Kun vesi niin kohisten juoks...

Niinpä teki. Mutta seuraavassa hetkessä sen oli hiljennyttävä rauhallisempaan tahtiin kulkemaan.

Alla vielä videonakin rantanäkymää ja veden juoksua...

Olin eilen illalla rannalla mukana, kun minut sinne juuri kuvien verukkeella mukaan houkuteltiin. Kaksi tyttöä yritti kaloja narrata. Vaan eivät käyneet kalat nyt kiinni niihin tarjouksiin:) 

Tulvaniittyjä ja majavan tekosia

Vanhoissa kartoissa joeksi nimetty - nykyisissä oja, tulvii vanhoille peltopaikoille.

Kuvakierros

Napsin aluksi kuvia oman tiemme varrelta. Ihastuttaa aina tuo uusien lehtien tulo.

Sitten siirryin seuraavalle metsätielle.

Ojassa oleva vesi kuusten juurella näytti minusta hauskalta. Sinne tippui pisaroita, ikäänkuin olisi satanut.

Näitä "pörhöläisiä" kuvatessani osoittautui siellä olevan yksi kuviin halukas...

Myöhemmin päädyin vielä hieman isommalle tielle. Sen varrella kävellessäni tuumin mielessäni, ettei sen varrelta taatusti löytyisi mitään mielenkiintoista kuvattavaa, sillä molemmin puolin tien laidoilla on näkyvissä metsänhakkuun jäljet. Juuri kun olin niitä miettinyt, näin ojassa jotakin mielenkiintoista.

Siellähän oli korvasieni. Kun menin sitä katsomaan, näkyi muutakin...

Taisi olla etanan herkkuhetki.

Etanasta katseen siirtäessäni, siinä tylsännäkoisillä jalansijoilla seisoessani, näin  mielestäni jotain kaunista...

Alin kuva tuo minulle mieleen vanhan rakennuksen ja joulun... ja pidän sen tunnelmasta.

Ei mitään pelastumisen toivoa?

"...vartija sulki heidät sisimpään koppiin ja pani heidät jalkapuuhun.... Keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle. Vangit kuuntelivat heitä. Yhtäkkiä tapahtui raju maanjäristys. Vankilan perustukset järkkyivät, kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtosivat." Apt. 16:24-26 JKPR*

Jumala puuttui asioihin ihmeellisellä tavalla, kun Paavali ja Silas oli pantu vankilaan. Heitä oli myös ruoskittu. Olisi ollut todennäköistä, että he olisivat sellissä olleet peloissaan, vaikeroineet ja valittaneet. Tilannehan oli varsin tukala. Mutta nämä kaksi veisasivat ylistystä Jumalalle. Ja rukoilivat. Mitä he rukoillessaan sanoivat, olisi mielenkiintoista tietää, mutta sitä ei ole ollut tarpeellista meille kertoa. Mutta kaikki vankilan vangit saivat kuulla Paavalin ja Silaan äänen. He tuskin tyytyivät silloin hiljaiseen rukoukseen. Varmaankin he tekivät senkin oikein suureen ääneen. Ei sillä ole Jumalan kannalta väliä, onko puheemme hänelle suuriäänistä vai hiljaista sydämen puhetta, mutta varmaankin tässä tapauksessa sillä oli vaikutusta niihin, jotka sen kuulivat, eli vangit ja vartija.

Kaiken tapahtuneen seuraushan nimittäin oli, että se heidät sisimpään vankikoppiin sulkenut vartija sai löytää Taivaan tien. Hän sai pelastua; löytää uuden elämän Kristuksen seurassa, vaikka hän oli jo vähällä joutua kuolemaan. Hänhän luuli vankien karanneen ja aikoi tappaa itsensä. Mutta sillä hetkellä "Paavali huusi kovalla äänellä: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä." . Vartija pyysi valoa ja juoksi sisälle ja sai aiheen kysyä: "...mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" .  Hän sai vastauksen: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.".

*JKPR: Jumalan kansan Pyhä Raamattu, Uusi Tie, 2014. Sen pohjana -33/-38 suomennos, "käännös ja kieli korjattuna"
 Muut jakeet: -33/-38 Raamatusta: Apt. 16:28, Apt. 16:30, Apt. 16:31

Hyvää torstaipäivää sinulle!

Ps. Täällä on kylläkin tänään paistanut aurinko, vaikka on tuollainen kuva. Tykkään vain itse tuon kuvan tunnelmasta. Silloinkaan ei satanut, kun tuon kuvan otin,  vaikka siltä näyttääkin. Ojaan tuleee  vettä tien alta putkesta. Vesi tippui joko puista, tai sitten se roiskui putkesta tullessaan.