Aamun rohkaisu

(Klikkaa isommiksi teksti ja kuvakooste, niin näkyvät paremmin.)

---

Teksti ja kuvat ovat myös toisessa blogissani, mutta pidempänä versiona.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/ala-arkana-palyile-sana-rohkaisee.html?m=1

Elävä, jatkuva esitys - Jumalan valoilmiö, aurinko.

Se on kuin "elävät kuvat". Kuva vaihtuu koko ajan, kuin filmi, joka pyörii. Jos näet mielenkiintoisen kohdan, on hyvä muistaa, että se; vaikkakin hitaalta näyttäen, on sen siirtymä seuraavaan "näyttökuvaan" tai "filmin" kohtaan nopea. Nappaa kuva itsellesi talteen heti jos tahdot. Se ei jää sinua odottamaan.

Minua ihastuttavat nämä ihanat, Jumalan tarjoilemat valoilmiöt tänne minullekin, vaikka nämä aamuni huoneet eivät ole kaikkein parhaita ottamaan vastaan aamuvaloa.

Tänä aamun sain ihailla sitä varsinkin yhden huoneen takapihalle johtavassa ovessa.

Auringolla pyörii esitys nonstoppina, jatkuvasti koko maapallolla. Mutta se, mihin kuvat ja valo kulloinkin osuvat, ne paikat vaihtuvat.

Mutta minulle se näytti nyt kuvaa pienen kuusen oksista:)

"Aamun koitto"...

"Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen. Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä. Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle." Luuk. 1:77-79 KR-92 Sakariaan kiitosvirrestä

"Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta." 1. Kor. 1:26-31 KR-92

Vierailunsa kohteeeksi Jeesus valitsi Sakkeuksen, ja hänen kotinsa. Halveksittava valinta monen mielestä. "Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus,  tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi." Luuk. 19:5 KR-92

Tai Johannes - Kastaja; mies autiomaasta, vieläpä omituisesti pukeutunut ja omituisesti syövä... Mutta; juuri hänestä sanottiin: " Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen." Luuk. 1:76-77 KR-92

Johannes oli valmistamassa tietä Jeesukselle. Valmistamassa kansaa ottamaan vastaan kuninkaansa sanan...

Tämän aamun tekstit olivat minusta sykähdyttäviä; ilahduttavia, armollisia!

Kahvinikin ehti keittimeen lähes jäähtyä, kun vasta "kynän sauhuamisen" jälkeen vein kahvikuppini keittimeen ääreen ottaakseni siitä... ☕☺️

Armollista päivää, ja Jumalan "kukkasia" iloksesi:)

Ällistyttävä, ihastuttava aikainen aamuaurinko - kun se tulee talon läpi☀️

Siinä klo puoli viiden maissa auoin ensin silmiäni, ja totesin: ei näy aurinkoa:(  Kuvittelin harmaan päivän tulevan. Hetkeä  myöhemmin auoin uudestaan silmiäni ja näky oli ällistyttävä: siinähän oli voimakkaat auringon muodostamat kuviot ihan edessäni seinällä. En mitenkään malttanut enää pysyä sängyssä, ylös oli noustava, koska halusin vangita hetken kuviin...

Sieltä se tuli, läpi talon keittiön ikkunasta, läpi kirjahyllyn talon toiseen päähän minun nähtäväkseni☀️

☀️"Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. 

Jumala näki, että valo oli hyvä.

Jumala erotti valon pimeydestä,

ja hän nimitti valon päiväksi,

ja pimeyden hän nimitti yöksi.

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä." 1. Moos. 3-5 KR-92

---

Tuossa alla linkki toisen blogini tämänaamuiseen: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/joskus-tie-voi-nayttaa-nousseen-pystyyn.html

Siinä on kuva, kun Uimaharjussa tie oli kirjaimellisesti noussut pystyyn! Oli nostettu nostosilta ylös. Ensi kertaa nähtiin siinä se ylhäällä. Mitään ei näkynyt menevän siitä alitse, mutta jotain siinä pari miestä ilmeisesti teki. Kohta tie aukesikin sitten.

Minulla oli eilen kuulokeskuskäynti, sen vuoksi Joensuussa käynti. Oletin sen käynnin vievän aikaa paljon, mutta nyt päästiinkin nopeasti sieltä. Ensi kertaa väläytettiin siellä sitäkin asiaa, että jos kuulolaitteet eivät joskus enää riittävästi auttaisi kuulemista, voitaisiin sitten selvittää kuuloimplantin mahdollisuutta... Hyvä, että sellaisia on, mutta toivottavasti selviäisin ilman... Sen verran olin illalla utelias, että luin vähän tietoa siitä. Sillä saadaan ihan kuurollekin kuulo! Jossain sanottiin ihan näin, että "kuulo on ainoa aisti, joka voidaan palauttaa." Aika huikeaa kyllä. Sillä systeemillä kuulemma ohitetaan vahingoittuneet kuuloelimen osat, ja vaikutetaan suoraan kuulohernoon. Jotensakin noin se selitettiin. Jonkin kerran on jossakin on osunut silmääni kuvia, joissa on ollut sitten sellainen vekotin käytössä; kun hiusten päällä jossain takaraivolla on näkynyt sellainen pieni "lätkä". Se on osa sitä systeemiä, toisen osan ollessa korvan sisään istutettuna leikkauksella.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/joskus-tie-voi-nayttaa-nousseen-pystyyn.html

Arkea

Kun monesti turhaan etukäteen kaikkea miettii ja on huolissaan. Mutta tänä aamuna, ennenkuin ehdin kunnolla mielessäni aloittaa huolissaan olemisen rumbaa, tapahtui jotain - sillä aikaa, kun olin aloittanut vihkoon kirjoittamisen...

---

Ettekö vieläkään usko? = Otsikko vihossani

"Ettekö vieläkään ymmärrä?"

"Ettekö te vieläkään käsitä?"

Minä tässä tänä aamuna meinasin taas aloittaa mielessäni pähkäilyn, että miten raha riittää, kun tuli pieni yllättävä meno niihin pieniin olemassaoleviin rahoihin nähden, jotka meillä on käytössä seuraavaan rahapäivään asti. Miten rahat riittää ruokaan, ym. mitä ehkä tarvitaan tällä välillä.

No ennenkuin ehdin kunnolla aloittaa moista päivittelyä mielessäni, tuli mieleen Jeesuksen tokaisu, jossa leivästä siinä oli kyse. Samoihin aikoihin, kun kirjoittelin vihkooni ylläolevia sanoja, oli tullut ystävältä viesti, että voisi laittaa meille taas valmiiksi pussin hävikkiruokaa...

Niinpä niin. Niin Jumala järjestelee asioitamme edeltäpäin. Ei tarvitsisi aina olla niin huolissaan pärjäämisestä. Vaikka "leivästäkään", tai muusta🌟

Mark. 8:14-21, v. -92 käännös

---

Meikäläisen luonteella tällaista huolien vatvomista on varmasti jatkossakin, mutta tämä oli kyllä tämän aamun päivänsäde! Ja muistutus minulle, ettei tarvitsisi niin etukäteen aina murehtia asioita.

Kuninkaan pöydässä... vanki olikin vapaa!

Minun mieltäni ilahdutti tänä aamuna oman keittiönpöytäni ääressä ajatus, jonka luin Fredrik Wislöffin rukouskirjasta. Alkuna ilahduttaneelle huomiolle oli tämä jae:

"Hän sai kuninkaalta elatuksensa, mitä kunakin päivänä tarvitsi, vakinaisen elatuksen, niin kauan kuin eli." 2. Kun. 25:30 (v. -33 käännös)

Babyloniin oli tuotu vankina toisen maan kuningas. Oltuaan pitkiä vuosia vankina, tuli toinen kuningas valtaan. Uusi kuningas armahti hänet. Hänestä tuli täysin vapaa mies, ja hän sai elatuksensa joka päivä kuninkaan pöydästä. Ja uusi kuningas myös puhutteli häntä ystävällisesti.

Tuo on ihastuttanut minua ennenkin. Mutta sitten oli vielä se Wislöffin oma huomio, oma kokemus: "Tämä on minunkin tarinani. Minäkin olen saanut riisua vangin puvun ja minut on päästetty vapaaksi."  Joka päivä saan syödä taivaallisen kuninkaani pöydässä. (F. Wislöff, Rukouskirjani.)

Tuo ajatus oli se. Se ilahdutti harmaana aamuna, kun sain taas tajuta asemani vapautettuna Ja Kuinkaan pöydästä taas tänäkin aamuna ruokaa saaneena.

---

Nyt nyt paistaa kivasti jo ulkonakin aurinko, ei ole sielläkään harmaata enää.

Talteen noukittuja parhaat päivänsä menettäneitä kukkia, ym.

Tyttäret tykkäävät aina joskus ostaa kukkia. Niin oli muutama päivä sitten jälleen uusia ihania katseltavia maljakkoon tullut. Entiset olikin jo parhaat päivänsä menettäneitä, oikeastaan kompostiin jo menossa. Mutta kun niitä tiskipöydän laidalla vielä oli, vielä ihailin tänä aamuna niitäkin, en heittänyt pois. Jätin vieläkin niitä ilahdutusta tuomaan🌼

---

Näitä touhuja ennen kirjoittelin vihkoon jotain ajatuksista joita ennen ylösnousua mieleeni tuli. Ne tuli ikäänkuin kirkastamaan päivää, kun ensin oli tunkemassa mieleen joku ankea ajatus. Mutta  ankeat sivuutettiin🌿🌼❤️

(Allaolevan vihkotekstin näkee selvempänä eli koneella naputeltuna, tuosta linkistä toisen blogini puolelle.)

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/04/sita-rakkauden-maaraa.html

Kun joskus yksi jae voi ihastuttaa, ihmetyttää, kirkastaa päivää...

Harmaa päivä. Ei intoa mihinkään. Ei edes oikein lukemiseen ensin, mutta luin silti. Siinä (vanhan Päivän Tunnussanan tarjoilemat päivän jakeet), niistä yksi tuntui siitä kirjasessa luettuna vetovoimaiselta... Se on tuossa alla näkyvissä, tuo "Raamatun sanassa on vetovoimaa" - otsikon alla.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/

Aamulla kirjoitettua

Toisen blogiin naputeltua, otsikolla, "Kun tuntuu, että on ihan valtava tarve...":

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/04/kun-tuntuu-etta-on-ihan-valtava-tarve.html

Arka ihminen

Vihkoon aamulla kirjoitin: "Minä olen arka ihminen, monellakin tavalla. Tarvitsen jatkuvasti rohkaisua ja kaipaan iloa tuottavaa valoa; jota Jumala voi antaa monin eri tavoin. Erityisesti aamuisin kaipaan kaikkea valoa ja rohkaisua uutta, alkavaa päivää varten, että taas jaksaa sen haasteet. Arkuuteni ja heikkouteni (ja nyt tätä tässä naputelleessa mieleen tulleet laiskuuteni ja saamattomuuteni) on olemassa sekä arjen elämässä, mutta myös uskon elämässä. En ole mikään "uskon sankari" millään tavalla. Mutta Herraani haluan seurata tällaisena räpistelevänä rääpäleenäkin. Hänen sanastaan etsiä lohtua, voimaa ja iloakin - taas tähänkin päivään. Arkista sekin touhu on. Vanhasta Päivän Tunnussanasta aamuisin etsin, ja löydän, useimmiten jotain, jota koen tarvitsevani. Joskus vain muutama sana voi suunnata katsettani Jumalan armoon ja valoon, hänen mahdollisuuksiinsa, ja rakkauteensa pientä ihmistä kohtaan." 

Mieleen tullut kohta Raamatusta: "... Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

Vihkoon kirjoittelu jatkui lukemisen jälkeen. Naputtelin niitä toisen blogini puolelle.  Minua ihastutti mm. se kohta, kun sanottiin Joosef arimatialaisesta, että: "Hän rohkaisi mielensä..". Hän ryhtyi itselleen epämukavaan hommaan: järjestelemään rikollisena pidetyn Jeesuksen hautausta - Hän, neuvoston jäsen! Siitä sai varmaan sanomista kuulla, ja selvisikö edes pelkällä sanomisella...?

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/04/arka-ihminen-ja-joosef-arimatialaisen.html

---

Tässä tämän aamun auringonvalon esitys:) 

Uusi päivä, uusi valo, uusi armo☀️

Oli ihana herättyä nähdä metsän puissa, niiden latvoissa jo valot sytytettyinä. Aurinko osui taas niihin niin, niiden joidenkin latvoihin, kuin olisi ollut valot niihin sytytetty. Se on ilahduttava näkymä. Kun tulin ylösnoustuani tähän pöydän ääreen, halusin heti kirjoittaa vihkooni siitä näkymästä. Sen jälkeen luin toista juttua.

Isäntä oli joskus eilen jättänyt pöydälle lehdestä joskus leikatun lappusen, ja sanonut, että se kannattaa lukea; on hyvä. No en vielä eilen ollut tarttunut siihen. Tänä aamuna se oli siinä vielä, uuden ilmoituksen kera - ja tartuin juttuun. Siinä oli lyhyesti kerrottuna tapaus, jossa lähi-idästä tullut mies meni Helsingissä kirkkoon. Ovella häntä tervehti mies, jolla oli valkoinen vaate yllä. Mies tervehti tätä kirkkoon tullutta miestä tämän omalla äidinkielellä. Tervehdys oli yllättävä ja ilahduttava, varsinkin kun sai tervehdyksen sillä omalla kielellä. Kirkon penkkiin mentyä miestä mietitytti asia. Hän halusi tutustua siihen häntä tervehtineeseen mieheen. Hän nousi penkistä ja meni uudestaan ovelle. Ovella oli nyt kaksi muuta ihmistä tervehtimässä väkeä. Mies tiedusteli heiltä, missä se valkoasuinen mies oli, joka oli äsken häntä tervehtinyt. Hän haluaisi keskustella tämän kanssa. Hän sai vastaukseksi, ettei siellä ole ollut muita tervehtimässä ihmisiä, kuin he kaksi, jotka siinä nyt seisoivat... Mies meni hämmentyneenä takaisin penkkiinsä. Myöhemmin hän päätteli, että oli kohdannut ovella Jeesuksen. Nykyään mies seuraa Jeesusta. (Tämä tässä omin sanoin selostamani tapaus oli kerrottu lehdessä: OM Uutiset 4/2017 , siinä otsikkona Helsinki: Tervetuloa kirkkoon.) Jeesus voi tehdä tällaista.

No sitten. Palataan siihen minua ihastuttaneeseen aamuvaloon. Muistin, että olen tehnyt samasta aamuvalosta joskus kuvan. Etsin sen. Blogissahan se oli, tuskin enää paperilla tuota kuvaa onkaan, kun on ollut pakko vähentää jotain. Mutta kuvassa oli jännästi myös valkopukuinen hahmo. En enää muista minkä vuoksi sen silloin olin siihen laittanut. Mutta jännää on myös se, että kuva on kolmen vuoden takaa, samalla päivämäärällä kuin tänään 10.4. 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/04/ylosnousemuksen-paiva-ja-aamuaurinko.html

---

Tänään olisi muuten isäni syntymäpäivä. Olisi täyttänyt 96 vuotta jos olisi elossa. Mutta isä muutti toiseen olotilaan yli 30 vuotta sitten. 

Uusi Toivo. Isän nimi oli Toivo:)

Tänä aamuna on ihanasti luonnon valoa☀️

☀️👍 

--- 

 Eilenhän juuri narisin vähäistä valoa, ja asettelin sopivasti ikkunan ääreen niinkuin pöydäksi tuon kierrätyskorin, kun en kestänyt istua tavan paikallani; kun kaipasin ikkunasta valoisaa näkymää:

 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/03/avointa-taivasta-ja-aukkoja-puiden.html

---

Auton ikkunat jäässä vielä ja varaston katto vielä vähän... kunnes aurinko hoitaa homma. Ulkona parin asteen lämpötilat mittarin mukaan.

No se auringon homma kävi nopeasti! Varaston katosta oli jää jo häipynyt sillä välin, kun laitoin tänne tuon kuvan ja naputtelin edellisen pienen tekstipätkän. Kun menin laittamaan kahvia, oli aurinko ehtinyt paljon☀️ Puuhastelee vielä auton kanssa...

Avointa taivasta - ja aukkoja puiden välissä

Tänä aamuna en vain ollenkaan halunnut istua tähän tavanomaiselle paikalleni keittiön pöydän ääreen, jossa nyt (klo 7.44) naputtelen. Järjestelin itselleni istumapaikan, sen sinä hetkenä "parhaimmin" vähäisen valon näyttävän ikkunan ääreen. Pöytänä toimi keräysastia, pyykkikori; johon kierrätettävät muovit ja kartongin säilön. Matalan jakkaran otin istuimekseni.  Siinä paikalla saatoin nähdä avointa taivasta. Olin herännyt jonkin verran turhan aikaisin. Keittiöön tullessani kaipasin valoisampaa näkymää. Olin kulkenut olohuoneen ikkunan ohi, jossa näkyi harmaa taivas ja pimeän oloinen metsä. Keittiö tarjosi parempaa, mutta tavan paikassani keittiön pöydän ääressä en todellakaan halunnut istua. Valoisaa piti nähdä. 

Vihkooni kirjoittelin: "Avointa taivasta - ja aukkoja puiden välissä. Niitä tarvitsee ihminen. Niinkuin minä kirjaimellisesti tänä aamuna. En halunnut jäädä istumaan tavanomaiselle paikalleni keittiön pöydän ääreen, vaan ravasin ikkunoiden ääressä keittiössä, ja lopulta otin paikakseni kohdan, jota ei ole varustettu oleiluun. Pöytänäni on nyt yksi keräysastia (pyykkikori) ja istuimena sen ääressä jakkara. Ja kirjoitan tätä pitäen kirjaa sylissäni. Ei kovin hyvät tai kehuttavat "kalusteet" haluamassani paikassa. Mutta voin vain pääni kohottamalla nähdä avointa taivasta, ja sen kauneutta, kun aurinko ottaa alaa. Valon, avoimen taivaan näkeminen, antaa jotain hyvää; virkistää, kuin vähissä olevan akun lataus. Ja saa "katseen" suuntaan jossa on kaiken valon lähde - Jumalaan." 

"Kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus." Matt. 4:16 (v. -38 käännöksestä)

Rukous on puhetta Jumalalle... Minä kirjoitin valon näkemisestä ilahtuneena vihkoon: "Kiitos Jeesus, että sain tänä aamuna iloita sinun valostasi; sain ihailla auringon kasvavaa valoa ulkona. ... Kiitos virvoituksesta, jota olet minulle valosi kautta taas tänäkin aamuna antanut.) 

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saaamme valon." Ps. 36:10  (v. -92 käännöksestä)

---

Kaivoin muutama päivä sitten näitä vanhoja tipuja esiin.

Oli vähän niinkuin "tipukorjaamo", kun piti vähän laitella joillekin uutta nokkaa tai "jalkoja". 🐥

Tänä aamuna ilahdutti valo: Ihana, yllättävä valo! Joka ilmaantuu arvaamattomiin paikkoihin...

Tänään on myös sen aamuvalon lisäksi se päivä, 32 v sitten, jolloin istuin Porin Reposaaressa, (jossa silloin asuimme) kampaamossa, ylläni musta kampaamon suojaviitta. Sen väriin kiinnitin silloin huomiota synkissä miettiessä, sillä yhdistin värin tiedossa olevaan tapahtumaan: isäni oli kuolemassa. Asiaa oli surtu jo edeltä. Kun tulin kampaamosta kotiin, sain kuulla äitini soittaneen, että se asia oli sitten tapahtunut. Isä sai kuolla ihan kotona. 

---

Mutta palataan siihen ihanaan valoon. Kirjoitin siitä ensin vihkoon ja toiseen blogiini. Tuosta kuvasta näkyy jutun alkuosaa. Mutta kirjoitinpa sen sitten tännekin, tuonne alle kokonaan luettavaksi:) 

Niinkuin tänä aamuna. Se valo oli seinillä, joihin sitä ei osannut ollenkaan odotttaa. Jos Jumala olisi ihminen, varmaan hänkin olisi sitä ihastellut:) Nyt Hän ehkä hymyillen seurasi minun touhujani, kun yritin lapsenomaisesti kameraan tallentaa sitä valoa niiltä seiniltä ja kohdista, joille se ei "normaalisti" kuulu. Hetki on niin lyhyt. Mieleen tuli, että Jumala on meille aikuisille kuin se "aikuinen". Hän tietää, miten kaikki toimii, ja mihin Hän kykenee. Häntä ilahduttaa varmaankin meidän ilomme, niinkuin vanhempia ilahduttaa, riemastuttaa, katsella lastensa iloa, hänelle itselleen tavallisissa asioissa.

Nehän oli taas niitä "heijastuspintoja", joiden avulla valo voi tulla pimeimpiinkin nurkkiin; joihin se ei "normaalilla" tavalla tule. Tai tulla "läpi talon" ikkunoiden kautta. Talojen rakentajat eivät aina ole osanneet ottaa valoasioita suunnitella. Mutta Jumala on täydellinen rakennusmestari, arkkitehti ja valosuunnittelija, niin että kykenee saamaan valoa pimeyden keskelle. Hänhän se ylipäätään sen valonkin loi. Hän myös osaa käyttää ihmisiä "heijastuspintoina", ja näin Valo voi heijastaa Valoa, ihan jostain itsessään valoa tuottamattomasta - kuitenkin ympäristöön. Jumala tekee sellaisia salattuja asioita. Valonkin Hän voi lähettää pienestä johonkin pimeään.

Jeesus puhui valosta: "Niin Jeesus puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus, joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus." Joh. 8:12. Entä jos "elämän valkeus" kirjoitettaisiin isoilla alkukirjaimilla: Elämän Valkeus... Silloin katse kääntyy itsestä, omasta kehnoudesta, siihen, joka on se todellinen Valon Lähde!

"Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus." Joh. 9:5. Siis Jeesus!

Ja sanoi Hän näinkin: "Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa." Matt. 5:14-16

Tätä ennen Jeesus oli puhunut vainotuista. He eivät koe olevansa suuria "tähtiä", mutta...: "Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa..." Matt. 5:11-12

"... köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jesaja 60:2 KR-92. Eikö tuo olekin lohdullista! Hänen luokseen saa uskaltaa tulla kaikki omat puutteensa tuntevat... Myös minä. Ja sinä - kuka ikinä oletkin, ja mitä ikinä eläämääsi on kuulunut! Muista tämä, Jeesus sanoi: "... ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Johannes 6:37

Mieleeni tuli tämän tekstin vihkoon kirjoitettuani myös lopuksi ajatus, joka oli peräisin yhdestä virrestä - Lasten virrestä, virsi 490, säe 2:  "...vaan katsot myös vähäiseenkin." Virsi on se: "Mä silmät luon ylös taivaaseen." ja siinä on tämäkin kohta: "Mä taimi olen..."

Tuosta virsikirjalinkistä voit tutustua tuon virren 490 sanoihin, ja sen syntyyn. Ja myös kuunnella sävelen: https://virsikirja.fi/virsi-490-ma-silmat-luon-ylos-taivaaseen/

Iltapuheista musiikkiin ja aamuun

Kuvan vihkototeksti on tuolla alempana luettavisssa selvempänä, naputeltuna☀️

Laulukirjan päällystin joskus kauan sitten tuollaisella paperilla. Muistelen, että paperi olisi ollut peräisin jostain silloin sulhoni - nyt mieheni - lähettämästä kukkapuketista, tms.,  kääreenä ollut. 

---

Illalla nukkumaan mennessä mielessäni Jumalalle puhuin, niinkuin iltarukouksena jotain kiitoksen sanoja päivän kulusta, ja siitä mikä tuntui hyvältä.  Sitten mieleen tuli ajatus, että unohdanko sen suurimman... Sen rakkauden, että joku suostui menemään ristille kuolemaan, että  saisimme  vapauden syntiemme rangaistuksesta? Jeesushan teki niin... Sitten alkoi soida mielessäni, vanhan hengellisen laulun sanoja: "... Synnit ristille jäi, synnit ristille jäi! Näätkö suurinta rakkauttaan?..." 

Kun noita laulun sanoja alkoi tulla mieleen, oli pakko nousta vielä ylös sen verran, että saatoin ottaa kirjahyllystä laulukirjan ja etsiä laulun sanat, jotta muistaisin aamullakin; herättyäni, mitä ennen nukkumaan menoa ajattelin. 

Alla olevasta linkistä pääsee kuulemaan halutessaan  kyseisen laulun: 

Hengellinen laulukirja, nro 105: https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=636

Se alkaa sanoin: "Yksi kuolohon kulki mun puolestani..." Laulun tekijät: Garrie E. Breck, 1855-1934, Grant Colfax Tullar 1869-1950.  

Yön valokuvia - ja vanha öljyvärityö talosta

Menin poikkeuksellisen myöhään nukkumaan, oli jo yö. Muut jäivät vielä valvomaan. Sängynlaidalle istahtaessani katsoin ikkunoista jännittävän näköisiä näkymiä... Piti nousta hakemaan vielä kamera.

Tämä alin kuva näyttää samaa, jota iltaisin usein huvittuneena silmäilen: ihan kuin meillä olisi  tuollainen "pergola", tms. tuossa takapihalla valkoisine seinineen. Ne syntyvät sinne pimeänä aikana heijastuksena olohuoneen seinistä.

---

Mutta yökuvien lisäksi nyt tältä aamulta kuva. Siinä on tekemäni öljymaalaus v. 2001. Siinäpä on juuri talon takapiha. Kuvaan tuli nyt näin aamulla hieman ylimääräistä valonsädettä, kuin  taivaalta,  kun oli lamppu siinä ihan lähellä.

Jostain tuolta suunnalta metsästä, jonka allaoleva kuva näyttää, aikoinaan valaistua taloa katselin, ja sain idean yrittää siitä kuvaa tehdä.

Ja nyt onkin jo aamun valo:)

Tuikku pöydälle silmien eteen

---

Nyt löytyi ne tulitikutkin, joilla tuikun saattoi sytyttää. Lähellä olivat, mutta kuitenkin vähän eri paikassa, kuin missä niitä aiemmin oli pidetty.