Ehtoollinen tapahtui erikoisessa paikassa: astronautti vei ehtoollistarpeet mukanaan kuuhun!

 Buzz Aldrin sai ehtoollisen Kuussa | historianet.fi https://share.google/N8jL1RRH9mE9JObk9

Jälkeenpäin hän mietti, ettei olisi pitänyt, koska kuu on myös muihin uskontoihin kuuluvien kuu; jota pohdintaa ihmettelen. Onhan kuu kaikkien kansojen kuu kyllä. Ja on myös niin, ettei ole kuin yksi Luoja: Hän, joka loi kuun ja auringon, tähdet, ihmiset ja eläimet. Kaiken mikä on. 

---

Tuosta linkistä näkee halutessaan juttuja tässä blogissa olleisiin juttuihin, joissa on kuusta jotakin. Nuokin kuvat peräisin niistä jutuista. Valokuvat omia otoksiani ja piirustus joskus pykäämäni, kun kävelyllä kuu näytti tien yllä niin mielenkiintoiselta: https://vaaranlaella.blogspot.com/search?q=Kuu&m=

Yön valokuvia - ja vanha öljyvärityö talosta

Menin poikkeuksellisen myöhään nukkumaan, oli jo yö. Muut jäivät vielä valvomaan. Sängynlaidalle istahtaessani katsoin ikkunoista jännittävän näköisiä näkymiä... Piti nousta hakemaan vielä kamera.

Tämä alin kuva näyttää samaa, jota iltaisin usein huvittuneena silmäilen: ihan kuin meillä olisi  tuollainen "pergola", tms. tuossa takapihalla valkoisine seinineen. Ne syntyvät sinne pimeänä aikana heijastuksena olohuoneen seinistä.

---

Mutta yökuvien lisäksi nyt tältä aamulta kuva. Siinä on tekemäni öljymaalaus v. 2001. Siinäpä on juuri talon takapiha. Kuvaan tuli nyt näin aamulla hieman ylimääräistä valonsädettä, kuin  taivaalta,  kun oli lamppu siinä ihan lähellä.

Jostain tuolta suunnalta metsästä, jonka allaoleva kuva näyttää, aikoinaan valaistua taloa katselin, ja sain idean yrittää siitä kuvaa tehdä.

Ja nyt onkin jo aamun valo:)

Eilisen iltakävelyltä napattu kuvaidea

Lähdin iltahämärissä vielä ikäänkuin postilaatikolla käymään, että josko siellä jotain olisi. Viimeisin koulusta tullut tosin totesi, ettei siellä mitään ollut. Mutta lähdin silti, koska sain siitä syyn saada itseni pihalle. Tähän aikaan vuodesta jämähdän helposti sisälle, kun en ole tottunut vielä tähän kylmyyteen ja harmauteen. Mutta nytpä minua odotti kävelyllä yllätys, jota siellä sitten ihan ääneen itsekseni ihastelin: valtavan näköinen kuu tien yllä! Voiko olla noin iso kuu!?:) Huvittavasti kuussa oli myös joitakin tummempia kohtia, jotka näytti siltä, kuin sillä olisi ollut suu, nenä ja silmätkin:) 

Eilen illalla jo tuota kuvaa tein, mutta tänä aamunakin vielä sen kanssa vähän puuhastelin.

Kuun ja auringon aamuinen vuoronvaihto

Kouluunmenijöiden muassa lähdin aamukävelylle minäkin. Mennessä ihastelin taivaalla vielä isona näkyvää kuuta. Oli tainnut kuu-parka nukkua pommiin, tai ainakin hieroskella  vielä unihiekkaa  silmistään, koska paluumatkalla jo auringonsäteetkin ilmaantuivat kirkkaasti näkyviin. Liekö vasta aamuvuoroon noussut aurinko patistanut kuun levolle yövuorostaan:)

Viikonloppuna oli täysikuu

Olettekohan jo mahtaneet kyllästyä kuukuviin...? 

 Mutta kun tytär otti viikonloppuna niin jänniä kuvia kuusta...

Taivaalla purjehtivat pilvet loivat kuviin  omanlaistaan tunnelmaa...

--------

Joskus, kun sydämessä tuntuu yhtä pimeältä kuin yötaivas,
voisi olla lohdullista muistaa;


"Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti." Room. 5:6

"Jeesus, sinä tulit juuri oikeaan aikaan ja elit juuri oikeaan aikaan. Sinä myös kuolit oikeaan aikaan meidän jumalattomien edestä. Kansasi yritti aikansa  voittaa synnin lakia täyttämällä, tulemalla pyhäksi. Mutta sillä tiellä ei kyetty pelastusta saavuttamaan. Seurasi vain murhetta ja lankeemusta, synnin kurjia seuraamuksia.

Ei syntynyt yhtään pyhää ihmistä, ei ketään, joka tekisi sitä, mikä on tahtosi mukaista. Riensit kuitenkin itse apuun, hyvä Jumalani. Lähetit Poikasi sovittamaan sovittamattomat synnit, kantamaan ihmiskunnan lankeemuksen ja ottamaan pois lain syyttävät säädökset.

Vapahtaja, sinä tulit ja julistit vaivan ajan päättyneen. Yhä vieläkin sinä tulet ja puhdistat uudestisyntymisen pesulla ja uskon lahjalla. Sydän hiljenee ja polvistuu eteesi. Hiljainen kiitos nousee kuin suitsutus alttarillesi."  Juha Vähäsarja/Joka päivä armon suojassa

"Lähikuvaa" kuusta

Kävin äsken pikaisesti pihalla ja nappasin "lähikuvaa" kuusta. Näkyy minusta hämmästyttävän hyvin  yksityiskohtia, vaikka ei millään järjestelmäkameralla olekaan  kuvaa otettu.

Alla se lähtötilanne, josta lähdin zoomailemaan. Kamerani on taskuun mahtuva digikamera, jonka isäntä osti minulle joskus lahjaksi. Tykkään kamerasta kovasti, koska sillä saa kaukanakin olevat kohteet niin näkyväksi ja silti kamera mahtuu taskuun.

Jos jotakuta kiinnostaa tarkemmin, niin tästä linkistä voi katsoa minkätyyppinen kamera  on: Olympus Stylus SH-2

Kuun lumoa

Se oli hieman yli viikko sitten, kun jälleen hurmaannuin kuun kauneudesta. Kuu ei ollut siinä vaiheessa edes ihan täysikuu, mutta  jännä se oli puiden lomasta näyttäytyessään.

Siinä se oli

helmikuisen aamun kuu:)

Kuka sammutti yölampun ja muita mietteitä sekä puuhia

Eilisaamuni tuntui taas melko vaikealta. Masentavat mietteet vaivasivat aamusta pitkälle päivään. Joitakin ajatuksenpätkiä kirjoitin sitten muistilapulle, mitä päivän aikana mieleeni tuli. Muistinhan sentään, että oli ystävänpäiväkin... ja jostain sukelsi mieleeni seuraava ajatus:

"...ystäviksi minä sanon teitä..."  Tuo pätkähän on raamatusta Joh. 15:15. Katsoin äsken. Ei enää palvelijoita, vaan ystäviä...

No, seuraava merkintä muistilapussani on myöskin jae raamatusta:

"Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin

MINÄ TAHDON AUTTAA SINUA 

ja sinun pitää kunnioittaman minua."

Ps. 50:15

Kävin sitten ulkona kävelylläkin samoihin aikoihin, kuin normaaliaamuinakin. (Toinen lapsista kotona flunssassa ja toisella alkoi koulu poikkeuksellisesti tavanomaista myöhempään). Kun olin sillä kävelylläni tuolla alhaalla, näin puiden välistä näkymän kuusta, joka oli erittäin kaunis. Taivas oli saanut muutakin väriä kuin sinistä tai harmaata. Harmittelin, ettei ollut kameraa mukana. Lähdin kiiruusti hakemaan sitä, vaikka aavistin, että se tuskin kannattaa. Kun saavuin takaisin sen kameran kanssa, ei kuusta näkynyt enää vilaustakaan. Mieleeni tuli ajatus:  

"Kuka sammutti yölampun..."  ja siitä sitten "...on päiväksi muuttunut yö...".  En muistanut mistä tuo viimeksimainittu oli, ajattelin sen kai olevan raamatusta, mutta asia jäi silleen.

Jossain vaiheessa mietin, että "monesti meitä viedään 'side silmillä'; talutetaan kuin sokeaa. Meidän on vain luotettava, että taluttajamme on luotettava, joka osaa katsoa puolestamme meille sopivan kulkukelpoisen reitin."

No, sitten illalla vielä tytär rupesi kyselemään, missä on Simojen/Kaskisen Mysterion-levy. Oli vain tyhjä kotelo löytynyt. Levy sitten löytyikin soittimesta, joka on pöydälläni, mutta sitten tytär ilmoitti, ettei hän kaivannutkaan sitä levyä, vaan toista, joka on samantapainen ja jonka hän jo olikin löytänyt kuunneltavakseen koulutöihinsä kuuluvan piirustushomman ohessa (siitä kohta lisää...). 

No, sitten isäntä keksikin, että hänpä haluaisikin kuunnella Martti Talvelan virsilevyä. Me miellyimme siihen aikanaan kovasti, kun apellani oli se ihan perinteisessä levysoittimessa soitettava versio. Sitä kuuntelimme mieluusti sitten myöhemminkin, kun levy jäi meille. Kun soitinhommelit muuttuivat niin, ettei sellaisen levyn soitto enää onnistunut, saatoimmekin ostaa kyseisen levyn cd-version. Se siis laitettiin illalla soimaan ja kuuntelimme koteloon kuuluvat kaksi levyä, joita ei oltu kuunneltu aikoihin. Ja kas, siellähän olikin tuo kohta "... on päiväksi muuttunut yö..."!  En lainkaan ollut muistanut, että se oli virrestä peräisin. Virsi oli ainakin vanhemman virsikirjan mukaan numero 311 ja mainittu kohta säkeestä 7. Virsihän on  "Jo joudu mun sieluni heräämähän..." Ja se on yksi suosikkini. Olipa jännä huomata illalla, että sama ajatus, mikä aamulla mieleeni nousi, tuli toisessa muodossa esiin illalla. Ei varmasti sattumaa...

Mitä muuta sitten puuhasteltiin eilen. Tyttären mainittuun kouluhommaan kuuluu nyt iso työ. Hän tekee meille ovikatoksen ja niitä työkuvia piirteli illalla puhtaaksi. Jo aiemmin tyttären tekemien suunnitelmien pohjalta isäntä rakensi puusta ja vanerista "koekatoksen" oven päälle, että katoshommassa osataan paremmin kaikki tarvittava ottaa lukuun. Sitä koekatosta sitten aseteltiin eilen oven päälle ja edellispäivänä isäntä väänteli paksusta katiskarautalangasta tyttären piirtämien kuvien mukaan myös katokseen tulevat "koekoristekiehkurat".

Semmoista siis eilen. Ja minä yritin myös piirtää sitä aamulla näkemääni kuunäkymää, mutta ei siitä onnitunutta tullut ja kesken se jäi. Kai minä kuitenkin yritän sen valmiiksi tehdä silti.

En nyt jaksa ruveta tähän enää kuvia puljaamaan, kun oli tuota tekstiäkin niin paljon.

Hyvää päivänjatkoa itsekullekin lukijalle!

Tämän aamun puolikas kuu

Tulin juuri äsken ulkoa ja toin kuvia tullessani.

Taivas oli kirkas, joten kuu näkyi hyvin, samoin jokunen tähti. Ulkona oli  lämpöasteita muutama ja oli tuulista. Se minua yllätti, että tällä säällä taivas olikin niin kirkas.  Useinhan on niin, että jos on lämmintä, taivas on pilvessä.

"Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?" Ps. 8:4-5

"Ja kuitenkin... "  jatkuu teksti tuossa psalmissa, kertoen millaiseen asemaan Jumala  näki hyväksi luomansa ihmisen asettaa.