Arkea: kuulolaitteet vaihtoon. Ja taidetta selän takana...

Siis Kuulokeskuskäynti tänään Joensuussa sairaalalla. Se tuntuu aina tympeältä, vaikka ei siinä mitään niin kummoista ole, edes pelkäämisen aihetta, kun nuo vaihdetaan. Korvakappaleetkin oli tehty jo edellisellä kerralla valmiiksi. Nyt ei tarvinnut varsinaisesti kuuloakaan tällä kertaa testata silleen  kuulokkeet päässä, yksinäisessä kopissa nappia painellen, jos sattuisi joku piippaus omiin korviin kuulumaan. Selitin isännälle matkalla autossa sitä asiaa, että miten se vaikuttaa; tulee semmoinen epäkelpo olo, kun ei kuule kunnolla. Sellaista ei tietenkään tarvitse tuntea, höhlä ajatus mokoma tunne; mutta sitä miltä itsestä tuntuu, ei aina voi hallita, vaikka mitä sanoisi. Nytkin siellä oli minua palvelemassa oikein ihana ihminen:)

Nyt sitten totuttelen taas uusiin laitteisiin, tai paremminkin sanoen, niihin isompiin ääniin joita taas kuulen. Auton moottorikin mylvi niin kovalla äänellä möyryten, kuin olisi ollut joku ralliauton moottori!  No näistä kuulolaitteistahan pystyy aina itse voimakkuutta säätämään kyllä, ja niin teinkin. Pitääkin vielä mainita tämä: nykyään kuulolaitteita saa muuten ladattavanakin. Minä tosin otin entisen sorttiset eli paristoilla toimivat. Mitäs sitä hyvää vaihtamaan😅

Meillä meni siellä odotellessa enemmän aikaa kuin itse asioinnissa. Odotellessa nappasin kuvan selkämme takana seisoneesta Eeva Ryynäsen taideteoksesta. Siitä kuva tuolla alla. Hän oli Lieksasta, Vuonisjärveltä. Paateri on hänen taiteensa paikka; hänen puusta veistämiään taideteoksia. Hänen isoin työnsä oli kotinsa ja ateljeensa pihapiiriin rakentamansa Paaterin kirkko, joka on hyvin suosittu. Ja kahvilarakennus on myös tosi kiva.

 Mutta tässä nyt siis sairaalalla otettuja kuvia.

Eeva Ryynänen: Elämän syke.

Paaterin muuten on avoinna hiihtolomaviikoilla,  kertoo Lieksan Lehti:

 https://www.lieksanlehti.fi/paikalliset/9205415

Kuulokeskuksen jälkeen jälkeen kävimme vielä Fidadssa ja Kontissa. Ja lähempänä kotimaisemia vielä ruokakaupassakin Enossa. Semmoinen päivä. Iltapimeällä tulimme takaisin. Isäntäkin pääsi olympialaisia katsomaan😅

Uutisesta ajatuksia...

Oltiin tänään Joensuussa. Mentiin Enon kautta kulkevaa tietä. Takaisin palattiin toista tietä, ja siihen oli syynä hyvin surullinen syy; järkyttävä tapahtuma, jonka mittasuhteet meille tarkemmin selvisi vasta kotona uutisia luettaessa. Kun oltiin Joensuussa jo Fidaan ehditty, oli isäntä kuullut ja nähnyt paloauton ja ambulanssin hälytykset päällä menevän. Menivät kaiketi juuri sinne, minkä uutisista vasta muutama tunti myöhemmin  luimme.

Kun vähän ennen kahta sitten oltiin jo kotiin lähtöä tekemässä, huomattiin se uutinen onnettomuudesta, joka oli vakava kolmen auton onnettomuus. Luettiin että se olisi ollut  meidän paluumatkamme varrella Uimaharjun tiellä, lähellä Enoa. Sanottiin onnettomuuspaikan olevan suljettu ja kiertotiet kerrottiin. Kun ajoimme kotiinpäin ymmärsimme, että voimme käyttää Ahvenisen tietä, joka on toinen reitti Enon kohdalta Lieksaan. Se ei kuitenkaan ollut niitä mainittuja kiertoteitä, sillä onnettomuuspaikka oli hieman edempänä. Kaupunkireissuun lähtiessämme tulimme sitä reittiä, joka oli ollut nyt kohtalokas. Tie oli ollut sohjoinen. Mutta me selvisimme Joensuuhun... 

Paluumatkalla käyttämämme Ahvenisen tie oli vielä pahempi sohjon takia. Auto "veteli" aina välillä, vaikka ajettiin paljon hitaammin kuin rajoitukset olivat. Jotkut ohittivat meidät. Niin meno- kuin paluumatkan reitilläkin, aura-autotkin kyllä nähtiin tulevan vastaan sohjoa poistaen.

Onnettomuusuutinen tuntui liippaavan meitä aika läheltä, koska kuljimme samaa tietä vain vähän aiemmin. Koskaan ei kyllä tiedä, milloin on oma vuoro... 

YLEn uutinen onnettomuudesta:

https://yle.fi/a/74-20148333

Tässä vielä Iltalehden uutinen, joka kertoo onnettomuuteen joutuneista ihmisistä; ja siitä miksi ja mihin he olivat menossa:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1e9a6d98-90dd-42c0-820a-dbf8b346e56b

Isännällä on tapana liikenteeseen lähtiessä rukoilla tehtävän matkan puolesta ihan ääneen. Niin teki nytkin. Minä saatan mielessäni rukoilla, ja joskus harvoin ääneen. En oikein osaa sellaista ääneen. En kykene oikein ajattelemaan sitä mitä rukoilen, jos on muita kuulolla. Mutta Jumala kuulee hiljaisetkin rukoukset kyllä. Tarvetta tällaisille matkarukouksille kyllä on, sillä teillä liikkuessa voi niin monenlaiset vaarat olla läsnä. Ja tietysti muutoinkin. Rukoukset eivät ole turhaa. Jumala on luvannut kuulla niitä. Mutta se ei silti tarkoita sitä, etteikö uskovillekin kaikenlaista samaa voisi tapahtua kuin kaikille muillekin, jos Jumala sellaista päättää sallia. Meillä kaikilla on oma aikamme, joista emme useimmiten etukäteen tiedä, missä ja milloin ja miten. Se on Hänen kädessään, se meidän aikamme.

Nyt voisi muistaa kyllä rukouksin heitä, joita tämä onnettomuus kovasti nyt koskee🙏

---

Kolme päivää myöhemmin mietittyä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2025/03/job-olisi-osannut.html

Millainen ihminen perusti kirppiksen?

Enossa on pieni kirppis S-marketin vieressä. Olin pari kertaa aiemmin käynyt sen ikkunoita katsastamassa ja halunnut joskus päästä sinne sisäänkin. Aukioloajat olivat niukat. Sitten eräänä päivänä sinne pääsy oli mahdollista. Tulimme paikalle muutamaa minuuttia vaille aukeamista ja jo tuli ihmisiä sieltä poiskinpäin. Pääsimme sisälle ja teimme ostoksia. Minäkin sen toisessa blogissani olleen mekon ostin.

Kirppis on siis Parempi Arki ry:n ylläpitämä ja sen taustalla olevat  voimavarat ja tarkoitus jäi kiinnostamaan minua jo silloin, kun vain sen näyteikkunoita katselin. Yhdistyksellä on tien toisella puolella toisetkin toimitilat muuhun toimintaan. Ajattelin ensin, että kai tuo yhdistys on vaikkapa sellainen työttömien ylläpitämä. Sitten yhden kerran huomasin kirpparin eteistilassa seinällä jonkun rukouksen kirjoitettuna ja tuumin, että joku kristillinen taho siinä kenties taustalla onkin tai ainakin sille myötämielistä väkeä.

Kun olin kirpparilla käynyt, ryhdyin tuumasta toimeen selvittämään minua kiinnostavaa asiaa. Netistähän löytyi yhdistyksen nettisivu ja facebook-sivukin. Ja niistä tietysti perustajan nimikin: Anna-Liisa Pieviläinen. Hänestä ja yhdistyksestä oli tehty juttu Karjalaiseen. Juttu oli julkaistu sarjassa Kohtaamisia ja siinä Yrjö Laakkonen käy tapaamassa erilaisia ihmisiä. Laitan tähän linkin Parempi Arki ry:n facebook-sivuun, sillä jos haluat lukea tarinan yhdistyksen perustajasta ja siitä,  kuinka auttajastasta itsestään tuli autettava, niin selaa facebook-sivulla kesäkuun 1. päivän kohdalle. Siinä on luettavissa Karjalaisessa ollut juttu. Minusta se erittäin mielenkiintoinen ja puhutteleva.

Kylmä Loppiainen - auringonlasku Pielisellä

Eilen oli lähdettävä liikkeelle kylmästä huolimatta. Nuoriso sai kyydin kämpilleen. Matkalla oli kylmää - ja kaunista. Onneksi oli kamera mukana ja tytär napsi sillä muutaman kuvan matkalta. Ensimmäiset kuvat ovat Uimaharjusta. Uimaharjun tehdasalueella olisi myös ollut aika vaikuttavat näkymät. Siinä kohdalla oli nimittäin tehtaan savut jääneet oikein pilvivuoriksi tehtaan alueelle. Emme kuitenkaan ruvenneet autoa pysäyttämään siinä kohdalla kuvien takia.

Ja sitten ollaankin jo Enon sillalla.

Ja tähän vielä loppiaista edeltävän illan pari kuvaa Vuonislahden asemalta. Oli kiva nähdä asemarakennus valaistuna.

Kaltimon historiaa etsimässä

Kävimme tutustumassa Kaltimon eli Enon pahvitehtaan alueeseen. Tietenkin sitä jo mielessään näki mielenkiintoiset rauniot ja oli vaikea uskoa, ettei mitään sellaisia löytynyt. Alueella oli kuitenkin ollut pahvitehdas ja ihmettelimme, miksi ei juuri mitään jälkiä näy. Näkyi kuitenkin kyltti, jossa oli tekstinä Tehdasperinnepolku. Ja sitä polkua lähdimme kulkemaan. Saattoi helposti kuvitella, että siinä olisi saattanut mennä aikanaan kyseiselle pahvitehtaalle tie, sillä väylä oli niin suora ja leveä, vaikka kasvillisuus nyt olikin vallannut alaa.

Siinä sitä ihmetellään maassa olevia kylttejä. Siinähän on myös Taidepolku-kyltti.

Tämä oli ollut myös Taidepolku jonain vuonna. Jos katsoo allaolevaa kuvaa tarkkaan, saattaa nähdä päidemme yläpuolella kanaverkosta tehdyn linnun roikkumassa. Minä mennä touhotin tuosta niin, etten sitä huomannut... Vasta sitten kun satuin katsomaan  taakseni.

Meillä ei ollut mitään etukäteistietoja, milloin se tehdas siellä oli ollut. Kun saavuimme syvemmälle metsään, vastaan tuli pitkä ja leveä, suorakaiteen muotoinen kumpu (joka ei näissä kuvissa erotu). Kipusimme sen päälle. Kenties se kumpu oli jonkun rakennuksen kivijalan jäänteet tai mitä lie.  Siitä jatkui pari polkua etäämmäs, mutta näytti etteivät ne sen kummempia luvanneet nekään.

Tuossa piti olla kohde 1...                                                                          

 Kumpareen päällä                                                                                                Ja sieltä pois...


Kotimatkalla pähkäilimme "kadonneen tehtaan arvoitusta".  No, eräs neitokainen etsi näppärästi tietoa jo matkan aikana kännykällään ja saimme hyvin mielenkiintoisen  tietopaketin lukeaksemme heti paikalla Enon kartanosta ja pahvitehtaasta.

Tästä linkistä Ylen juttu: http://yle.fi/uutiset/enon_kartanolla_on_111_vuotta_takanaan/6089900.
Siinä on kartanosta kuvakin.

Tässä linkki juttuun Kaltimon pahvitehtaasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaltimon_pahvitehdas.

Kuvia alueesta http://www.kolumbus.fi/hannu.j.asikainen/pielisjoki/tehtaankanava.htm
ja vanhoja kuvia sisältä http://pielisnet.jns.fi/pahvitehdas.htm.

Noista jutuista kävi ilmi, että siellä jossain ehkä joku rakennus olikin.... tai sitten ei enää, sillä joku oli hajotettu 2004. Olisi vain pitänyt olla enemmän aikaa ja tietoa sekä kumisaappaat. Ja ylläpidetty Tehdasperinnepolku... Tai ehkä siellä ei tosiaan ole enää mitään ylläpidettävää.

---

Lisäys juttuun 14.7.2023. Alla olevassa linkissä Pielisjokiseutu -lehden artikkeli selvittää hyvin Enon pahvitehtaan asiaa:

https://www.pielisjokiseutu.fi/uutiset/9b4ps8597r