Kännykkäpussukka mohlolle nykykännykälle

Tässä taannoin koitin kovasti kotoakin - kauppojen lisäksi, etsiä jotain, millä kuljetella mohlon kokoista puhelinta. En halunnut mitään liian isoa kassiakaan. Yhdessä takissa on sentään isot taskut, mutta sitä takkia en vain useimmin muuten käytä. Ei näyttänyt helpolla löytyvän mitään. En enää muista, mahdoinko jotain rukouksentapaistakin tuonne ylöspäin heittää🤔 Mutta jonakin päivänä, joitakin aikoja sitten, tuli käteeni jostain varastoinnin syövereistä, vanha, oma tekemäni,  vuosien takainen pussukka, joka oli siis paljon pienemmälle puhelimelle tehty. No siihen mallasin nyt silti mohloani. Leveys ok, pussukan korkeus ei. Pussukan nappia siirtämällä, tai jollain muulla muutoksella siitä saisi kyllä... Vaan eipä olisi voinut olla helpompaa muutosta, kuin mikä esille tuli. Pöydälläni lojui joku kai sukansuusta leikattu kaitale. Sitä vähän kapeammaksi leikkasin ja päät solmuun. Sen kietaisin joustavaksi lisäpituudeksi pussukan nappilenkkiin. Ei tarvinnut ommella yhtään mitään!

 Alinna kuva pussukasta nykyasussaan. 

Siinä olen nyt puhelinta kuljetellut. Hyvin on toiminut tarkoituksessaan. 

---

Pussukan kangas oli aikoinaan jäänyt jämä yhden  villakangastakin lyhennyksestä. Sitten oli joku lyhyehkö remmi, mistä lie se jäänyt. Pussukan takana on kujanne, valtavalle klemmarille - mistähän lie sekin - mutta nyt kantoremmi on siinä kiinni. Jättiklemmari on melkein pussukan levyinen.

Löysinkin alkuperäisen jutun tuon pussukan teosta. Siitä onkin jo 10 vuotta aikaa kulunut: 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2016/04/tuubihuivi-ja-kannykkalaukku.html?m=1

7 vuotta ompelukaavan oston jälkeen sitä hyödynnettiin...

Olin tässä välissä - jonain vuonna - saanut aikaiseksi yrittää tehdä kaavapaketista puuttuvien  yläosan kaavojen tilalle uudet, joilla saataisiin samantapaista yläosaa aikaan kuin kaavan malliin kuului.

Ja nyt sitten - eilen - tytär halusi ostamastaan kankaasta tehdä mekkoa tuolla kaavalla. Aikaa tekemiseen ei ollut paljon. Koska ei ollut montaa päivää siihen hommaan, päädyttiin tässä kohtaa nyt siihen, että yläosasta tuli nyt pusero, ja alaosasta puolihane, jossa kuminauha vyötäröllä. Ja lopusta kankaasta leikattiin pitkä ja leveähkö kaitale, jonka voi solmia leveäksi vyöksi vyötärölle.

Sain häneltä luvan ottaa kuvan ja laittaa tänne blogiin❤️

Tytär omeli kaiken itse, minä sitten olin hommassa  jonkinlaisena yhteistyötahona pähkäilemässä mitä missäkin kohtaa olisi nyt kätevintä tehdä. Päättelimne, että tuon voi muuttaa paremmalla ajalla sitten mekoksikin, jos haluaa. Nyt oli tärkeintä saada se pian käyttökuntoon.

Ongelmien ratkaisuun kuului alunperin jo ihan sekin, että kangasta oli niukasti malliin, mutta se riitti, kun tytär halusi asusta lyhyemmän kuin alkuperäinen malli oli. Ja kun tuossa alaolevassa linkissä olen kaavasta alunperin kertonut, totean tässä vielä, että siinä oli siis vain yksi kaavanosa tallella, jompikumpi näistä: joko etu- tai takahelma. Eli toinen helma puuttui. Melkein samanlaisia ne kaavat ovat kyllä olleet. Mutta tähän nyt tehtyyn asuun tuli sitten suorasta kappaleesta tehty helma (eli se hame nyt), eikä sellaista pitkähköä, levenevää helmaa. Mielestäni asusta tuli kyllä kiva, ja hänen tyyliinsä sopiva.

https://vaaranlaella.blogspot.com/2018/02/vanha-sorja-kaava-oli-vahalla-joutua.html

Uusi liina pöytään pikavauhtia

Tänään käytiin Joensuussa. Huomasin Kontin kangastarjonnassa kangaspalan joka miellytti minua. Tiesin heti mitä siitä haluaisin tehdä: liinan keittiön pöydälle. Kotiin tultua aika äkkiä pesin kankaan käsin. Kun se oli jonkin aikaa ollut  kuivaustelineellä, silittelin sitä kuumalla raudalla, jotta saisin sen kuivaksi. Niin kova hinku minulla oli päästä liinan tekoon käsiksi. Ennen pesua olin jo siksakannut reunat, ettei riisty. Nyt kun se oli jo suunnilleen kuiva, käänsin reunat silitysraudalla painellen, varsinkin kulmien takia; mutta helpottihan se muutenkin ompelua. 

Liina on kokoa 68 x 34. Nyt se olisi valmis pöytään. Mutta pöytä ei ole ihan vielä valmis liinaan.

Siinä on kaikenlaista sälää; ja entinen liina, jonka joskus vuosia sitten olen virkannut; joka ei  kovin onnistunut tekele ole, reunat vinkuraiset, mutta malli sinänsä on ihan kiva ruusukori. Saa olla nyt pöydällä ainakin tämän päivän, kun vasta muutama päivä sitten sen siihen laitoin. Virkattu liina on vaaleankeltainen, väri ei niin tuossa erotu.

Tämä virkattu liina on vain vähän isompi kuin ommeltu  uusi liina. Sopivan kokoisia kummatkin ruokapöytäämme.

Verhot Löytöpuodin ikkunassa

Vihdoin sain otettua tuollaiset kuvat, jossa ne taannoin ommellut verhot ovat paikalleen laitettuina. Ovat siis seurakuntamme kirppiksen, eli Löytöpuodin ikkunassa. Tuossa pienessä huoneessa on pelkästään lasten leluja, yms.

Ulkoapäinkin sihtailin kameralla.

Tuli verhohomma

Seurakuntamme kirppis on muuttanut ja torstaina on avajaiset uudessa paikassa. Eilen kun olimme isännän kanssa siellä myös vähän jotain laittelemassa, kysyttiin minulta jos voisin ommella sinne yhteen huoneeseen valmiiksi katsotusta kankaasta verhot. Lupasin, kun ajattelin, ettei se nyt liian vaikeata liene. Tänään puuhastelin sitä hommaa. Mielestäni se oli hieman pohdituttavampi homma kuin olin kuvitellut. Mitat oli kyllä valmiina, ja toivottu verhojen tyyppi: kappa ja salusiinit.

Verhot tehtiin vanhasta, kivannäköisestä pussilakanasta. Mutta se erikoisuus hommassa oli, että niistä tehtiin kaksinkertaiset, jotta kuvio on molemmin puolin verhoa. Näkyy sitten hyvin uloskin se. Jonkun verran jouduin pähkäilemään, että miten mitkäkin kohdat kannattaisi tehdä. Minä kun en ole mikään millimetrinainen enkä tarkka etukäteissuunnittelija yleensä ompeluissa, niin jäihän niihin verhoihin vähän toivomisen varaa tietenkin. Kuvakin tuli otettua hassusti, salusiinit ylhäällä, kappa alhaalla...🙄🙃

Mutta ihan kivalta ne tuossa ainakin näyttää. Toivottavasti siellä ikkunassakin sitten, kun niitä sinne kokeillaan...🪟 

Saksitaan vaatteisiin uutta ilmettä

Yleltä luin taannoin aiheeseen liittyvän Strömsö-jutun: https://e.fi/aihe/a/20-10005505. Mutta eilenpä touhusin itse senkaltaista hommaa, kun silppusin yhden lapsilta jääneen, kokoa 128/134 olevan topin itseäni varten "hihattimeksi". Kaipasin jotain sopivanväristä käsivarsien lämmikettä vaalean mekon ja viininpunaisten sukkahousujen  kanssa käytettäväksi. 

Topista tuli käytettyä helma ja selkäosa. Topin alaosa muuttui hihoiksi. Ja koska toppi oli niin pienikokoinen, oli minun käytettävä topin selkäosaakin hommaan. Siihen kiinnitin hihoiksi tulevat osat. Isommasta topista tehdessä olisi varmaankin riittänyt pelkkä hihakappaleiden toisiinsa kiinnittäminen.

Mutta alkuun pääsee tosiaan pelkillä saksillakin, ei ole pakko välttämättä ommella yhtään mitään. Olen itsekin jonkun verran harrastanut sellaista. Vuosi sitten olin pitkähihaisen t-paidan muuttanut hapsulliseksi trikoojakuksi: (sama mekkokin näkyy  olevan joissakin jutun kuvissa:)

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2022/10/silppusin-pitkahihaisen-puseron.html

Ja jos hiukan vielä ompelee lisäksi, niin voi tulla tämmöisiä kuin tämä aiemmin tehty, että sukkahousuista sain puseroon pitkät hihat:

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2021/03/sukkahousuista-puseroon-hihat.html

Pykäsin pitkähihaisen t-paidan

Ostin Joensuun Kontista sinisen trikoopalan. Siitä sain paidan aikaiseksi. Leikkelin yhden vanhan paidan mukaan palat. Ihan käyttökelpoinen siitä tuli. En huolitellut helmaa enkä hihansuita, enkä kaulusta takaa. Ne saavat rullautua.  Kauluksen etuosaan ompelin suunnilleen kolmion muotoisen tilkun, joka oli vähän "niinsunnäin" -palanen ja koko kaulushomma  kokeilu ja yritys päästä vähällä vaivalla...  Sen "viimeistely" vaatikin sitten eniten vaivannäköä ja pähkäilyä, kun sivusaumojen kohdat jäi rumasti näkymään. Ompelin vihdoin pienet kolmiot kaulukseen sivusaumojen päälle. Tyypillistä minulle, että kun yrittää vähällä päästä, tulee työlästä silti ja varsinkin... Isot saumat puserossa ompelin vain tavan siksakilla. Sen olen todennut ennenkin ihan toimivaksi, ei vaadi muuta.

Kuviin otin vähän koruja, mutta niitä tuskin arjessa  paidan kanssa paljon näkyy. Ellei sitten liian korkealle nouseva kaulus rupea ärsytttämään. Siihen auttaa kuvissa oleva vanha huiviklipsi. Sekin mahdollisuus on, että otan vielä tehdäkseni kaulukselle jotakin, jos siltä tuntuu.  

Maaliskuu: "perinteinen" vaatehaavekuu... 👗

"Perinteinen" ainakin minulla, koska  juuri silloin käydään ainakin varastossa kurkistamassa, olisiko kesävaatesäkeissä mitään kiinnostavaa esiin otettavaksi jo nyt... Ja näinpä jo nuoremmankin polven edustajan meillä niin tekevän. Mutta varsinainen aiheeni oli tässä nyt se aikomus, kun suunnittelen tekeväni mekon vanhasta pussilakanasta - aiemmin tehdystä mekosta mallia ottaen. Ja toivottavasti jotkut aiemman mekon ongelmat tässä korjataten. Nämä mittaamiset ja alkuvalmistelut toi minulle tämä aamuna, kun ankein mielin heräsin, vähän muuta ajaeltavaa kuin ne ainaiset ikävät ajatukset.

Tuo pieni mittapiirroslappunen tuli noihin suunnitelmiin tänä aamuna lisää. Lapun toinen puolikin on tuherrettu mittamerkinnöillä ja kuvalla etupuolelta. 

Ehkä olen tästä aikomuksesta jo maininnut tässäkin blogissa, mutta tässä nyt linkki kumminkin vaateblogini siihen juttuun:

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2022/03/mita-ainakin-haaveilen-tekevani-risasta.html

---

Ja innostuinpa jo leikkelemäänkin sitä pussilakanaa...

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2022/03/vaaleanpunaisen-mekon-kappaleet-leikattu.html

Sukat sai lisäaikaa "uusina" sukkina

Ehkä tämä on jo liikaa nuukuutta, mutta kun muutoinkin monesta materiaalista ainakin miettii, että mitä niistä vielä saisi, (vaikka ei niistä usein mitään silti teekään), niin mikseipä sukistakin... Eli siis, olipa eilen pohjista risaiset sukat, joista värkkäsin vielä käyttöön sopivat. Leikkasin risaisen pohjaosan pois, ja taitoin ehjän yläosan niin, että se sopi ommella osaksi pohjaa. Ompelun tein käsin.

  

Jospa kuvat selittää paremmin...

 

Voi käyttää kumminpäin vaan,  eli sauma alla tai päällä.

---

Ja tässä;  vaateblogissani, jotain vähän nätimpää: virkkasin muutama päivä sitten kauluksen, kun oli niin tylsä kaulus yllä olleessa trikoopaidassa:

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2022/02/virkattu-kaulus-peittamaan-tylsaa.html

Kun sukkakato oli käynyt... tuunasin sellaiset

Värkkäsin tänään sukat. Ne näkee "vaatekomerostani". Sukat olivat peräisin siitä superhalvasta satsista, kun ostin useita sukkia samalla kertaa parisen vuotta sitten. Nyt jotkut suosikit niistä ovat jo hajonneet, mutta jatkoaikaakin voi vielä näköjään saada:)

Sukat otin heti  käyttöön  tämän  "preeriahameen"  kanssa, josta oli juttu "vaatekomerolla" jokin aika sitten,

Muistelin 70-luvun koulukäsityötä - Taas uusi hame...

Eilen valmistui hame kankaasta, jonka alkuviikosta ostin. Hameeenteolla muistelin erästä ammoin koulussa tekemääni hametta. Minulla on siitä hameesta vain yksi kuva. Kuvan taakse on kirjoitettu, että se on otettu kesällä 1977. Kun otin kuvan albumista, yllätyin noinkin varhaista aikaa. Hame on voitu tehdä 7. luokalla. Ellei peräti jo 6. luokalla. Olen kuvassa seiskani käynyt, mutta vielä ei ole kasille menty.  Muistelen hameen olleen minulle mieluinen. Ja siitäkin sen voi päätellä, että olen kelpuuttanut sen sukulaisissa käyntiin. Kuva on otettu Tampereella ja sen on ottanut silloin siellä asunut serkkuni. Tässä on vain osa isommasta kuvasta. Tyttö valkoisissa on siskoni.

Ja tässä sitten se eilen valmistunut "muistelus"-versio siitä 70-luvun koulukäsityönä tehdystä hameesta. Periaatteessa sekin on mahdollista, että olisin voinut käyttää jopa samanlaista kaavaa nyt, kuin silloin aikanaan. Käyttämäni kaava nimittäin oli vuoden 1974 Suuri Käsityökerholehden numerosta 3. Mutta ehkäpä koulussa kuitenkin on ollut muita kaavoja käytössä.

Ihan käytettävä tuosta tuli ja voisin kuvitella käyttäväni samaa kaavaa muulloinkin, vaikka pientä säätöä joihinkin kohtiin olisi hyvä tehdä.

Farkkumekkoon joustavammat hihat

Tämä farkkumekko sai toisenlaiset hihat. Nyt ne on trikoota.

Entisten ulkonäöstä kyllä tykkäsin. Olihan niissä kivat röyhelötkin, mutta käytännöllisyys voitti. Halusin pitkät ja joustavammat hihat. Mekon yläosa on muutenkin nafti, ja kun hihat oli vielä turhan kitjakkeet, niin tämän pukemistouhu oli aika hankalaa. Ja käyttämättähän mekko jäi, kun käyttömukavuutta ei ollut tarpeeksi. Nyt tein uudet hihat helposti yksistä lasten risoiksi menneistä farkkuleggareista. Hihat tulivat valmiina puntista leikaten. Takataskut leikkasin leggareista irti ja ompelin niihin kohtiin, missä polvet olivat kuluttaneet housukangasta.

Ja jos tämä laitos ei vieläkään toimi, minulla on varasuunnitelma: hihat vallan pois. Ja silloin siitä tulee hihaton mekko. Tai liivihame. Miten sen nyt tahtookin ajatella ja käyttää.

Tämä mekko oli aluksi vain hame. Mekoksi se muuttui, kun kirpparilta löytyi siihen joskus yläosa. Ja nyt siihen on lisätty ne leggarin puntitkin.

Farkkuhameena vielä tässä.

Barbie tilasi uusia vaatteita...

Barbie kävi tekijältä tilaamassa tavallisen baskerin, mutta saikin tuollaisen hatun. No, sopiihan se hänen uuteen takkiinsa ja laukkuunsa kylläkin hyvin. Huovasta kun ovat kaikki tehdyt.

Kaverikin kehuskelee saaneensa jotain uutta: t-paidan. Barbien mielestä kaverin paita näyttää kyllä kumman kauhtuneelta; ihan nyppyinen näyttää nimittäin olevan. No, suositaan kuulemma kierrätysmateriaalia.

Mutta  olipa siskollekin vielä trikoomekko. Tai ei siitä vielä  ihan varmaksi tiedä, käytetäänkö sitä vaikka yöasuna. Taitaa sentään mennä kesämekoksi kuitenkin. Niin arvellaan.

Tämänaamullisia kuvia ja muutama muukin ilon aihe

Saankin  vaatimattomalta näppäinkännykältäni kuvia tännekin. Olin kuvitellut, ettei se onnistu. Olin muistaakseni joskus kokeillutkin sitä. Tytär keksi tavan. Kiitos neitokainen:) Nämä kuvat onkin sitten tämänaamullisia.

Bongasitko ylläolevasta kuvasta risumajan?

Toinen ilon aihe on korjattu takin kaulus. Alkaa olla lämpimämmän takin aika ja tämä vanha toppatakki on minulle mieluinen värinsä ja mallinsa vuoksi. Siinä oli kaulus mennyt kuitenkin jo rikki ja pinttynytkin. Yritin jo keväällä miettiä takin korjausta ja jotain sille teinkin. Mutta en ollut tyytyväinen siihen. Eilen taas pähkäilin sitä. Olin ostanut keväällä yhden mielestäni sopivanvärisen kaulurin ajatuksella, että siitä otan värkkiä korjaukseen. Mutta ei. Sisäpuolen fleece oli liian vaaleaa, ulkopuolen neulos... Siitä mietin, onko se liian karkeaa, tms. Nyt kun sitä kuitenkin kaivelin laatikostani jälleen esiin, löysin palan kangasta, josta taannoin tein tyttärelle puseron. Siinähän olikin sopiva kangas takin kaulukseen!  Siinä oli ruskeaakin. Olenhan käyttänyt tätä takkia ruskeiden toppahousujen kanssa kovimmilla pakkasilla.

Ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä,  on eilinen Joensuun reissu. Se reissu oli  kyllä esillä rukouksissamme lähipäivinä! Isännällä oli nimittäin aihetta käydä silmäpolilla. Ehdittiin siellä jännittää kaksi ja puoli tuntia, miettien mitä tuleman pitää. Mutta ei tarvittu mitään toimenpiteitä, ei rohtoja, ei edes rasitusta tarvitse välttää. Vaikka puuhommiin menisi:) Joten nyt on kiitoksen paikka Jumalalle tästä!