Mielenkiintoisia juttuja luettavaksi

 Ystävyyden vähimmäismäärä | Päivämies: https://share.google/uSX1KNdWXlzhIPeuv

Mielenkiintoinen juttu kenelle tahansa luettavaksi! Siinä yksi perheenisä kertoo, miten hän nuorena ilahtui, kun hänelle - oudoksi itsensä kokevalle, osoitettiin ystävällistä huomiota.

---

Mies - yrittäjä, on joutunut elämässään sellaistakin tekemään, että arkut kahdelle pojalleen. Aikoinaan keskustelut tyttöystävän - nykyisen vaimon, kanssa olivat merkityksellisiä:

Seurakuntalainen: https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kari-kankkusen-autossa-soi-dei-plus/

Kuvat muutaman päivän takaa... Ei näy aurinkoa nyt. (Nuo muutamat pienemmältä näyttävät kuvat kannattaa klikata isommaksi... Näyttää kivemmalta.)

Aamukävelyltä

Vaikka tällaisena vuodenaikana ei tunnu olevan oikein mitään kaunista teiden varrella, jotain kuitenkin olen kameralla sihtaillut. Muutama päivä sitten ihailin ruskeaa ojavettä... (Se juttu tuli näkyviin laitettua vasta äsken, mutta on päivätty 1. päivälle, johon se ajallisesti kuuluu, ja jolloin sen luonnoksiin jätin.) Sieltä löytyy.

Mutta tälle päivälle sitten. Jos viimeksi oli ruskea nättiä, nyt oli vihreä...

Noukin myös mukaani tienvarresta minikokoisen "kirjakäärön".

Ja oksan, joka näytti silleen kiinnostavalta, että jos siihen voisi jotain pääsiäisjuttuja ripustaa?

Ja en malttanut olla taas sihtailematta sitä ruskeavetisen ojan kohtaakaan...

Sulaminen tiellä on sentään edistynyt... 

Kotiin päästyä mallailin heti ennenkuin kerkesin edes takkia päältäni ottaa, sitä oksaa heti yhteen seinänkohtaan. Siinä voisi olla paikka. 

Tai sitten ei. Ulkona jo ehdin kaavailla mielessäni, että sille oksalle olisi kiva sellainen, johonkin puupalaseen koverrettu paikka; kynttilänjalan tapaan.

Mutta niinkin voi käydä, ettei mitään tapahdu. Mulle on niin tyypillistä, että laahaan kotiin jotain; josta ei sitten kumminkaan koskaan mitään tehdä... Toivotaan tälle nyt kumminkin parempaa:)

Mutta ihan aamulla oli yksi minihomma. Minulla oli kynttilä ollut palamassa pöydällä ja se oli valuttanut steariinia pöydälle. Huomasin sen nopsaan, sillä steariini oli vielä pehmeää. Halusin muotoilla siitä pienen sydämen. Mutta tarvitsin lopulta puukoa, koska kovettuminen tuli niin pian. Mutta siinä se nyt on.

Sopii pääsiäisen sanomaan. Jeesus vuodatti verensä, antoi henkensä maksuksi meistä jokaisesta❤️✝️🌟

Olin aamulla lueskellut yhdestä hartauskirjasta - (Wislöffin Levähtäkää vähän) - tekstin tälle päivälle ja edellisenkin päivän. Olin joskus vuosia sitten kirjoittanut siihen edellisen päivän tekstin alle tämän... Jeesus tietää tarkoin, miltä tuntuu, kun Jumala tuntuu olevan tavoittamattomissa.

Siinä ristillä Jeesus koki sitä, Jumalan hylkäämistä - meidän puolestamme.

Ai niin, arjesta vielä sen verran, että noissa  kuvissa on eilisen kauppareissun paluumatkan pilvinäkymiä. Oli kauniita. Eilen kun piti kauppaan lähteä, ei auto käynnistynyt. Akku oli tyhjä. Onneksi saatiin sitten iltapäivällä apua siihen, ja päästiin kauppaan kuitenkin. Auto on vielä vaaran alla. Vähän saisi tie vielä sulaa jotta sitä alettaisiin kokeilla pihaan ajaa.

Aamun kuvakierros: pitkiä naavoja, pitkiä heiniä!

Ei, nämä etualan ruohot ei ole suinkaan ne pitkät heinät... 

 

Vaaran alla, siinä mistä aletaan nousta ylös, on molemmin puolin isot kuuset. Ja pitkät naavat niissä kuusissa... 

Punaraitainen nauha on sen merkkinä, että  nuo kuuset saisivat olla rauhassa.

Ylempä rinteessä tien varressa, on iso mänty. Sen kylkeen nojailee käyttämiämme aurauskeppejä. 

Tuo männyn lähettyvillä on iso kivi, jolle olemme antaneet nimen: tv-kivi. Se tulee kiven muodosta. Sileä etureuna, ja takaosa kuin menneiden aikojen telkkareissa ja tietsikoissa.

Tuolla ne on... Ne pitkät heinät, joista olen jo kauan toivonut saavani jotain kuvaa, jossa niiden koko tulee esiin... Aurinko nyt niin sopivasti niihin paistaa.

Eihän se koko noista kuvista tule esiin. Piti kokeilla "selfieitä" heinien kanssa. 

Sain ihan kunnolla kurotella, että ulottuin heinien latvoihin. En halunnut paljain kintuin mennä ruohojen sekaan seisoskelemaan.

No sitten oli vielä tämä - karvarousku kaunokainen - tien varressa.

Ja nyt tämä  kuvakierros sulkeutuu;  kun tuo yllä oleva viimeinen, ja tämä alla oleva ensimmäisenä otettu, päättävät sen. ☀️ 

Aurinko oli mukana kierroksella tekemässä osansa.

Siitä saakin kiittää Taivaallista Isää☀️

Siunausta ja iloa sinulle❤️

Melkein "liian" kaunista... näkyy ikkunoista

Tuntuu hullulta sanoa niin, mutta niin nyt ikäänkuin tuntuu olevan. Voiko kauneutta olla luonnossa muka liikaa; voidaan kysyä. No sikäli nyt koen niin, koska se saa minut - niin hullulta kuin se kuulostaakin - levottomaksi, koska mieli aloittaa niiden näkymien edessä mietinnän, millä tavalla niitä saisi paperille? Miten ja minkälaisin värein sutia käyttäisi? Ja samalla tietää, ettei ole kykenevä haluamallaan tavalla käymään aiheeseen käsiksi. Yhden pienen "kuvasen" tein kyllä tänä aamuna niinkuin ensiavuksi. Mutta kun silmät näkee kiehtovaa kauneutta auringon yhä loistaessa, ja luoden viehättäviä näkymiä joka puolelle talon ympärille - tekee se levottomaksi. Uloskaan ei ilkeä mennä ihailemaan, kun on niin kova pakkanen. Pitäisi kai keskittyä tekemään jotain ruokaa, mutta kun se nyt ei innosta yhtään. Pyykkiä pistin kyllä äsken pyörimään koneeseen. No kohta se ruoanlaitto kyllä kutsuu, kun on jo jonkun aikaa ollut sulamassa pakastimesta otettu lihakin.

Nuo alaolevat kuvat on otettu muutama tunti sitten, joten nyt on jo uudet ihailtavat, suuremman auringon kera katseltavissa... Vaihtuva taidenäyttely tuolla ulkona☀️

Luontohavaintoja: mm. pöllö pihassa, ym.

 Lapinpöllöksi katsottiin tuo puuhun lehahtanut.

Alla olevassa videossa se hyökkää viereisen polun varteen, ja sai kaikesta päätellen saaliin... Tuo pöllö nähtiin eilen. Se viihtyi talon ympärillä pidempäänkin ja sai saalista enemmänkin. Mutta myös pöllön seuraajat viihtyivät ikkunoiden ääressä kurkkien, että "missä se nyt on?".

Tänään noukin kävelylläni lähitieltä alla näkyvän perhosen. Kannoin sen kotiin noiden lehtien välissä. Lehtien välissä sen takia, ettei tuuli olisi hajottanut perhosta. Alemmassa kuvassa perhosen toinen puoli, ja siinä näkyy siihen tarttuneita hiekanjyväsiä. Tiellä perhosen päälle oli ajautunut pieni kivi.

Pieni pesärakennelma osui silmiin samaisen lähtien varrelta, tien pielestä, muutama päivä sitten.

Nuo vaaleansiniset, pienipilkkuiset, kuorenpalaset huomasin jokin aika sitten oman tien varrelta.

Alla näkyvällä videolla on perhonen, jota tuijottelin kotien varressa taannoin, että puuttuuko siltä tosiaan osa siivestä...?

Sitten on vielä toissapäivänä ikkunaa vasten lentänyt lintu. Otin videosta kuvakaappauksen, kun video on liian surkea katsottava. 

Eilisen kuvia metsästä