Kaksi yllätystä eilen juna-asemalla Uimaharjussa

Olin pysäköinyt auton Uimaharjun asemalla kulkuväylän reunaan, pusikoiden viereen. Vain yksi toinen auto oli odottelemassa vähän kauempana.  Siinä pusikoiden vieressä ollessani, pian silmäni rekisteröivät yllättäen: "Eikö tuossa ole tyrniä!" Tyrni ei kasva luonnonvaraisena Pohjois-Karjalassa. Eilen silmiini osunut erikoisemman näköinen pensas toi mieleen Porin Reposaaressa yli 30 vuotta sitten asuessamme, rannoilla ihmettelemämme oudot pensaat. Meille selvisi silloin, että se oli sitä tyrniä. Eilinen näky Uimaharjun asemalla auton vieressä, ällistytti. En ole vuosiin nähnyt tyrniä ja piti oikein netistä tarkistaa, että sitäkö siinä oikeasti on, vai luulenko jotain koristepensasta siksi? No tyrni se näytti olevan. Mutta koristepensaan osassa siinä kylläkin. Nimittäin oli kolmekin pensasta siihen joskus aikoinaan istutettu neliönmuotoisiin laatikoihin. Mutta nyt ne jäävät helposti huomaamatta, kun ympäristö on pusikoitunut. Juna toki asemalla vielä pysähtyy. Sen takia minäkin siellä eilen olin ja pysäköinyt autoni sinne, pensaikon viereen - ja siinä se tyrnikin sitten. 

Se - tai siis ne kolme, olivat tuon portin kohdan oikealla puolella. Siihen aikanaan tietysti olivat somisteeksi istutettu. Tuosta portin kohdasta kai lie ollut se kulku asemarakennukseen. Nyt kulku junalle tuosta varastorakennuksen päädyn ympäri. Komeat on rakennukset olleet. Nyt on hiljaista.

No, siinä kun jonkin aikaa olimme olleet, minä ja mukana ollut tytär, ja junan tuloaika alkoi olla; näkyi takaapäin ilmestyvän linja-auto. Onneksi en ollut liian leveälti autoa parkkeerannut siihen ajoväylän varteen. Tytär ehti tuumia, ettei mahda paljon porukkaa siihen linjaan olla... Kun se linjuri sitten pysähtyi, sieltä tuli vain yksi ihminen, nuori mies, se meidän junasta odottama kyytiläinen; oma poika:) 

Hän kertoi, että Joensuusta lähtevä juna oli ollut peruttu ja korvattu sillä linja-autolla. Sai kuulemma vähän siellä katsella, että missä ja mikä se korvaava auto on. Onneksi löytyi kuitenkin ajoissa se. "Kosonen" se hänet sitten Uimaharjuun toi. Junahan kulkee nopeammin kuin linja-auto. Aika ajoillaan oli linja silti siinä kohtaa. Miten lie sitten, kun seuraava pysähdyspaikka kai oli Vuonislahti; niin sinne kyllä on vähän toista ajella hiekkatietä osittain, joten matka käy hitaammin🤔 Mikähän lie sitten ollut ylipäätään junan kulkua estämässä. 

Ukrainan väreissä tänään

Luin uutisista että Ukrainan presidentti oli toivonut tänään järjestettävän mielenosoituksia ja Ukrainan tunnusmerkkien käyttöä. Aamulla minulla oli yllä muuta, mutta vaihdoin näihin.

Eilen löysin tuollaisen joskus ehkä viime vuonna Piplia-seuralta tulleen lapun, jonka jo eilen laitoin jääkaapin oveen. Se muistuttaa tulevasta kesästä ja Kristuksen valosta. Ja kehottaa rukoukseen 🙏 

Tämä päivä on myös  yksi niistä harvoista, joista tiedän sanoa vuosikymmenten jälkeen, missä olin ja mitä tapahtui. 28 vuotta sitten olin Porin Reposaaressa kampaajalla. Reposaaressa asuimmekin. Kun tulin kotiin sieltä tukka käkkärällä, sain kuulla että isäni oli kuollut. 

Siunausta päivääsi! 

Muisteltu taidenäyttely

Olen aina välillä saanut mieleeni taidenäyttelyn, jota kävimme katsomassa vuosia, vuosia sitten Porin Reposaaressa asuesamme. Se oli, ja on, sikäli jännä, että en muista yhtään yksittäistä teosta siitä, mutta itse näyttely jäi mieleen jotenkin innostavana; että itsekin voisi jotain tehdä.

Monesti sana taidenäyttely tuo mieleen jotain hyvin hienoa - tai jotain rumaa. Mutta jokaisen mieltymyksille varmaan on olemassa. Ja jos ei ole, voi tehdä itsekin jotain. Kannattaa jättää ne oman mielen kriteerit romukoppaan, ja tehdä niistä romuista vaikka jotain. Minua itseäni kiinnostaa piirtelyn lisäksi tosiaan sekin, mitä joistakin romuistakin voisi saada aikaan. 

Romutaidetta minulla ei vielä ole, mutta paperisia kylläkin. Onhan niitä jo usein blogissani ollut. Nytkin olisin halunnut värien kanssa jotain tehdä, mutta oli aamulla liian pimeää, enkä voinut valoja sytyttää. Eikä minulla sen puoleen mitään ideaakaan ollut.

Mutta tuosta linkistä alla näkee näitä entisiä piirtelyjä, jos joku sellaista nyt sattuisi kaipaamaan... Hauskaa taidenäyttelyä:)

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/piirustukset

---

Ja tähän vielä jutun jälkeen tekemäni pikapiirros mielikuvitusmaisemasta. Pääasia oli  vain saada laittaa väriä paperille. Siinä touhussa on jotain rauhoittavaa; kunhan ei rupea liikaa miettimään millainen kuvasta tulee.

Painolastimaasta

Painolasti oli maata, jota purjelaivat kuljettivat paikasta toiseen, satamasta toiseen. Se ei ollut se varsinainen lasti, josta maksut saatiin. Mutta kun laivat lähtivät hakemaan sitä lastia, josta niille maksettiin, oli tyhjiin laivoihin saatava jotain tasapainottavaa, ja siihen lastattiin sitten ihan maata, jota otettiin sataman läheltä jostakin. Ja sen väliaikaisen lastin kanssa sitten oli mahdollista vakaammin purjehtia hakemaan sitä varsinaista kuljetettavaa.

"...Purjelaivakaudella siihen suhtauduttiin lähinnä kiusantekijänä, koska sen käsittely oli kallista ja fyysisesti raskasta. Kuitenkin se oli purjelaivoille välttämätöntä, koska ne eivät voineet purjehtia tyhjillään tai liian kevyessä lastissa.  ... laivojen oli tulomatkalla korvattava lastin paino maa-aineksella, joka usein oli edellisen sataman läheisyydestä. 
Perillä se sitten purettiin satamavoudin osoittamiin paikkoihin, joihin vuosien kuluessa saattoi syntyä huomattavasti uutta maa-alaa..."  Anssi Riihiaho/esitteessä "Reposaari ja painolastimaa"

Tästä Reposaaren omille sivulle, jossa myös painolastista, ja sen myötä saarelle tulleista kasveista kerrotaan.

Tietoa Reposaaresta Wikipediassa.

Tässä juttuja, joissa minulla on ollut Reposaari esillä.

Miksi nyt tulinkin tästä ottaneeksi jutun aiheen? Isäntä on käynyt läpi kaikenlaista talteenottamaansa. Välillä hän jakaa siitä minulle maistiaisia, joista tietää minun olevan kiinnostunut. Tänä aamuna minua odotti keittiön pöydällä mainittu esite, josta sitaatinkin tuohon laitoin. Jotenkin se painolastiajatus puhutteli minua, erityisesti uskonelämää ajatellen. Mekin purjehdimme erästä tiettyä satamaa kohti. Mutta emme mekään voi välttyä siltä painolastilta,  vaikka emme sitä tahtoisi mukana kuljettaa. Ajatus kevyesti tuulen mukana kulkemisesta toi tuntua kivalta, kun ei purjehtimisesta mitään tiedä.  Mutta jos sitä painolastia ei olisi, tuuli ja aallot heittelisivät ja voisivat kaataa aluksen.

Tässä muutama kuva Reposaaresta kesältä 2016. Tuossa eka kuva on varmasti lähellä sitä 90-luvun asuinpaikkaamme. Alue oli kiva, kun oli meri aivan lähellä, mutta lapsiperheille varmasti myös stressaava, juuri tuollaisen lähistön vesialueen tähden.  Muistan nähneeni erään naapurissa asuvan miehen yhtenään  joutuneen juoksentelemaan pienen lapsensa perässä.

Tätä pytinkiä ei ollut meidän Reposaaren asumisaikana vielä. Jos olisi ollut, olisimme varmaankin käyneet siinä usein kahvilla.

Tässä meidän nuori väki, joista yksi on paljasjalkainen "Räpsööläinen".

Jotkut asiat elämässä jättävät pienestä vaikutusajastaan huolimatta ison jäljen. Reposaari oli meille yksi sellainen.

Piirros vuosien takaa Reposaaresta

Valokuvan perusteella piirrettynä vuonna 2002.  Löysin kirjahyllystä kirjojen takaa sinne rullattuna. Piirros on melko isokokoinen, joten muulla tavoin sitä ei voi säilytelläkään.

Tekijän "puumerkki" sillan alla.

Kyseisessä valokuvassa oli jännä rakennus  lammen rannalla Junnilan leirikeskuksen pihassa Porin Reposaaressa. Kun asuimme noin vuoden verran Reposaaressa, otettiin sinä aikana kuvia sieltä. Tuo kyseinen leirikeskuksen pihapiiri oli kaunis paikka. Tässä tietoa Junnilasta, ihan Reposaaren omilta sivuilta.

Olisin liittänyt tähän sen valokuvankin, jos olisi tiennyt, mistä kuvaa nyt etsiä ja kohtuullisella vaivalla sen tähän löytänyt... Nyt on  tyydyttävä tuohon minun luomukseeni, jossa on  otettu ainakin "taitamattomuudellisia vapauksia" ja vähän muitakin:) Joistakin piirroksista tulee itselle mieluisia. Tämä on minulle yksi sellainen.

Piirustelua on tullut viime aikoinakin jonkun verran tehtyä.

Pietaryrtti ja pörriäinen

Porin Reposaaressa asuessamme opin tuntemaan tämän kasvin nimen. Siellä sitä oli niin runsaasti tienpielissä, että oli pakko ottaa selvää  kasvin nimestä. Siitä asti se on ollut yksi suosikkini. Onneksi sitä on täälläkin tienpieliä sulostuttamassa.

Kasvaa tässä horsman kaverina.

Siniset vaunut

Pikkutytöt leikkivät toisinaan nukkeleikkejään ja kerran he toivoivat saavansa varastossa olevat oikeat vaunut työnneltäväkseen. Suostuttiin sitten ottamaan ne esiin kun oli hyvät säät. Näitä ei parane sateeseen unohtaa. Yöksi ne laitettiin tyttöjen mökkiiin. Sinne ne sopivat onneksi juuri ja juuri ovesta sisään.

Kun odotimme esikoistamme 90-luvulla, ostimme käytetyt vaunut. Ne ostettiin Porista Herttuantorilla olleesta liikkeestä, jonka nimi oli Tuhkimo.  Liikkeen myyjänä ollut mukavantuntuinen nainen kertoi meille, että nuo vaunut olivat olleet vain kolme kuukautta käytössä jossain ulkomailla. Hän myös esitteli meille vaunujen toimintaa, kuten vaikkapa sitä, että työntöaisaa sai käännettyä hieman sisemmäksi jos  oli hissiin tarvis mennä.

Vaunut olivat ostettaessa täysin siniset ulkoapäin ja sisältä valkoiset, perhoskuvioisella kankaalla verhoillut.
Kaipasin näköjään lisäkaunistusta niihin, koska ompelin ruusukuosiset lisukkeet tuohon paksuun, topattuun jalkapeiteosaan ja myös kuomun reunaan. Ruusukuosi oli silloin valloillaan, koska käytin sitä aiemmassa jutussa mainittua, mieheni ostamaan puseroa niihin aikoihin. Se sopi päälle odotusaikanakin, koska kapea vyörärönkohta vain nousi ylemmäs. Ompelukoneeseen tein myös suojahupun ruusukankaasta.

Nuo kaunokaiset eivät ole erityisen käteväkäyttöiset, varsinkaan autoilevalle ihmiselle.  Näitä ei nimittäin saa sillätavoin kokonaan linkkuun työntöaisaa kääntämällä, kuten vaunut yleensä. Näissä on tuossa kopan  sivussa  rautaiset nostokahvat.  Ne estävät vaunujen kasaamisen kätevällä tavalla. Nämäkin saa kyllä auton perään: kunhan ensin kääntää kopan sivussa olevat tukiraudat alas jotta koppa menee litteäksi. Sitten pitää tietysti isot pyörät irrottaa, joka onneksi on helppo toimitus.  Meillä ei kuitenkaan ollut silloin autoa. Asuimme Porin Reposaaressa ja kuljimme linja-autolla niin Porin keskustaan kuin muuallekin. Kaupunkiajossa olleissa linja-autoissahan oli tila vaunuille. Vaunut sai koukulla kiinni seinässä olleeseen tankoon.

Näissä on patjan alla levy, jonka saa siinä olevaa rautaa kääntämällä istuma-asentoon. Se ominaisuus oli varsinkin esikoisen kanssa käytössä, kun ei oltu vielä hankittu rattaita. Ja käytettiin sitä nuorempienkin kanssa, kun halusi pidentää vaunujen muuten kovin lyhyttä käyttöaikaa. Silloin Reposaaressa ja myöhemmin Luvialla asuessa oli vaunujen alla oleva tavarakori todella hyödyllinen. Kaikki kauppatavarathan kulkivat siinä. Ja työntöaisassa on kaksi koukkua, joihin sai lisää kasseja roikkumaan. Ostin silloin myös työntöaisaan laitettavan verkon, johon oli kätevä laittaa tavaroita. Kopan perässä on kolme taskua: yksi vetoketjullinen keskellä takana ja kaksi avonaista sivuilla. Joskus toiseen sivutaskuun oli jäänyt paperiin käärittynä osittain syöty pulla. Se oli ollut siellä pitkään ja siitä oli jäänyt tumma jälki taskuun. Kopan etuosassa roikkui alkuvuosina pyöreä Ora-heijastin, mutta nyt se on irronnut. Heijastin saattaa olla tallessa jossakin laatikossa. Vaunut ovat todella korkeat nykyvaunuihin verrattuna. Isot, kapeat pyörät olivat hyvät. Niihin ei lumisohjokaan tarttunut samalla tavoin kuin pienempiin ja leveämpiin rattaanpyöriin.

Näitä vaunuja on käyttänyt ainakin  kuusi lasta: se alkuperäinen käyttäjä,  meillä neljä ja siinä välissä yksi serkku. Tänä kesänä tytöt työntelivät nukkeaan niissä. Nyt on taas koppa varaston hyllylle litistettynä ja pyörästö roikkuu kattokoukussa.



Vieläköhän näitäkin joku joskus käyttää? Aika näyttää.


Mulla on kuvassa tuollainen 80-lukulainen takki yhdistettynä ruskeisiin housuihin. Semmoinen mielikuva on, etten kovin innostunut ollut tuosta yhdistelmästä, mutta lämpimänä piti pysyä. Kuva syyskuun lopulta.