Kaksi yllätystä eilen juna-asemalla Uimaharjussa

Olin pysäköinyt auton Uimaharjun asemalla kulkuväylän reunaan, pusikoiden viereen. Vain yksi toinen auto oli odottelemassa vähän kauempana.  Siinä pusikoiden vieressä ollessani, pian silmäni rekisteröivät yllättäen: "Eikö tuossa ole tyrniä!" Tyrni ei kasva luonnonvaraisena Pohjois-Karjalassa. Eilen silmiini osunut erikoisemman näköinen pensas toi mieleen Porin Reposaaressa yli 30 vuotta sitten asuessamme, rannoilla ihmettelemämme oudot pensaat. Meille selvisi silloin, että se oli sitä tyrniä. Eilinen näky Uimaharjun asemalla auton vieressä, ällistytti. En ole vuosiin nähnyt tyrniä ja piti oikein netistä tarkistaa, että sitäkö siinä oikeasti on, vai luulenko jotain koristepensasta siksi? No tyrni se näytti olevan. Mutta koristepensaan osassa siinä kylläkin. Nimittäin oli kolmekin pensasta siihen joskus aikoinaan istutettu neliönmuotoisiin laatikoihin. Mutta nyt ne jäävät helposti huomaamatta, kun ympäristö on pusikoitunut. Juna toki asemalla vielä pysähtyy. Sen takia minäkin siellä eilen olin ja pysäköinyt autoni sinne, pensaikon viereen - ja siinä se tyrnikin sitten. 

Se - tai siis ne kolme, olivat tuon portin kohdan oikealla puolella. Siihen aikanaan tietysti olivat somisteeksi istutettu. Tuosta portin kohdasta kai lie ollut se kulku asemarakennukseen. Nyt kulku junalle tuosta varastorakennuksen päädyn ympäri. Komeat on rakennukset olleet. Nyt on hiljaista.

No, siinä kun jonkin aikaa olimme olleet, minä ja mukana ollut tytär, ja junan tuloaika alkoi olla; näkyi takaapäin ilmestyvän linja-auto. Onneksi en ollut liian leveälti autoa parkkeerannut siihen ajoväylän varteen. Tytär ehti tuumia, ettei mahda paljon porukkaa siihen linjaan olla... Kun se linjuri sitten pysähtyi, sieltä tuli vain yksi ihminen, nuori mies, se meidän junasta odottama kyytiläinen; oma poika:) 

Hän kertoi, että Joensuusta lähtevä juna oli ollut peruttu ja korvattu sillä linja-autolla. Sai kuulemma vähän siellä katsella, että missä ja mikä se korvaava auto on. Onneksi löytyi kuitenkin ajoissa se. "Kosonen" se hänet sitten Uimaharjuun toi. Junahan kulkee nopeammin kuin linja-auto. Aika ajoillaan oli linja silti siinä kohtaa. Miten lie sitten, kun seuraava pysähdyspaikka kai oli Vuonislahti; niin sinne kyllä on vähän toista ajella hiekkatietä osittain, joten matka käy hitaammin🤔 Mikähän lie sitten ollut ylipäätään junan kulkua estämässä. 

Eilisen kuvia metsästä

 

Joku ihan mitättömän näköinen...

Silmäni osuivat muutama päivä sitten mitättömältä näyttävään kasviin...  - Mutta mitkä yksityiskohdat siinä onkaan, kun sen tarkemmin näkee! Kuvakaappauksena osa alempana olevasta kuvasta.

Yritin kuvahaulla etsiä, että mikä tuo olisi. Kasvien tuntemuksenihan on ihan olematonta. Piipot tuli hakutuloksiin. Kenties joku niistä on?

---

Tämä jutunpoikanen on ollut jo ikäänkuin lähtökuopissa odottelemassa muutaman päivän jotain.  Mutta kun tänään löysin senkin mahdollisuuden, että sain kuvaan tekstiäkin, niin lähetänpä jutun matkaan nyt.  

Olisi kiva voida tehdä joistakin kuvista "kortteja" tähän tyyliin, mutta en osaa käyttää mitään kunnon systeemejä, joilla sellaista voisi kätevästi tehdä. Nämä laitehommat kun eivät ole oikein hanskassa. Tämänkin teko oli melkoisen vaivaista ja rajoitettua, kun käytin vain sitä, jolla hiukan voi kännykän kuviin vaikuttaa. Mutta ei voinut mitenkään vaikuttaa edes siihen, mihin kohtaan teksti asettuu. Näköjään aina keskelle. No, tässä se ihan sopikin. 

Tällaisia niistä mehitähden kukista tuli

Tällä mehitähdellä on nyt lapsiakin tuossa vieressä. Silloin kun tuo meille tuli, niin hetikohta siitä oli irronnut pieniä mehitähtiä ja tippunut rappurallin rakoihin. Kukaan ei viitsinyt niitä sieltä ottaa pitkään aikaan. Tässä taannoin ne sitten otettiin, ja kas kummaa, niihin oli kasvanut siellä pienet juuret! No, tytär sitten siirsi ne emonsa viereen.

Tämä mehitähti tarjosi meille kyllä varsinaisia yllätyksiä:) Tällainen oli se oli aiemmin, "antennit pystyssä". Mutta ilman mitään erikoisuuksia se oli silloin, kun se ostettiin. Mutta melkein heti se innostui sitten meillä esittämään parastaan.

Sananjalkojen seasta... joku sanakin

Minulla pyöri aamulla mielessä sellaiset sanat kuin "laupeudesta rikas" ja mieleen tuli myös sanat suuresta armosta.

Jeesuksen vertauksessa oli laupias samarialainen. Hän tuli ja auttoi sitä pahasti haavoille lyötyä, vaikka kaikki muut menivät ohi. Tämä auttaja lupasi maksaa kaiken, mikä haavoittuneen hoitoon meni.

"Laupeudesta rikas" ja "suuressa armossansa". Niissa sanoissa on sellaista rikkautta ja armahtavaisuutta, joka tekee kaiken tarvittavan sen tarvitsevan eteen, jolla ei itsellä ole millä maksaa - ei nyt, eikä muulloinkaan. Jeesus maksoi jo meidän syntimme!

"mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas suuren rakkautensa tähden,

 jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, 

jotka olimme kuolleet rikoksiimme, 

eläviksi Kristuksen kanssa

  - armosta te olette pelastetut -" 

Efesolaiskirje  2:4-5

"vaan jos hän on murheelliseksi saattanut,

hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa."  

Valitusvirret 3:32

Tämä aika ei taida paljon antaa arvoa laupeudelle ja armolle. Onneksi on Hän, joka on armollinen ja laupias meitä kohtaan, vaikka kukaan muu ei olisi.

Sananjalkoja on yllättävän vaikea saada kuvaan niin, että edes rahtusen sitä tunnelmaa saisi mukaan. Yritin tässä taannoin kykkiä sananjalkojen seassa saadakseni kuvaan sitä tuntua, kuinka isoja ne on. Niiden alle voi kyyristyä, seistessä eivät kauas vyötäröstäkään jää. Lapsena tuli jostain tyttökirjoista luettua sananjaloista. Saattoivat olla Anna-kirjoja kenties. Silloin ei ollenkaan tiennyt mitä ne sananjalat ovat. Kuulostivat vain niin jännittäviltä.

Terveisin Tuula

sananjalkojen seasta:)

---

No niin... Piti heti tarkistaa tuo sananjalkojen ja Anna-kirjojen yhteys. Mullahan oli pöydälläni äitini vanha kirja: Annan nuoruusvuodet, jota minä lapsena luin. Ja heti siinä alussahan oli näin:

"Rouva Rakel Lynden asunto oli juuri siinä, missä Avonlean valtatie kääntyi alas pieneen notkoon, jota lepät ja sananjalat reunustivat..." Annan nuoruusvuodet/L. M. Montgomery/WSOY

Äitini oli saanut kirjan tädiltään joululahjaksi v. 1955. Uutukainen oli kirja, kun oli samana vuonna painettu, seitsemättä painosta. Omat lapsenikin ovat lukeneet Anna-kirjoja. Niitähän on painettu ties miten monia painoksia, ja sellaisiakin suomennettu, joista ei äidin tai minun Anna-kirjojen lukemisen aikaan vielä ollut tietoakaan.

Kukkasta leikkii...

Näytti ihan keltaisilta kukilta kauempaa katsottuna. Lähempi tarkastelu näyttikin joltain muulta. Jotain sientäkö tuo on? Tuollaista keltaista olen tänä syksynä muulloinkin nähnyt, mutta en tuollaisissa "kukkaskuteissa" aiemmin.

Ei se ostettaessa tuommoinen ollut!

Vinkeän näköinen mehitähti, joka ostettaessa oli ihan "tavallisen" näköinen. Mutta kohtapuoleen kaupasta kotiin tuotuna, se kasvatti tuommoisen. Ihan kuin siinä joku heiluttelisi, että: "Hei, minä olen täällä."

Tämä oli keskimmäisen tyttären ostos. Tyttäret on meillä innostuneet pihapuuhista. Ovat ostaneet monenlaisia kasveja, ja muutoinkin pihalla puuhastelleet. Toisinaan jopa saaneet minutkin sinne vähän jotain tekemään:)

Lihansyöjäkasvi suolta - joku kihokki

Tämä päätyi nyt itse saaliiksi sille, jonka tavoitteena olisi kasvio saada aikaan. Lihansyöjäkasveja saa ostaa kaupastakin. Ne ovat hieman erilaisia.  Sellaisen näinkin juuri joitakin päiviä sitten. Sillä oli vähemmän karvainen "suu", jonka se aika äkkiä "napsautti" kiinni, kun sinne loukkuun pienen ruoanmurenan tipautti. Ehkä tämä suolta tuotu, saaliina oleva saalistaja, toimii toisin. Ainakaan se ei näkyvästi reagoinut mitenkään, kun sitä vähän tikulla tökin. Tai sitten se oli järkyttynyt toimintakyvyttömäksi siitä, kun riistettiin kasvupaikaltaan. Mutta jos se onkin niin, että tämän saaliiksi eksyneet juuttuvat kiinni tähän. Enpä ole perehtynyt  asiaan.  Mutta näitä oli suolla yllättävän paljon. Ensiksi niitä ei huomannut ollenkaan. Mutta kun tarkemmin katseli, niin huomasi niitä kyllä. Olivat yllättävän pieniä.

Ei mikään siinä ollut Hänelle yllätys

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Menkäämme järven tuolle puolen."
Ja he lähtivät. Mutta sitten tuli myrsky.

Jeesus oli nukkumassa kaikessa rauhassa.
Hänet herätettiin ja hän ihmetteli: "Missä teidän uskonne on?".
Mutta opetuslapset oli vallannut pelko.

Jeesus kuitenkin tyynnytti sen myrskyn heti herättyään,
kun opetuslapset hänet avukseen tahtoivat.

Kyllä Jeesus varmasti tiesi jo  matkalle lähtiessään, mitä tuleman piti.
Hän myös uskalsi nukkua, sillä hän tiesi, ettei mitään hätää ole,
kun hän on mukana. Hänellähän oli suora yhteys Isään.
Sen yhteyden voimaa eivät hänen kaverinsa vielä oikein käsittäneet.
Ja sama ongelma meilläkin taitaa olla, pahempana vielä.

Ja onhan meitä muutoinkin "vesipelkoisia" varmaan monta, joita jo sinällään pelottaa istua veneessä.
Pelottaa, jos putoamme vaikka veneestä. Vaikka olisi turvaliivit yllä. Ja kapteeni veneessä.

Mainittu järven ylitys: Luuk. 8:22-25

---

Ja vielä ihan muuta asiaa: Vanamot ja Maariankämmekät kukkii nyt. Tänään molempia tienpielessä näin.  Nämä kuvat tosin on jo parin vuoden takaisia. Mutta samoiltahan ne kukat nytkin näyttää. Mitä nyt kuvissa on vähän toivomisen varaa, mutta se ei ole kukan vika:)

Maariankämmekkä

Vanamot

Metsän puolelle - Kuvakierroksen osa III

"Pihasuon" pikkukivillä kivetyn polun varrella oli mustikan lehdet tavallista suurempikokoisia. Kuvissa se ei niin hyvin erotu. Mutta saavat varmaan hyvästi kosteutta ja sopivasti valoa tuossa.

Suopursutkin aloittelee jo...

 Mutta nuo alla olevat oli outoja. Lehdet toi mieleen suopursun, mutta kukat on jotain muuta.

 Ja se oli pikainen käväisy kallioilla. Nyt kotiin takaisin. Ei enempää oleskelua hyttysten syöttinä.

Ja rouvashenkilöllä oli oikein huivi leuan alta kiinni - ihan entisajan mummotyyliin.