jos illalla katson vaikka jotain elokuvaa, joka on minusta jotenkin vaikuttava, niin sellaisesta minulle tulee helposti jotain uniin. Minulle onkin parempi ettei mitään kovin ajatuksiavä herättävää ole ihan illan viimeiseksi.
Poista