Merkkiviirinä kansoille!

"Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat..." Jesaja 11:10 KR92

"Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt." Markus 1:10-11 KR92

"Jeesus siirtyi sitten taas opetuslastensa kanssa järven rannalle, ja sinne kerääntyi suuri joukko ihmisiä. Heitä tuli Galileasta, Juudeasta ja Jerusalemista, Idumeasta ja Jordanin takaa sekä Tyroksen ja Sidonin seudulta. Heitä tuli suurin joukoin hänen luokseen, kun he kuulivat, mitä kaikkea hän teki. Jeesus käski pitää venettä varalla, jottei hän jäisi väkijoukon jalkoihin. Hän näet oli parantanut monia, ja niin kaikki, joilla oli vaivoja, tungeksivat häntä kohti yrittäen koskettaa häntä. Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat: "Sinä olet Jumalan Poika!" Mutta hän varoitti ankarasti niitä paljastamasta häntä." Markus 3:7-12 KR92

Tuota oli edeltänyt tämä tapaus:

"Jeesus meni taas synagoogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan. Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Astu esiin", ja kysyi sitten fariseuksilta: "Kumpi on luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?" He eivät vastanneet mitään. Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen. Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät heti Herodeksen kannattajien kanssa suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä." Markus 3:1-6 KR92

Fariseukset vahtivat muiden tekemisiä. Eivät tainneet vahtia omia tekojaan - ja murhanhimoisia ajatuksiaan. Olisivatpa kuunnelleet  ja seuranneet Jeesuksen sanoja ja tekoja avoimin mielin. Tutkineet niitä heille jo entuudestaan tuttuja kirjoituksia uusin silmin. Ja miettineet, mikä todella olisi Jumalan tahto. Heille itselleen olisi ollut parempi niin. Mutta kirjoitusten oli käytävä toteen: niiden, jotka ennustivat Jeesuksen kuolevan puolestamme....

"mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain  tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (parantuneet)  Jesaja 53:5  vanhempi käännös

---

Jeesus istuu rannalla, kuulostelee väen tulevan. Kuva ja teksti: 

 https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/08/paivan-piirustus-eilen.html?m=1

Mitähän Mooses - Egyptin "prinssi", kaikesta ajatteli...

Hänellä täytyi kaiken tapahtuneen - sen Egyptiin 40 vuoden jälkeen tulleen paluun jälkeen, alkaa mielessä pyöriä monenlaiset muistot. Hän varmaan katseli paikkojakin sillä silmällä, että mitä kaikkea oli muuttunut; mitä uusia mahtavia rakennuksia oli tullut, miten kaupungit kasvaneet. Ja millaiselta näytti se paikka... jossa tapahtui se... hänen Egyptistä lähtönsä aiheuttanut asia: kun hän tappoi sen egyptiläisen. Senkin asian Jumala oli sovittanut omaan suunnitelmaansa. Eihän hän muuten olisi lähtenyt erämaahan neljäksikymmeneksi vuodeksi... Mutta sitäkin oppia hän tarvitsi. Jos hän Egyptin "prinssinä" ollessaan oli ehkä kuvitellut itsensä hebrealaiset orjuuden ikeestä vapauttavaksi (vaikkapa vain tavan palkkalaisiksi) niin Jumala oli ne kuvitelmat turhiksi osoittanut. Hän - Jumala, ei tarvinnut niitä. Hänellä oli itsellä paremmat, toimivat, yllättävät, pelottavat - ja kauaskantoiset suunnitelmat! Nehän ovat toiminnassa itseasiassa nykyäänkin hebrealaisten eli juutalaisten eli israelilaisten elämäsää. Elävät suuri osa heistä omassa maassaan tänäkin aikana, vaikka heitä yritettiin oikein kansana hävittää. Mutta Jumala näki - ja toimi.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/07/se-naytti-ihan-holmolta-mutta-kaiken.html?m=1

(Tuossa toisen blogini tämänaamuinen. Pari tämän blogin tekstille.)

---

Meidän VAPAUTTAJAMME, "PRINSSIMME"  ON JEESUS! Hänet lähetettiin tänne "erämaahan" meitä varten. Otetaan todesta se asia. HÄN VIE MEIDÄT KOTIMAAHAN, vaikka matkalla on kaikenlaista. Tämä "matka" ei suinkaan ole se päätepiste, eikä kotimaa. SE ON TAIVAS!

Lohdullinen sana

"Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini." Jes. 38:17 KR-92

Jakeen alkuosa tuli mieleen tänä aamuna. Etsin sitten koko jakeen. Jae on osa kuningas Hiskian kirjoittamaa kiitoslaulua: "kun hän oli ollut sairaana ja toipunut taudistansa", kertoo Jesajan jae 38:9, vanhemnan käännöksen mukaan.

Näihin tapahtumiin liittyy myös se ihme, kun Jumala ilmoitti: "... minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin kymmenen *astetta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan *aurinkokellossa...". Jes.38:8 v. -33 käännös. Ja niin myös tapahtui, kuin Jumala oli ilmoittanut.

*Tuo aurinkokellon varjon siirtyminen 10 askelmaa eli porrasta takaisinpäin, oli Jumalan antama ihme ja merkki Hiskialle siitä, että hän todella tulisi parantumaan, kuten Jumala oli luvannut. Ja niin myös tapahtui, kuin Jumala oli sanonut. 

"Katso, Ahasin yläsalin portaikkoon lankeaa varjo, joka auringon mukana laskeutuu alas portaita. Minä palautan sitä taaksepäin kymmenen askelman matkan." Ja varjo siirtyi portaikossa taaksepäin, kymmenen askelman päähän siitä, mihin se oli ehtinyt laskeutua." Jesaja 38:8 KR-92

Maailmassa on paljon ihmeellisiä asioita, joita ihmisen järki ei voi selittää. Tässä yksi niistä. Ja paljon on tapahtunut aikojen saatossa sellaisia Jumalan ihmeitä - tapahtuu yhäkin, joita ei ole kirjoitettu mihinkään ylös, mutta ne on koettu. Varmaan tänäänkin monessa paikassa sellaisia koetaan, ja kiitetään niistä Jumalaa☀️🌿🐟💦 Parantumisia, ynnä paljon muuta🧎

Tuossa myös toisen blogini tämänaamuinen. Mutta linkistäkin pääsee lukemaan sen: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/07/paavali-polvistui-isan-eteen-miksi.html?m=1

Aamun ajatus: Syntymisemme on on ollut ilo...

Vanhempamme ovat iloinneet. Ja jos he eivät olisikaan, on ainakin Jumala iloinnut tekemästään, eli meistä!

Me emme usein kenties koe itseämme ilon tai rakkauden arvoisiksi, mutta jos olisimme jääneet syntymättä, puuttuisi paljon. Ja jos Jumala meidät on luonut, on meidän syntymisellämme tarkoitus, vaikka emme itse kokisi asiaa niin. Ja tämä pätee niin ihmisiksi syntymiseemme, kuin myös siihen; että Jumalan lapsiksi, uskoviksi, kun olemme syntyneet. Emme ole turhia, tai sattumia, emme vahinkoja. Olemme rakastettuja sen vuoksi, että olemme; emme sillä, mitä saamme, tai emme saa aikaan. 

Olemme Jumalan lapsinakin ilo Isälle, kuin maallisille vanhemmillemme - ilo ihan vain syntymällä hänelle.  

---

Kun tuli mieleen yksi kuva, joka olisi sopinut kuvitukseksi tähän, aloin selata blogin sivupalkissa olevaa "piirustukset" -aihetunnistetta, tuuminkin mielessäni, että olkoot ne kaikki siellä kuvituksena tähän:) Jotta tuossa niitä on, ns. "joka lähtöön". Nekin olleet ilo tekijälleen ainakin:)

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/piirustukset?m=0

Ja hyvää juhannusta itsekullekin🌿🌼❣️☺️

Siinä oli Jeesus. Siinä oli Isä! Siinä oli kaikki, silmien edessä nähtävänä juuri...

Jeesuksen kaverit eivät tajunneet, mitä heidän silmiensä edessä todella oli...!

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/06/siina-oli-jeesus-siina-oli-isa-siina.html?m=1

Tämänaamuista ensin vihkoon kirjoittelin, sitten naputtelin toisen blogini puolelle. Jos ei Jeesuksen kaverit tajunneet, mitä heidän silmiensä edessä justiinsa oikeasti oli, niin ei tietysti ole kumma, jos me ollaan vielä  "tajuttomampia" usein🫣☺️ Mutta sellaisten seuraan Jeesus hakeutui, kuin mitä mekin ollaan🌿🕊️❤️

Äitienpäiväkirjoitus: "Minä tiedän" - sanoo Isä...

En tiedä, miksi se minuun nyt niin kovasti vaikuttikin, että tosi kovasti oli mielessä se; kun eilen luin uutisen, että oli Juuassa kuollut juuri eilen 12 v. poika, joka oli ajanut mopolla joltain metsätieltä toiselle tielle ja auton alle jäänyt. En tiedä, oliko tällä äitienpäivälläkin nyt lisävaikutusta siihen; ja silläkin kun muistin 80-/90-lukujen vaihteesta naapurintytön joka äitienpäivänä äkisti sairastui ja sitten kuoli. Nyt jokatapauksessa tänäkin aamuna kyseisen pojan asia, ja perheensä, on ollut hyvin paljon mielessäni. En vain päässyt irti siitä. Asia on niin surullinen. Niinkuin oli sekin taannoin lukemani, kun kaksi tyttöä skuutilla olivat ajaneet, ja auton kanssa kolaroivat. Toinen tytöistä kuoli. (Tähän minun onkin syytä todeta, että minun olisi viisainta lopettaa uutisten lukeminen tyystin!) Puhuin sitten Isä-Jumalallekin tuon pojan ja perheensä asiaa, ja samalla yleensäkin muidenkin jotka ovat joutuneet lapsensa menettämään tavalla tai toisella. Ja mitä moninaisimmin tavoin sellaista voi tapahtua, ja monessa ikävaiheessa. Kun näitä suruja Taivaan Isälle puhuin mielessäni, on kuin hän olisi sanonut: - Minä tiedän... Ja niin hän kyllä tietääkin. Ihan omakohtaisesti, kun joutui menettämään oman Poikansa Jeesuksen, esikoisensa, ristille naulattuna. Taivas pimeni sinä päivänä... Mutta asia ei jäänyt siihen; tuli ylösnousemus - haudasta nousu! Ja niinpä emme mekään jää hautaan, vaan nousemme ylös kun käsky kuuluu. Koti odottaa, juuri sen takia, että Jeesus kuoli kaikkien syntiemme tähden. 

"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1. Johanneksen kirje 4:10  v. -38 käännös

---

Taivaallinen Isä - Hän  on armollinen Isä. Armollinen, Voimakas, Valtias!

Nämä olivat aamun luettavissa:

"... Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi: "Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut." Joh. 17:1 KR-92

"Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.   Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi.   Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla." Roomalaiskirje 8:9-11 KR-92

Kuva: Lapsuuteni joulukoriste. Löytyi eilen varastosta. Olin luullut, että on jo vallan kadonnut, tuokin, niistä monista joita joskus oli...

Hänestä kerrottiin heti Jeesukselle... - Rukouspyyntökin tässä myös: Kertokaa tekin!

"Kerrottiin heti Jeesukselle"🙏 

Eilen minunkin puhelimeeni kilahti jaettu rukouspyyntö, jonka ajattelin nyt jakaa teillekin:

Kyseessä on joku minulle tuntematon nuori mies, tajuttomana hengityskoneessa, ja jonka puolesta setä siinä vetosi, että ihmiset sen nuoren miehen heräämisen puolesta rukoilisivat; ja sen puolesta, että kaikki olisi sitten hyvin nuoren miehen päässä! Osallistukaa nyt tekin; kertokaa tekin Jeesukselle tuosta nuoresta miehestä, rukoilkaa hänen paranemistaan🙏

"Rukouksessa on voimaa" - luki siinä viestissä kuin muistutuksena.

---

Aamun luettavissa oli nämä: 

"Ole minulle laupias, silloin saan elää..." Ps. 119:77 KR-92

"Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta..." Markus 1:30-31 KR-92

--------

Tässä haluan vielä vinkata sivustosta, josta löytyy armollista tekstiä Jumalasta. Usein runomuotoonkin puettuja rukouksia. Kun tuon etusivua selaa alemmas, niin sieltä niitä löytyy:

https://yksinarmosta.fi/

Arkea

Kun monesti turhaan etukäteen kaikkea miettii ja on huolissaan. Mutta tänä aamuna, ennenkuin ehdin kunnolla mielessäni aloittaa huolissaan olemisen rumbaa, tapahtui jotain - sillä aikaa, kun olin aloittanut vihkoon kirjoittamisen...

---

Ettekö vieläkään usko? = Otsikko vihossani

"Ettekö vieläkään ymmärrä?"

"Ettekö te vieläkään käsitä?"

Minä tässä tänä aamuna meinasin taas aloittaa mielessäni pähkäilyn, että miten raha riittää, kun tuli pieni yllättävä meno niihin pieniin olemassaoleviin rahoihin nähden, jotka meillä on käytössä seuraavaan rahapäivään asti. Miten rahat riittää ruokaan, ym. mitä ehkä tarvitaan tällä välillä.

No ennenkuin ehdin kunnolla aloittaa moista päivittelyä mielessäni, tuli mieleen Jeesuksen tokaisu, jossa leivästä siinä oli kyse. Samoihin aikoihin, kun kirjoittelin vihkooni ylläolevia sanoja, oli tullut ystävältä viesti, että voisi laittaa meille taas valmiiksi pussin hävikkiruokaa...

Niinpä niin. Niin Jumala järjestelee asioitamme edeltäpäin. Ei tarvitsisi aina olla niin huolissaan pärjäämisestä. Vaikka "leivästäkään", tai muusta🌟

Mark. 8:14-21, v. -92 käännös

---

Meikäläisen luonteella tällaista huolien vatvomista on varmasti jatkossakin, mutta tämä oli kyllä tämän aamun päivänsäde! Ja muistutus minulle, ettei tarvitsisi niin etukäteen aina murehtia asioita.

Poissa sukunsa sijoilta....

Jotenkin taas tänä aamuna nämä suvun sijoilta  ja/tai lapsuuteni sijoilta etäällä, "poissa", olemiset tuli mieleen. Jotenkin lohduttavina koin vanhan Päivän Tunnussanan eilisen ja tämän päivän tarjolla olevat jakeet:

"Minä iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta." Jes. 65:19 KR-92

Jeesuksen sanat: "Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää." Joh. 16:22 KR-92

"Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi." Ps. 71:17 KR-92

"Simeon otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: -- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi." Luuk. 2:28-30 KR-92

---

Raamatussa puhutaan paljon suvusta. Siitä löytyy paljon jakeita. Myös tällainen: 

"Koska me siis olemme Jumalan sukua..." Apt. 17:29 KR-92 Ja tuohon jakeeseen oli viitteenä tämä (Jeesuksen sukuluettelosta): "tämän Enos, tämän Set, tämän Adam, tämän Jumala." Luuk. 3:38 KR-92

Siinä oli kyse, kuka on kenenkin isä. Huomioitava on, että ensimmäisen ihmisen isä oli Jumala! Siispä meidänkin jokaisen sukumme on Jumalasta lähtöisin... Aika huikeaa! Samalla lohduttava näkökohta; sillä silloinhan olemme aina "sukumme" sijoilla, olemme missä tahansa.

Vaikka meistä usein saattaa tuntua siltä, niinkuin eräs jae sanoo; Sananlaskuissa: "Kuin pesästään paennut lintu, on mies paossa kotipaikoiltaan." Snl 27:8 v. -33 käännös. Ja vuoden -92 käännös sanoo näin: "Kuin lintu, joka jättää pesänsä, on ihminen, joka lähtee omilta mailtaan." Snl. 27:8 KR-92

Olemme varmaan kaikki Jumalan edessä enemmän tai vähemmän, pesästämme lentoon lähteneitä poikasia, mutta tarkoitus on palata Isämme luo jälleen. Ihan jokaista odotetaan kotiin taas❣️

Pöydällä oleva iso, vanha liina, on äitini mummun tekemä. On siinä saanut kangaspuita kolkuttaa; liina koostuu kahdesta kaitaleesta ja sauma keskellä pitkittäin. Olisi siitä esiäiti iloissaan kaiketi, jos katselisi, että:

"Onko tuo se minun tekemäni? Voiko olla? On se! Kappas vaan! Jopas ovat vielä ihan eri vuosituhannella pistäneet liinan pöytään."😀

Äitiasioita

Kirjoitin muutama päivä sitten tästä aiheesta vihkooni. Oli ollut sellaiset asiat ns. "framilla" eli mielessä. Oli ollut siinä kohtaa mielessäni päivä, kun aikoinaan tulin toista kertaa äidiksi. Sitten  aamulla availlessani luettaviani, osui silmään se "Marian ilmestymispäivä".  Siinäkin yksi äitiasia. Se osui silmääni vanhasta Päivän Tunnussanasta.  Siinä vanhassa kirjasessa oli myös painettuna yksi säe virrestä 53; säe 3: "Nuori äiti Maria kuulee lupaukset, uskoo, että täyttyy kaikki ennustukset."  https://virsikirja.fi/virsi-53-nuori-neitsyt-maria/

Jeesuksen äidin ilmoitettiin tulevan raskaaksi, ja  kenties se tapahtui juuri siinä ilmoitushetkessä. Se ilmoitushetki kerrotaan Raamatussa  kohdassa Luukkaan evankeliumi 1:26-38. (Siihen linkki alempana).

Ja sitten sen jälkeen tapahtui: 

"Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta  kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!" Luuk. 1:39-45 KR-92

Ja sitten Maria vuorostaan puhkeaa kiittämään Jumalaa: " - Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani..." Luuk. 1:46-47

Ja sitten sanotaan; että: "Maria viipyi Elisabetin luona noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa."  Luuk. 1:56 KR-92

Marian kotiinpaluu tapahtui näin ollen Elisabetin synnytyksen aikoihin. Kenties hän näki sen, Johanneksen syntymän;  koska 6. raskauskuukaudella Elisabet oli Marian tullessa ja Maria viipyi siellä 3 kk. Maria näki omin silmin sen enkelin hänelle ilmoittaman Elisabetin raskaudentilan ihmeen, joka kerrotaan Luukkaan 1. luvussa, jakeessa 36; siinä enkeli ilmoitti Elisabetin tilan!  Vanhan naisen raskaudentilan, josta oletettiin ettei hän nyt ainakaan enää voisi saada lasta. Varmaan tämä rohkaisi myös nuorta Mariaa oman äitiyshaasteensa kanssa... Kuinka kukaan uskoisi häntä? Mutta Elisabetin edeltäkäyminen lupauksen täyttymisen tiellä, rohkaisi varmaankin omalta osaltaan. 

"Taivaassa on Jumala, joka paljastaa salaisuudet." Dan 2:28 KR-92

"Kristuksessa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä." Kol. 2:3 

---

MARIAN SAAMA ILMOITUS ENKELILTÄ

Luuk. 1:26-43 KR-92: 

https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/LUK

Nämä asiat mieltää helposti jouluun kuuluvaksi... Mutta Jeesuskin tässä kun on myös kyseessä - hänen syntymänsähän se  Marialle ilmoitettiin - hänpä juuri hyvinkin liittyy pääsiäiseen!✝️❣️

Rakastettuina...

Niinkuin joku taideteos... Kärsinyt, mutta rakas ja kallis!

---

Kaiken pohjalla, tai päällimmäisenä tai keskellä kuitenkin aina tämä:  Isän rakkaus meitä lapsiaan kohtaan, suurempi kuin itse saatamme käsittää...

En minä ainakaan lapsena ollessani käsittänyt kunnolla vanhempieni rakkautta minua kohtaan.

Tämä toinen teksti tältä aamulta. Ne kuuluu niinkuin yhteen. Siinä kuuluu kuitenkin RAKKAUDEN ÄÄNI, vaikka isä tai isompi veli vähän ensin ns. "annattelee" eli kovistelee... Rakas lapsi siinä kyseessä kuitenkin:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/03/siina-kuuluu-kuitenkin-rakkauden-aani.html

Tule luo! Niiden luo, jotka sinua kaipaavat. Ja niidenkin luokse, jotka eivät Sinua vielä nyt kaipaa...

Mietin eilen aamulla ennen ylösnousua sitä aikaa, kun kohtasit ihmisiä näkyvässä hahmossa täällä maan päällä. Jotkut yllätit täysin. Jotkut jo olivat Sinua varmaan kovasti odottaneetkin tapaavansa - kuten Sakkeus. Kiitos niistä kaikista kohtaamisista. Kohtaa tänäänkin meitä kaikenlaisia ihmisiä! Niitä, jotka kaipaavat kovasti. Ja niitä myös, jotka eivät Sinua vielä osaa kaivata ollenkaan, kun eivät sinua tunne. Jotkut eivät ole edes kuulleet Sinusta. Tule luo, ja kohtaa meitä!

Toisten luokse tulisit jo tuttuna. Toisilta kysyisit ehkä arvoituksen tavoin: - Kuka minä olen?  Ja kun arvoitukseen ei ehkä osata vastata oikein, Sinä sanot kuka olet: "Minä olen Jeesus..."  (jatko: ... jota sinä vainoat.")  Sanoit Saulukselle niin. Hän ei tuntenut Sinua ennestään, mutta Sinä tunsit hänet oikein hyvin. Ja Sauluskin tuli tuntemaan Sinut. Tutut ja tuntemattomat saavat tulla tuntemaan Sinut - sellaisena kuin olet: Vapahtajana, syntien anteeksi antajana, ja paljon muunakin; Parantajana... ym.

(Isä Jumala): "kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan van antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?" Room. 8:32 KR-92

(Ja tuon huomion kirjoitti se entinen Saulus eli Saul, kun hän oli tullut tuntemaan Jeesuksen, ja oli uudelta nimeltään Paavali. Hän ihmetteli ja ihaili sitä, että Jumala saattoi antaa rakkaan, oman Poikansa Jeesuksen, lähteä tänne kylmään maailmaan kuollakseen meidän syntiemme eli rikkomustemme tähden - jotta meidän ei tarvitsisi. Mikä rakkaus meitä kohtaan!)

Kutsuit aikoinaan kaikenlaisia ihmisiä; niin hyvä-  kuin huonomaineisia. Niin teet yhä. Kutsut meitä kaikkia:)

- Tunnetko minut? Minä olen Jeesus... (jota olet odottanut tai vainonnut, inhonnut, epäillyt, tms.)

Maailman vahvin mies! Jeesus tietää oikein hyvin - omakohtaisesti - mitä on tuska ja ahdistus kuoleman edessä!

"Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: "Jääkää tähän siksi aikaa kun minä käyn tuolla rukoilemassa." Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa. Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan. Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani." Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." Hän palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Silloin hän sanoi Pietarille: "Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko." Matt. 26:36-41 KR-92

(Siinähän oli itseasiassa maailman vahvin mies! Vapaaehtoisesti otti kaiken toisten puolesta kärsiäkseen, tietäen kaiken siitä koituvan tuskan.)

Minua puhutteli tuon yllä olleen Raamatunkohdan lukemisessa tänä aamuna se, että Jeesus otti sen kaiken tuskan ja ahdistuksen omalle kontolleen, kärsiäkseen sen kaiken ihan loppuun asti ainoastaan meidän puolestamme! Eihän siitä kaikesta tuskasta, ahdistuksesta ja ristillä vielä kärsimisestä - mistään siinä kuoleman tuskassa, ollut kyse hänelle itselleen millään lailla koituvasta hyödystä, vaan ainoastaan meille! Ei anneta sen lahjan, sen uhriveren, joka meidän puolestamme annettiin, mennä hukkaan. Otetaan tuo suuri lahja vastaan. Lahja, joka avasi meille epäonnistuneille taivaan. Se on RAKKAUDEN LAHJA. SUURIN MITÄ OLLA VOI.

Kun tulee surullinen olo omasta kelvottomuudesta - lue tämä. Siinä kuuluu se ☀️ ILOSANOMA!

"Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani kaikkien meidän syntivelan hänen kannettavakseen." Jes. 53:6 KR-92

"Me osaamme suorat reitit harharetkille, eikä synnin tekeminen ole ihmisluonnolle vaikeaa. Kulkisimne turvattomina kuin lampaat yön pimeydessä ilman Jumalan puuttumista matkaamme. Onneksi hän on puuttunut. Koko syntivelkamme laskettiin Jeesuksen harteille. Kaikki menneet, nykyiset ja tulevat synnit; kaikki pienet ja suuret synnit; kaikki mieltämme vaivaavat ja unohdetut synnit; kaikki tahallisesti tehdyt ja tahattomat; niin mustat ja raskaat kuin valkoiset ja hienovaraisetkin. Kaikkien kaikki synnit on kokonaan kannettu ristille ja sovitettu. Jumala ei enää vaadi meitä tilille synneistämme, vaan epäuskostamme. Siitä synnistä hyvä Jumala meidät varjelkoon."

Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa/Perussanoma

Kolmeosainen teksti - kolme ihmistä

KAIN - ensimmäinen ihmisen tappaja: Jumala sanoi Kainille - ennen kuin tämä tappoi veljensä: "Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa, sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa." 1. Moos. 4:7 KR-92

Varmaan Kain jo tuossa kohtaa oli miettinyt, mitä aikoi kateudessaan ja vihaisena tehdä... Eikä Kain aivan ilmeisesti toiminut juuri saamansa viime hetken neuvon mukaan, sillä seuraava jae kertoo, kuinka Kain ehdotti veljelleen Abelille yhteistä kävelyä... ja tappoi sillä kävelyllä veljensä.

Jumalalla oli tapahtunut tiedossaan. Hän sanoi Kainille: "... veljesi veri huutaa minulle maasta." j. 10. Jumala sanoi, ettei Kain voinut enää jäädä entisille sijoilleen; vaan hänestä oli tuleva pakolainen, jolle maa ei enää antaisi satoansa. (Hän oli ollut maata viljelevä ihminen). Nyt hänestä oli tuleva kulkija maan päällä. 

"Kain sanoi Herralle: "Syntini rangaistus on minulle aivan liian suuri kantaa..." Hän tajusi joutuvansa pois Jumalan kasvojen edestä, ja ymmärsi, että nyt hänet itsensä tahdottaisiin tappaa toisten toimesta. Olihan se pöyristyttävää ollut, että ensimmäistä kertaa oli joku tappanut toisen ihmisen... peräti oman veljensä! Joten kostonhimoisia oli varmasti Eevan ja Aadamin jälkeläisissä.

Mutta Jumala armahti Kainia, ja pani häneen merkin, ettei häntä kukaan tappaisi. Ja Kainista tuli sitten lopulta "ensimmäinen, joka perusti kaupungin, ja hän antoi sille nimen poikansa Henokin mukaan." j. 17  

(Huom. Minulla oli esillä sekä v. -92, että v. -33/-38 käännös, eli jakeita voi olla kummastakin, kun vihkoon alkuun kirjoittelin ensin ihan itseäni varten.)

----------

JUUDAS - myi rahasta itselleen tärkeän ihmisen: "Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki, että Jeesus oli tuomittu kuolemaan, hän katui tekoaan. Hän vei saamansa kolmekymmentä hopearahaa takaisin ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: "Tein väärin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta papit vastasivat: "Mitä se meihin koskee? Omapa on asiasi." Matt. 27:3-4 KR-92

Papit ja vanhimmat eivät välittäneet, vaikka olivat itse osallisia myös. Heitä ei kiinnostanut Juudaksen kokemus, kun hän myönsi syyllisyytensä. Juudas otti tekonsa niin raskaasti, että hirttäytyi.

---------

SAULUS TARSOLAINEN - tuleva Paavali: Hän sanoi (tämä entinen Jumalan omien vainoaja, nyt Jumalan palvelija) itsestään, ja Pelastajasta Jeesuksesta, tämän sanan:

"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." 1.Tim. 1:15 

Ja jatkaa sitten: "Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi." 1. Tim. 1:16 

Eikö ole lohdullista! Meillekin! Paavali, eli se entinen Saul, Saulus Tarsolainen, oli vihannut Jeesusta - joka oli kuollut ja ylösnoussut - mutta Jumalan osoitti hänelle armonsa.  Niin hän voi tehdä meille muillekin! Hän ilmestyi tuolle Saulille, ilman tämän omaa pyyntöä, tiellä, sokaisevana valona ja kysyen: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Apostolien teot 9:4, 22:7, 26:14 

Aamun valosta ilahduin

Se on kyllä mielenkiintoista, miten Jumala voi suunnata maassa matavaa katsetta valoon! Ensinnä, ihan kirjaimellisesti sain iloita tänä aamuna valosta. Ennen ylösnousua jo ihailin ikkunasta näkyviä valoisia puiden latvoja, ja aavistusta alkavasta viherryksestä koivujen latvoissa. Ja sininen taivas puiden latvojen välissä. Ja kun nousin ylös ja astelin keittiöön, piti ihan huoneiden rajalle pysähtyä ihmettelemään ja ihastelemaan valossa kylpevää keittiötä. Olin siinä juuri oikeaan aikaan, sillä hetkisen päästä, valo oli jo selvästi vähentynyt ja siirtynyt hieman toisaalle. Mutta sitten oli ne tavan aamulukemiset. Joista kyllä ajattelin ensin, että jaksankohan lukea mitään. No luin kuitenkin. Siis niitä tavan aamulukemiani, eli luen Päivän Tunnussana -kirjasen merkkaamia kohtia.  Ja jopa innostuin kirjoittamaankin, kun huomioin että sen pääluettavan, eli Raamatun, loppuluvussa ja alkuluvuissahan on samaa: mm. valo ja virrat. Ja muutakin löytyy jos enempi lueskelee.  

Raamatun viimeisestä luvusta: "Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan* on hänen nimensä. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti." Ilm. 22:1-5 v. -92 Raamatunkäännös 

Raamatun alkuluvuista: "Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" ja valo tuli." 1. Moos. 1:1-3, v. -92 käännös

"Eedenistä sai alkunsa joki, joka kasteli puutarhan ja joka sieltä lähtiessään jakautui neljäksi haaraksi. Ensimmäisen nimi oli Pison. Se kiertää koko Havilan maan, missä on kultaa, ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös suitsutuspihkaa ja onykskiveä. Toisen nimi on Gihon. Se kiertää koko Nubian maan. Kolmannen nimi on Tigris, ja se virtaa Assurin editse. Ja neljäs joki on Eufrat. Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä." 1. Moos. 2:10-15  v. -92 käännös

Eufrat ja Tigris. Tutut nimet, ne ainakin, nykyihmisillekin. Ovat olemassa vieläkin.

---

* Vielä kiinnitin huomiota myös tuohon otsassa olevaan nimiasiaan. 

Saatanakin haluaisi olla, erityisesti loppunsa lähestyessä, jumala, ja eksyttää ihmisiä: "Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku.1" Ilm. 13:16-17 v. -92 käännös

Tunnetko sinäkin sen, aamun ankeuttajan?

Minulle se on tuttu. Välillä se pysyy vähän taka-alalla, mutta toisinaan useamminkin esiintyy. Tänä aamuna kohtasin sen taas; siinä ne oli, heti mieleen pyrkivät huolet. Ensin yksi, sitten muutama lisää. Millä sen nitistäisi? Minulle tuli mieleen (varmaankin annettiin) ensiavuksi tämä: Älkää murehtiko mistään. Kirjoitin sen vihkooni otsikoksi. Sitten vihkon sivun täytin "rukouksella" eli ihan vain kirjoitin, niinkuin Jumalalle, miltä minusta juuri siinä tuntui, kun olin noin parikymmentä minuuttia vasta hereillä ollut. 

No, onko se joku taikasana? Ei ole taikasana. Mutta on Jumalan sanaa, joka kykenee rohkaisemaan. Etsin myös käsille sen joskus hyvinkin paljon käyttämäni, pienen punaisen Uuden Testamentin, jonka vuonna 2007 olin äidiltä "tilannut", siis pyysin etsimään minulle sellaisen. Ja ei mennyt kauaa, kun äiti maan toiselta laidalta lähetti sitten minulle sen. Se on Gideonien painattama. Ovat siis kristittyjä liikemiehiä. Tuossa pikku kirjasessa on se erikoisuus, että siinä on ihan etulehdillä tehty listaa jakeista, joista voi löytyä apua siihen omaan asiaan. Siitä minun oli taas helppo nähdä nekin jakeet, joissa on tuota samaa sanomaa ankeuttajia vastaan, kuin siinä mieleeni saadulla sanallakin. Itseasiassa sekin sisältyy siihen samaa listaan  myös.

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matteuksen evankeliumi 6:34

"Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?" Matteuksen evankeliumi 6:27

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Paavalin kirje filippiläisille 4:6-7

"heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1. Pietarin kirje 5:7

Mitä näillä sitten on virkaa? Joku kysyy ehkä mielessään tuota. No se virka, että ne suuntaavat katseen eli ajatukset, sinne mistä apu löytyy: Jumalaan, jolla on kaikki valta. Hänen luokseen saa tulla kaikkine asioineen! Ne asiat saa antaa Hänelle. Ja Hän sitten päättää, mitä niiden kanssa tehdään. Ja pyytäjälle Hän voi sanoa, että sinun ei tarvitse olla huolissasi tästä asiasta. Otan asian hoitaakseni. Se on vähän kuin lapsi menee vanhempiensa luo pyytämään. 

No tuossa mainittiin tuo rukous ja kiitos. Monesti siitä voi tulla ajatus, että joo-o... Miten sen nyt osaisi esittää niin, että se kuultaisiin? Ei siihen tarvita mitään hienoa, senkun vain tuo esille hätänsä, tai vaikka vain pienemmän asiansa. Sanoo miltä tuntuu.

Kun minä tänä aamuna vihkooni kirjoitin ajatuksiani, niin jälkeenpäin ajattelin juuri niin, että se on oikeastaan niinkuin rukous. Laitan sen tähän, jotta näet. (Jos et saa harakanvarpaistani selvää, niin voin kirjoittaa sen näkyviin, jos niin halutaan.) Ja kun minä niitä ihan ensimmäisiä ankeita mietteitä mielessäni pyörittelin, tuli minulle mieleen tämä, jonka sitten vihkoonikin otsikoksi laitoin: Älkää mistään murehtiko... Se jo oli avuksi. Vähän kuin valonsäde. Katseen kääntämistä valoon...✨❤️

Tässä alla tämä apupakki Gideonien julkaisemasta UT:stä, joka teksti on siis v. 1938 Raamatusta.

Sellaisen kanssa...?

Siis jotenkin olla tekemisissä, sellaisen kanssa, jolla on kanttia kysyä:

 - Missäs sinä olit, kun minä maan perustin? *

Tai, jota silminnäkijät hämmästelevät: 

- Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin! **

Ja joka sanoo vielä meillekin:

 - että he yhtä olisivat...***

Jeesus rukoili - ei pelkästään niiden kanssaan kulkeneiden opetuslastensa puolesta - vaan itseasiassa  meidän kaikkien puolesta, näin:

"Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat sinuun. 

Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa.

Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.

Kun minä olen heissä, ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua." Johannes 17: 20-23 KR-92

Miten ihmeellistä se onkaan, että voimme olla yhteydessä Häneen, joka on kaiken tehnyt, ja jota tottelevat yhdellä käskyllä meren aallotkin! Se on käsittämätön ihme, jonka useimmiten sivuutamme suuremmin ajattelematta sitä, jos edes lainkaan.

Ja kuitenkin Jumala tahtoo olla meidän. Ja meidät! Mikä rakkaus, meille jotka emme ymmärrä...❣️🌟

---

Sanatarkasti löytyvät (v. -92 käännös)

* Job 38:1,4

**Matteus 8:27

*** Johannes 17:11,21-23 (v. -38 käännös)

Näitä aamulukemiseni tarjoilivat.

Tänään on päiväohjelmassa satojen kilometrien kotiinpaluu junakyydillä. Olen lauantaista asti ollut reissussa, täällä rakkaiden luona (tyttären perhe), ja matkaa tehnyt yhden rakkaan kanssa (poika). Ja varmasti minua kotona jo kovasti odottavat yhdet rakkkaat (isäntä ja kaksi tytärtä)❤️😊

---

Tässä eilinen toisessa blogissani: (tuo poikkijalkainen lapsuuteni lammas kuvituksena siinä)

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/05/paimen-kohtaa-naannyksissa-olevia-ja.html

Eivät he mitään tienneet - olettivat vain!

"He sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika? Me tiedämme hänen isänsä ja äitinsä. Kuinka hän voi sanoa tulleensa taivaasta?" Joh. 6:42 KR-92

"... Isä, joka on minut lähettänyt..." Joh. 6:44 KR-92

"Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika?"  Ei ollut, vaikka he niin luulivat. Ei ollut myöskään kenestäkään muusta miehestä lähtöisin! Hänen isänsä ei ollut tästä maailmasta, vaan taivaasta - Jumala oli hänen Isänsä. Hän oli lähettänyt oman Poikansa - Jeesuksen - ihmiseksi tänne. Meidän vuoksemme... meidän luoksemme.

Jeesuksen todellinen Isä, oli järjestänyt kaiken hyvin. Jeesus, sai alkunsa "ennen heidän yhteenmenoaan", eli ennen kuin Joosef ja Maria muuttivat yhteen, eli alkoivat avioelämää viettää. Asiaa tuntemattomat luulivat Joosefin pojaksi, mutta asian oikean laidan tiesivät hyvin asianosaiset JUMALA, MARIA, JOOSEF.

Maailman silmissä Jeesus oli kirjattu Joosefin pojaksi. Niin oli todellinen Isä nähnyt hyväksi asian järjestää. Jeesus sai isäkseen oikeamielisen*;  "hurskaan", "lakia kunnioittavan"miehen! Joosef ei olisi voinut tilanteeseen muuten suostuakaan, ellei Jumala itse, enkelinsä välityksellä olisi ilmoittanut, että lapsi on saanut alkunsa taivaallisesta! Joosefhan ei itse ensin ollut uskonut Mariaa, joten asia ilmoitettiin hänelle Korkeimmalta taholta!

Mutta jos Jumala olisi etukäteen kysynyt Joosefilta, että mitä mieltä hän tällaisesta järjestelystä olisi, Joosef olisi pitänyt sitä suurena kunniana itselleeen - varmaankin liian suurena - mutta suostunut silti; sillä tiesihän hän jo entuudestaan, mitä ennustukset tulevasta Messiaasta olivat sanoneet entisaikojen profeeetan suulla: "neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan". Joosefkin oli sen monta kertaa lukenut, mutta ei voinut mitenkään ajatella, että sen pojan kasvatusisän osa olisi hänelle varattu!

---

**"hurskas", "lakia kunnioittava" kuten, v. -38 ja v.  -92, suomalaiset Raamatun  käännökset sanovat.

Kirjeessä Tiitukselle, jakeissa 1:7-8 varsinkin, Paavali sanoittaa, millainen on hyvä seurakunnan vanhin, niin niitä ominaisuuksia voisi ainakin kuvitella olleen myös Joosefissa. Sitä kaikkea Joosef  varmasti myös oli; mm. myös oikeamielinen, joka sana minulle tekstiä kirjoittaessa mieleen tuli. Hän halusi tehdä oikein, ja samalla pitää myös huolta, ettei Marialle aiheutuisi vakavia seurauksia ilmenneestä raskaudesta, josta Joosef ei ennen enkelin antamaa ilmoitusta tiennyt, että Marian kertoma asia oli oikein.

Tänäänkin voi olla se päivä, jolloin Hän ilmestyy sinun elämääsi...☀️

 ---

Alaolevat linkit on sivustolle Hengellinen laulukirja, jota ylläpitää "Nettikanttori" Taneli Korpivaara. Alla soitossa hänen omat kappaleensa, jotka hän itse esittää. Ehkä yllätyt iloisesti hänen musiikistaan...?☀️

"Tänään on armo suuri...":

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6749

"Kasvaisinko suojassaan...":

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6734

Siunattua alkanutta uutta vuotta 2024 sinulle Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa✨