Elokuvallista... Ja muuta, jotain suurempaa.

Katselimme muutama päivä sitten meillä olevan elokuvan Egyptiin joutuneesta Joosefista. Elokuva: Raamattu/Joosef. Alkuperäisnimi: The Bible/Joseph. Vuodelta 1995, kesto 3 h 8 min. Kyseinen elokuva on kyllä yksi parhaista, mitä Raamatun henkilöistä on tehty! Siinä on hyvät näyttelijät; (mm. Ben Kingsley) ja käsikirjoittajat ovat osanneet käsikirjoittaa roolit ja tapahtumat kiinnostavalla tavalla. Ei ole vähääkään tylsä tämä elokuva; koskettava se on!

Tästä näkee halutessaan elokuvan kansikuvan, ja selitykset jotka ovat englanniksi. Itse annoin tämän näpeissäni olevan vekottimen hoitaa käännöshomman suomeksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_(1995_film)

Joosefista tuli osa Jumalan suunnitelmaa. Hän näki unet, jotka osoittautuivat myöhemmin todeksi ja näyttivät etukäteen, mikä tuli olemaan Joosefin asema tulevaisuudessa. Vaikka sitä ei silloin kotiväkensä keskuudessa kukaan pitänyt muuna kuin haihatteluna. Mutta niin vain kävi, että hänen isänsä Jaakobin perhekunta, myös ne häntä vihanneet veljet, pelastuivat nälkäkuolemalta; samoin kuin koko Egyptin kansa - Joosefin uuden aseman ansiosta Egyptin hallinnossa. Sen oli Jumala suunnitellut ja toteuttanut, vaikka kukaan ei olisi ikipäivänä mitenkään voinut kuvitella ja uskoa sellaista tapahtuvan!

Raamattu kertoo siitä näin: "Kun Joosef oli seitsentoistavuotias... Kerran Joosef näki unen... "Kuulkaapa millaista unta minä näin! Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen." Veljet sanoivat hänelle: "Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä?"

Ja näiden unien ja puheiden takia he vihasivat häntä vielä enemmän. Jooset näki vielä toisenkin unen ja kertoi senkin veljilleen: "Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni." Kun hän oli kertonut tämän isälleen ja veljilleen, isä nuhteli häntä: "Mitä tuollaiset unet ovat olevinaan? Pitäisikö minun ja äitisi ja veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?" 1. Moos. 37:2,5,6-10 (v. -33)

Mutta niin ne Joosefin unet kuitenkin näyttivät, mitä tuleman piti: Hänestä tuli heidän herransa Egytissä; faaraosta seuraava. Ja sinne veljet itse olivat hänet myyneet - orjaksi! Mutta Jumalalla oli se suunnitelma...!

---

Tässä on linkki hakusanalla "Joosef" löytyneisiin juttuihin tästä blogista. Kaikissa tosin ei ole se Egyptissä ollut Joosef, olihan heitä muitakin: Joosef Arimatialainen ja Joosef Marian mies. Mutta Egyptin Joosefilla se alkaa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/search?q=Joosef

---

Sitä elokuvaa kun oli katseltu, niin muistui mieleen osia paristakin jakeesta, niin piti etsiä että mistä ne löytyy. Jumalan suunnitelmat niissäkin kyseessä, jo aikojen alussa Jeesukseenkin myös viittasivat:

"Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista..."4. Moos. 24:17 (v. -33) 

Bileam joutui siunaamaan Israelin, vaikka oli palkattu kiroamaan heidät...

"Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijan sauva hänen polviensa välistä, kunnes hän tulee, jonka se on ja jota kansat tottelevat." 1. Moos. 49:10 (v. -33)

Jaakob siinä siunaa poikansa Juudan... Josta sitten tuli Jeesuksenkin esi-isä. Jeesukseenhan nämä yllä olevat juuri viittaavat. 

Jo Eedenin käärmetapauksen jälkeenhän ennustettiin hänestä, joka polkee rikki käärmeen pään... 1. Moos. 3:15

Siinä niitä Jumalan suunnitelmia. Eivätkä ne jää pelkiksi suunnitelmiksi, kuten meillä ihmisillä monet asiat saattavat jäädä.

Kosketusmuisti - miltä lintu tuntui... Ja vähän matematiikkaakin... huonolla numeropäällä🫣

Tuollainen sana tuli mieleen, kun näin variksen tien pielessä. Olimme autossa ja sanoin isännälle, että muistan vielä miltä tuntui, sen meillä 70-luvun lopulla olleen "Jaska" -nimisen variksen selän silittäminen. Jäin miettimään sitä, että jos en olisi koskaan pidellyt mitään lintua käsissäni, en osaisi kuvitella, tai tuskin tulisi mieleen edes miettiä, miltä lintu käsissä tuntuu. Sama juttu tietty muidenkin eläinten kanssa. Ennenvanhaan esim. lehmät ym. kotieläimet tulivat monille tutuiksi monella tapaa, myös kosketuksen osalta, jo lapsina. Moni vanhus saattaisi nyt ilahtua, jos pääsisi vaikka lehmää koskettamaan vuosikymmenten jälkeen.

Mutta se linnun - "Jaska" variksen, tuntu? Sileältä tuntui sulkansa silitellessä, ja samalla tunsi, ettei siinä ole pelkkää pehmeää sormien alla, vaan on siellä se kovempi "runko" alla🐦 - elävä olento.

Mutta kun tässä nyt linnuista muutenkin on juttua,  niin mainitsen, että olipa sillä samalla automatkalla myös kurkipariskuntakin taas nähtävissä, ison tien varrella olevalla multapellolla. Lieksasta palatessa olivat sitten jo häipyneet siitä.  Olisin ainakin yrittänyt kuvan saamista jos vain olisivat vielä siinä poseeranneet.

Eri ihmiset muistavat erilaisia asioita. Itse olen varsin huono muistamaan esim. mitään numerosarjoja. Ilmankos ei kertotaulu jäänyt pysyvästi mieleeni, vaikka sitä kovasti tankattiin ja hetkellisesti sen osasi. Sen verran aikaa, että opettaja uskoi sen vihdoin opitun:) 

Ai mutta, tästäpä päästäänkin vielä hieman huvittavaan aiheeseen. Yksi tyttäristä tekin minulle opiskeluihinsa liittyvänä eräänlaisen matematiikkatehtävän, jossa oli päässälaskuja. Ja joissa olen myös huono. Mutta suostuin sitten, vaikka kauhistelin tehtäviä😂 Ensin oli yhteenlaskua, sitten vähennyslaskuja, sitten sitä "iki-ihanaa" kertotaulua ja lopulta vielä muutama jakolaskukin. Kyllä minä lopulta vastaukset niihin sitten sain. Mutta esim. kertotaulun osalta eivät vastaukset tulleet ns. kuin apteekin hyllyltä. Ja tyttären tehtävä olikin sitten ottaa selkoa juuri siitä, millä keinoin vastaukset niihin kaikkiin päässälaskuihin syntyivät. Minulla oli tällaisia tapoja: "sormilla laskemalla", "pyöristämällä", "päässä alekkainlaskuna", ja tämmöinenkin: "koska 100 on helppo jakaa 4 osaan" ja "7-kertotaulusta muistelemalla" olin yhteen jakolaskuun sen vastauksen saanut. Vaikka en innolla ruvennut testihenkilöksi, oli hauska itsekin sitten nähdä millä systeemillä meikäläinen vastauksia laskuihin sitten sai😃

Nyt sitten tässä itse matikan tehtävän keksin: Montako lintua löydät rivistä + 1 = ?

🐓🐧🦢🕊️🦃🦅🦆🦉🦚🦜🪿

---

Vastaus: 11+1=12. (Nuo linnut tuossa yllä ja yksi ylempänä jutussa ollut:)

Hauskaa päivää itsekullekin🌼

Kesähuviksi hiukan outoja sanoja:)

Olin v. 2014 miettinyt minun ja isännän käyttämien sanojen eroja. Ne eroavaisuudethan johtuivat siitä, kun synnyin- ja sukusijamme meillä olleet ihan eri puolilla Suomea. Samoin näitä nykyasuinsijamme sanoja silloin ihmettelin. Ja jutussa sanoin jättäneeni pois jo sanan: "mello",  joka siis oli äitini käyttämä sana. Mutta nytpä olen ottanut sanan uudestaan käyttöön, kun leveät mekot on taas muodissa. Tänäänkin taas yhtä sellaista puuhastelin vanhasta pussilakanasta mekoksi:) Kun on "mello" (leveä, iso, ylisuuri) - jotain sellaista - mekko  yllä, ei tarvitse miettiä löytyykö sopivanvärinen t-paita jonkun hameen pariksi. Eikä tarvitse kipristellä liian tiukkojen hameenvyötäröiden kanssa. Mukavuus ja käytännöllisyys ennen kaikkea😃

https://vaaranlaella.blogspot.com/2014/07/ymmarrysvaikeuksia.html

Nyt muuten piisaa lämmintä ulkona.., ja se on kiva!

🌿🌼☀️

Kun isän nimi on Toivo. Minun isäni nimipäivä on tänään.

Toivon päivä. Nimipäivä. Liputuspäivä. 

Isä vitsaili, että hänen nimipäiväänsä liputetaan:)

Mutta on suurempikin toivo, kuin mitä isäni oli. 

"Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa." 

Matt. 12:21 KR-92

Se nimi on Jeesus. Suurimman, vahvimman, 

vanhimman ja ensimmäisen Isämme Poika.

"Jesaja taas sanoo: - Iisain juuresta nousee

 verso, joka kohoaa kansojen hallitsijaksi.

 Häneen kansat panevat toivonsa.

Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla

 teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän

 Hengen voimasta olisi runsas toivo." 

Room. 15:12-13 KR-92

---

Tässä alla minä ja siskoni isän kanssa 70-luvun puolivälissä. Äiti otti kuvan; sillä laatikkokamerallaan, jota ei suinkaan pidetty kasvojen kohdalla kuvatessa, vaan vatsan korkeudella ja ylhäältäpäin katsottiin kameran etsimeen, että kuvattavat ovat kohdillaan😀

Tuossa linkissä puolestaan juttu, kun isä minulle housut ompeli 60-luvun lopulla:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2018/06/isa-ompeli-housut-50-vuotta-sitten.html

Kesäkekkerit -piirros

Tämä liittyy niihin juhliin. Jotensakin tuohon tapaan oli alue juhlintaan laitettu. Pöydillä oli enempi kaikkea, mutta piirsin noin muutaman kipposen pöydille, joissa jotain. 

Tuonne takapihan takimmaiselle alueelle oli juhlinta keskitetty. Sinne miesväki kantoi pitkän keittiön pöytämme. Vasemmalla on sininen, vanha puutarhapöytä, joka on talon entisen omistajan eli isännän ukin 90-luvulla ostama; kuten tuo, jo vinksallaan oleva vanha keinukin. Noiden puutarhakalusteiden ostoretkellä muistelen meidän olleen isännän ukin kanssa mukana silloin kauan sitten Joensuussa. Mukana silloin yksi pieni tenava.  Sen vanhan puutarhapöydän päällä oli nyt likellä sataa vuotta jo varmaan oleva pöytäliina Hauholta, äitini mummon kutoma. 

Tässä tätä naputellessa tein huomion, että noita ruokapöydän tuolejahan on oikeasti meillä vain neljä, ei kuutta. Eli liekö sitten yksi eteisen pieni penkki ollut tuolla myös, koska muistelen jossain kohtaa laskeneeni istumapaikkoja olevan juuri sopivasti aikuisten määrään nähden. No, piirros ei ole valokuva; enemmänkin joku vähän hatara tunnelma- ja muistikuva:)

Tällaista täältä tänään. Voikaahan hyvin❤️

---

Juhlapäivästä oli kirjoitettuna tässä: 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/05/kiitos-lieksa-juhlassa-soi-ihan.html

Kiitos Lieksa! Juhlassa soi ihan ensiksiksi: Suvivirsi☀️

Eilen oli ylioppilaiden juhla. Meilläkin oli aihetta juhlaan, kun nuorin tyttäremme oli myös lakitettavien joukossa. Näin vanhempina ollessamme koemme, että ikäänkuin yksi osuus osaltamme on ohi: koulutaipale vanhemman osana. Tosin eihän niihin ole tarvinnut enää muutamaan vuoteen muutenkaan osallistua, kun peruskoulu oli ohi jo aiemmin, ja ylioppilas on täysi-ikäinen ja hoitanut itse hommansa muutenkin. 

Eilinen juhla oli hieno. Se pidettiin muutama vuosi sitten rakennetussa, uudessa koulurakennuksessa. Meillä oli etukäteen mielikuva, että miten sinne mahtuu juhlaa viettämään. Mutta oikein hyvin mahtui. Juhlan jälkeen uusi ylioppilaamme tahtoi kuvia otettavan Lieksan kirkon puistossa, jossa oli siihen hyvät, kauniit, mahdollisuudet. Koulun alueeella ei sellaista silmänruokaa ole tarjolla.  Mutta juhlasta vielä: juhlapuhujana oli kaupunginvaltuutettu Reijo Kortelainen. Hänen puheensa tuntui kuunnellessa koskettavalta, hyvältä. Olisin halunnut tallettaa sen mieleeni. Tai olisipa se ollut paperilla luettavanakin vielä. Mutta luettavana oli eilen Ylellä tällainen asia: Lieksan lukio oli pienten lukioiden joukosta mainittu yhtenä kärkilukiona! Se oli mukava tieto.

Kotonakin meillä oli juhlat sitten. Tytär oli  suunnitellut ne ja halusi kutsua muutakin väkeä kuin vain oman perheen jäsenet. Onneksi eilen oli sään suhteen kivempi, kuivempi, lämpimämpi väli; jotta ne saatettiin ulkona takapihalla järjestää hänen toiveensa mukaan. Oli kivoja kohtaamisia ihmisten kanssa. Pihalla kun oli tuoleja ripoteltu kahden ns. seisovan pöydän lähistölle, niin oli hauska katsella kuinka keskustelijat siirtyilivät aina välillä jollekin toiselle vapautuneelle tuolille  keskustelemaan jonkun  toisen kanssa. Ja samalla tutustuen ihan uusiin ihmisiin. Uskon että kävijätkin tykkäsivät:)  

Onneksi ei toteutunut minun ajatukseni juhlien vietosta täällä sisällä! En pitänyt ollenkaan ajatuksesta, ja mahdollisena, että niitä voisi mitenkään ulkona pitää. Minun mielikuvitukseni kun on valitettavasti sellainen, että se keksii aina kaikki mahdolliset negatiiviset asiat esteeksi🫣🤔 Onneksi tytär piti päänsä🌹😀 

Jumalan Sana. Varma ja vastaanottamisen arvoinen

Pietari kirjoittaa 2. kirjeensä luvussa 3 siitä, että kuinka varmaa se on, että Herra tulee; vaikka: "He sanovat pilkaten: "Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti." 2. Piet. 3:4 KR-92

Ihmiset voivat pilkaten puhua kyllä, mutta totuus, ja Jumalan säätämät asiat ei sillä muutu. Joku voi kysyä, että miksi muka Pietari esimerkiksi oli siitä kaikesta niin varma; miksi hän muka tiesi enemmän kuin vaikka nykyajan ihmiset? No hänhän oli Jumalan suurten tekojen todistaja, silminäkijä, apostoli. Hän oli ollut alkujaan kalastaja, joka kutsuttiin juuri siihen Jeesuksen vierelle yhdentoista muun kanssa. Ja niin he tulivat Jumalan opettamiksi, kun kuuntelivat ja katselivat ja mieleensä painoivat Jeesuksen tekoja, sanoja ja opetuksia.

Sitten on Paavalikin todistajana; mm. Hänethän yllätettiin ihan täysin sillä Jumalan kutsulla, sillä itse hän oli valinnut aivan toisen tien: vainota Jumalan seurakuntaaa; uskovia... Mutta Jumala teki - hänestäpä juuri, oman apostolinsa! Hänen leirinsä vaihtui ns. lennosta! Hän - Paavali, kirjoittaa sitten näin:

"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." 1. Timoteuskirje 1:15 (v. 38 käännös)

"Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa." 1.  Korinttolaiskirje 15:9 (v. 38 käännös)

"Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän." 1. Timoteuskirje 1:16 KR-92

Ja kun Paavali sitten sai osakseen kärsimystä uskonsa tähden, hän sanoo kirjeessään:  "Sen kuuluttajaksi, apostoliksi ja opettajaksi minut on asetettu.  Siksi minä saan kärsiä tätä kaikkea. En silti häpeä, sillä tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee varjelemaan sen, mikä minun haltuuni on uskottu, aina tulemisensa päivään asti." 2. Tim. 1:11-12 KR-92

---

Jeesuksesta muuten sanoi myös hänen seurassaan kulkenut apostoli Johannes:

"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme..." Joh. 1:14  KR-92

"... Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.

Hän oli täynnä armoa ja totuutta."  Joh. 1:14 

(Ihan kirjaimellisestikin: kirkkautta; kun hän, Johannes, ja kaksi muuta,  ns. kirkastusvuorella saivat nähdä Jeesuksen hahmon muuttuvan hetkiseksi ja kuulla äänen, joka tunnusti Jeesuksen pojakseen... Tapauksesta kertoo mm. Matteus, luvussa 17.)

Ja siitä samasta todistajien, silminäkijöiden joukosta apostoli Johannes oli myös. Kalamies muuten hänkin; ja joka sitten kirjoittaa myöhemmin,  1. kirjeensä luvussa 4 siitä, miten tunnistaa Jumalan Hengen ja Antikristuksen hengen. Jumalan Henki on kuitenkin suurempi kuin Antikristuksen henki. Antikristus on suuri eksyttäjä. 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/mista-tunnistaa-jumalan-hengen.html

"Oli kylmä" yö...

"Oli kylmä, ja siksi palvelijat ja vartijat olivat sytyttäneet hiilivalkean ja lämmittelivät sen ääressä. Myös Pietari seisoi heidän joukossaan lämmittelemässä." Joh. 18:18 KR-92

Tuo kylmä yö osui silmiini eilisaamuna kun olin etsimässä seuraavalla sivulla olevaa kohtaa. En liene aiemmin tainnut niin kiinnittää huomiota siihen yön kylmyyteen.

Nyt oltiin siinä ulkona kylmässä, yöllä, tulen ääressä lämmitellen. Muutama tunti aiemmin oltiin valmisteltu pääsiäisateriaa, ja sitten kokoonnuttu yhteen nauttimaan sitä. Oli jo monenlaisia outoja asioita ehtinyt tapahtua ennen tätä hetkeä, ja nyt oltiin tässä, eikä tiedetty mitä tuleman piti.

"Minne tahdot meidän valmistavan sen?" - oltiin kysytty Jeesukselta. Hän neuvoi, ja oltiin kohdattu se *vesiruukkua kantava mies...! Häntä seuraten oltiin saatu löytää paikka juhlalle. Siellä Jeesus oli sitten pessyt heidän jalkansa; mikä oli täysin tavatonta. Heidänhän olisi paremminkin tullut pestä Mestarinsa jalat! Mutta Jeesus vaati saada tehdä sen. Sitten outoa oli ollut Juudaksen häipyminen jonnekin, ja Jeesuksen puheet kavaltajasta, ym. Ja sitten oli ollut se miekkatapauskin.

Kiitosvirren jälkeen oltiin sitten lähdetty Getsemaneen. Siellä Jeesus oli ollut kovin ahdistunut. Ja kohta oli tullut se "Juudas"kin sinne - johdattaen oikein sotilasjoukkoa perässään. Aivan uskomatonta! Ja he - ne sotilaat, veivät Jeesuksen pois.

Mietittävää riitti... Mihin joutui se Pietarin miekka, jolla korva yhdeltä pois sivallettiin...? Mutta siinä tilanteessakin vielä Jeesus paransi sen tyypin. Sai mies korvansa takaisin! Varmasti Pietarin mielessä kiehui ja kuohui. He kaikki olivat karanneet siitä, kuka minnekin. Joku heistä oli jättänyt vaatteensakin, ja paennut ilman niitä... 

Mutta nyt oltiin tässä, näillä kylmän yön tulilla. Eikä tiedetty, mitä oikein tulossa olisi... Toivottavasti sentään päästäisivät pian Jeesuksen pois kuulusteluista. Pietari kenties pohti; että onneksi Johannes oli  tuttu ylipapin kanssa, niin ihan sillä, Johanneksen siivellä - noin sanotusti, minäkin pääsin tänne odottamaan mitä tapahtuu.

"Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi menivät Jeesuksen perässä. Tuo toinen oli ylipapin tuttu ja pääsi siksi Jeesuksen mukana ylipapin palatsin pihaan. Pietari jäi seisomaan portin ulkopuolelle, mutta opetuslapsi, joka tunsi ylipapin, meni puhumaan porttia vartioivalle palvelustytölle ja toi Pietarin sisälle pihaan." Joh. 18:15-16 KR-92

Pietarilla on varmaan epämukava olo muutenkin kuin vain kylmän takia: tyttö oli kysynyt, oliko hänkin niitä Jeesuksen opetuslapsia...? Tietenkään hän ei myöntänyt, mutta nyt oli inhottava olo senkin takia...

---

* Vesiruukkua kantava mies... Tuli mieleen, että Jeesus on itsekin kuin vesiruukkua kantava mies: muita palvelee, elävää vettä tarjoilee, ja häntä olisi tarkoitus seurata, jotta juhlapaikkakin löytyy. 

Kun sama peitto silmillä...

Tuosa on toisen blogini tämänaamuinen. Siinä on ensin niistä Jeesuksen puheista, jonka tähden monet lakkasivat kulkemasta hänen kanssaan... He tosiaan suuttuivat niistä puheista. 

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/kuka-opetti-paavalille-niita-uuden.html

Mutta uusia tuli, kun ymmärrys lisääntyi. Jopa niilläkin, jotka suuresti vihasivat uskovia...

Saulus Tarsolainen, uutena miehenä apostoli Paavali kirjoitti joskus kansastaan: "... sillä vielä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois." 2. Kor. 3:14-16 (v. -38 käännös)

Edeltä nähty ja kuultu... ja ymmärretty: Kuka onkaan Karitsa?!

Upsista... Olin toiseen blogiin tätä niinkuin kirjoittamassa, (ja aikomus laittaa sitten linkki  juttuun kenties kiinnostuneita varten) mutta tänne tämä näköjään tulikin! No olkoon sitten täällä.

Jos et muuta lue, niin mitä jos lukisit kaksi viimeistä lausetta...❤️☀️

--

"Seuraavana päivänä Johannes (Kastaja) näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: 

"Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: 'Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.' Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on."

Johannes todisti: "Minä olen nähnyt kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.'

Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika." Joh. 1:29-34 LR-92

"Seuraavana päivänä Johannes (Kastaja) oli samassa paikassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: 

"Katsokaa: Jumalan Karitsa!"

Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta." Joh. 1:35-36 KR-92

(Andreas oli toinen näistä, toinen opetuslapsi kenties näistä kirjoittanut opetuslapsi Johannnes itse.)

---

Vuosia myöhemmin opetuslapsi Johannes on Patmoksen saarella. Liekö hän viimeisenä niistä 12:sta? Mutta hän näkee ihmeellisiä asioita; kirjoittaa ne kirjaan, jonka nyt tunnemme Ilmestyskirjana. Siellä tulee vastaan jotain tuttua, ennen ilmoitettua:

"Ja minä näin, että valtaistuimen ja neljän olennon edessä vanhinten keskellä seisoi karitsa. Se oli kuin teurastettu, ja sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää - ne Jumalan seitsemän henkeä, jotka on lähetetty kaikkialle maailmaan." Ilm. 5:6 KR-92

Karitsasta on enemmänkin Ilmestyskirjan luvuissa 5 ja 6. 

Vanhan liiton aikana, ennen Jeesuksen tulemista tänne ihmiseksi, uhrattiin lampaiden virheettömiä karitsoita syntien vuoksi. Kun Jeesus tuli, hän antoi itsensä kirjaimellisesti uhriksi - karitsaksi - syntiemme puolesta. Hän oli synnitön ihminen. Täydellinen uhrikaritsa, Jumalan oma Poika! Mikä rakkaus pitikään olla ihmisiä kohtaan, että tällainen rakkauden teko meidän puolestamme tehtiin! Mutta Jumala rakasti ja rakastaa meitä, olemmehan hänen omia luomuksiaan. 

Taiteilija rakastaaa teoksiaan. Sinäkin olet yksi niistä!

Turhan tähdenkö hän olisi siihen suostunut?!

Tämä kuin jatkona eiliseen. Sen näkee isompana halutessaan tuosta linkistä toisen blogini puolelle:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/turhan-tahdenko-se-kaikki-olisi-ollut.html

Tämän aamun tekstit olivat minusta sykähdyttäviä; ilahduttavia, armollisia!

Kahvinikin ehti keittimeen lähes jäähtyä, kun vasta "kynän sauhuamisen" jälkeen vein kahvikuppini keittimeen ääreen ottaakseni siitä... ☕☺️

Armollista päivää, ja Jumalan "kukkasia" iloksesi:)

Maaseudun alasajoa...

Tänään otsikoissa on ollut apteekkien ahdingosta. Esimerkiksi entisen asuinpaikkamme, Porin Reposaaren,  apteekki lopettaa. Jutusta käy ilmi, että jotkut lääkkeet, esim. verenpainelääkkeitä mainitiin olevan tässä joukossa - maksavat nykyään niin vähän, ettei niistä juuri jää apteekille mitään. Olen todennut omakohtaisesti sen, että nyt ne ei paljoa maksa. Joskus vuosia sitten oli huomattavasti kalliimmat lääkkeet; tosin lääkekin oli eri. 

Mutta aika hurjaahan se on, jos apteekit siirtyy kymmenien kilometrien päähän kylistä, tai kaupunkien kaupunkimaisista sivukylistä, jollainen Reposaarikin on. Sieltä on Porin keskustaan n. 30 km. Ja 15-20 km Pihlavaan, jossa olisi Reposaaresta seuraava lähin apteekki. Näillä alueilla ollaan totuttu siihen, että jotain palveluja siellä on. Ja sen mukaan ihmiset ovat asuinpaikkojaan usein valinneet. On karua huomata, että yksi - ja kohta  toinen, palvelu katoaa läheltä, kävelymatkan päästä. Tämä koskettaa erityisesti niitä, joilla ei ole oman auton käyttöön mahdollisuutta. Ja julkinen liikennekin vähenee vähemmistään.

Meillä ovat myös palvelut n. 30 km:n päässä. Mutta tällä kulmalla niitä ei ole koskaan juuri olettanut  olevankaan - koulua lukuunottamatta. Ei olla sellaisilla palveluiden läsnäolokriteereillä asuinpaikkaa aikanaan valittu. Koulunkin lapsemme ehtivät käydä näillä kylillä ennen koulun lopetusta. Mutta tosiasiaan on, että pienet kaupungit myös menettävät palveluita. Ja väkiluku vähenee. Ja ihan itsenäisten kuntien kirkonkylien koulujen lopettamisista jo puhutaan, yhteistyöstä kuntien välillä. Ja osuipa vielä silmään tänään sekin, että ammattikoulutusta tarjoava Riveria aikoo vähentää opiskelupaikkoja. Joistakin kunnista se toiminta lakkaisi vallan. Lieksasta nipistettäisiin pois eli kaavailtiin jäävän ehkä sähkö- ja tekniikka-alaa. Monesti on niin, että kun nuoret lähtevät muualle opiskelemaan, he jäävätkin sille tielleen.

Isot kaupungit porskuttaa... Haluavatko päättäjät enää pitääkään koko maata asuttuna... ? 

Äitienpäiväkirjoitus: "Minä tiedän" - sanoo Isä...

En tiedä, miksi se minuun nyt niin kovasti vaikuttikin, että tosi kovasti oli mielessä se; kun eilen luin uutisen, että oli Juuassa kuollut juuri eilen 12 v. poika, joka oli ajanut mopolla joltain metsätieltä toiselle tielle ja auton alle jäänyt. En tiedä, oliko tällä äitienpäivälläkin nyt lisävaikutusta siihen; ja silläkin kun muistin 80-/90-lukujen vaihteesta naapurintytön joka äitienpäivänä äkisti sairastui ja sitten kuoli. Nyt jokatapauksessa tänäkin aamuna kyseisen pojan asia, ja perheensä, on ollut hyvin paljon mielessäni. En vain päässyt irti siitä. Asia on niin surullinen. Niinkuin oli sekin taannoin lukemani, kun kaksi tyttöä skuutilla olivat ajaneet, ja auton kanssa kolaroivat. Toinen tytöistä kuoli. (Tähän minun onkin syytä todeta, että minun olisi viisainta lopettaa uutisten lukeminen tyystin!) Puhuin sitten Isä-Jumalallekin tuon pojan ja perheensä asiaa, ja samalla yleensäkin muidenkin jotka ovat joutuneet lapsensa menettämään tavalla tai toisella. Ja mitä moninaisimmin tavoin sellaista voi tapahtua, ja monessa ikävaiheessa. Kun näitä suruja Taivaan Isälle puhuin mielessäni, on kuin hän olisi sanonut: - Minä tiedän... Ja niin hän kyllä tietääkin. Ihan omakohtaisesti, kun joutui menettämään oman Poikansa Jeesuksen, esikoisensa, ristille naulattuna. Taivas pimeni sinä päivänä... Mutta asia ei jäänyt siihen; tuli ylösnousemus - haudasta nousu! Ja niinpä emme mekään jää hautaan, vaan nousemme ylös kun käsky kuuluu. Koti odottaa, juuri sen takia, että Jeesus kuoli kaikkien syntiemme tähden. 

"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1. Johanneksen kirje 4:10  v. -38 käännös

---

Taivaallinen Isä - Hän  on armollinen Isä. Armollinen, Voimakas, Valtias!

Nämä olivat aamun luettavissa:

"... Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi: "Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut." Joh. 17:1 KR-92

"Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.   Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi.   Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla." Roomalaiskirje 8:9-11 KR-92

Kuva: Lapsuuteni joulukoriste. Löytyi eilen varastosta. Olin luullut, että on jo vallan kadonnut, tuokin, niistä monista joita joskus oli...

Hänestä kerrottiin heti Jeesukselle... - Rukouspyyntökin tässä myös: Kertokaa tekin!

"Kerrottiin heti Jeesukselle"🙏 

Eilen minunkin puhelimeeni kilahti jaettu rukouspyyntö, jonka ajattelin nyt jakaa teillekin:

Kyseessä on joku minulle tuntematon nuori mies, tajuttomana hengityskoneessa, ja jonka puolesta setä siinä vetosi, että ihmiset sen nuoren miehen heräämisen puolesta rukoilisivat; ja sen puolesta, että kaikki olisi sitten hyvin nuoren miehen päässä! Osallistukaa nyt tekin; kertokaa tekin Jeesukselle tuosta nuoresta miehestä, rukoilkaa hänen paranemistaan🙏

"Rukouksessa on voimaa" - luki siinä viestissä kuin muistutuksena.

---

Aamun luettavissa oli nämä: 

"Ole minulle laupias, silloin saan elää..." Ps. 119:77 KR-92

"Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta..." Markus 1:30-31 KR-92

--------

Tässä haluan vielä vinkata sivustosta, josta löytyy armollista tekstiä Jumalasta. Usein runomuotoonkin puettuja rukouksia. Kun tuon etusivua selaa alemmas, niin sieltä niitä löytyy:

https://yksinarmosta.fi/

Ällistyttävä, ihastuttava aikainen aamuaurinko - kun se tulee talon läpi☀️

Siinä klo puoli viiden maissa auoin ensin silmiäni, ja totesin: ei näy aurinkoa:(  Kuvittelin harmaan päivän tulevan. Hetkeä  myöhemmin auoin uudestaan silmiäni ja näky oli ällistyttävä: siinähän oli voimakkaat auringon muodostamat kuviot ihan edessäni seinällä. En mitenkään malttanut enää pysyä sängyssä, ylös oli noustava, koska halusin vangita hetken kuviin...

Sieltä se tuli, läpi talon keittiön ikkunasta, läpi kirjahyllyn talon toiseen päähän minun nähtäväkseni☀️

☀️"Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. 

Jumala näki, että valo oli hyvä.

Jumala erotti valon pimeydestä,

ja hän nimitti valon päiväksi,

ja pimeyden hän nimitti yöksi.

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä." 1. Moos. 3-5 KR-92

---

Tuossa alla linkki toisen blogini tämänaamuiseen: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/joskus-tie-voi-nayttaa-nousseen-pystyyn.html

Siinä on kuva, kun Uimaharjussa tie oli kirjaimellisesti noussut pystyyn! Oli nostettu nostosilta ylös. Ensi kertaa nähtiin siinä se ylhäällä. Mitään ei näkynyt menevän siitä alitse, mutta jotain siinä pari miestä ilmeisesti teki. Kohta tie aukesikin sitten.

Minulla oli eilen kuulokeskuskäynti, sen vuoksi Joensuussa käynti. Oletin sen käynnin vievän aikaa paljon, mutta nyt päästiinkin nopeasti sieltä. Ensi kertaa väläytettiin siellä sitäkin asiaa, että jos kuulolaitteet eivät joskus enää riittävästi auttaisi kuulemista, voitaisiin sitten selvittää kuuloimplantin mahdollisuutta... Hyvä, että sellaisia on, mutta toivottavasti selviäisin ilman... Sen verran olin illalla utelias, että luin vähän tietoa siitä. Sillä saadaan ihan kuurollekin kuulo! Jossain sanottiin ihan näin, että "kuulo on ainoa aisti, joka voidaan palauttaa." Aika huikeaa kyllä. Sillä systeemillä kuulemma ohitetaan vahingoittuneet kuuloelimen osat, ja vaikutetaan suoraan kuulohernoon. Jotensakin noin se selitettiin. Jonkin kerran on jossakin on osunut silmääni kuvia, joissa on ollut sitten sellainen vekotin käytössä; kun hiusten päällä jossain takaraivolla on näkynyt sellainen pieni "lätkä". Se on osa sitä systeemiä, toisen osan ollessa korvan sisään istutettuna leikkauksella.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/joskus-tie-voi-nayttaa-nousseen-pystyyn.html

Valo, valo! Se ilahduttaa☀️ Ja tie...

Ilahduin sitä, että tänä aamuna sain lukea näitä:

"... Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi..." Jes. 42:16 KR-92

"Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle." Luuk. 1:78-79 KR-92

Tie. Jännä juttu, näissä puhutaan tiestä. Ja minähän ennen tähän tuloani sain mieleeni myös Vornan museotien. Ja eilen Hovimäki-sarjassa kuljettiin tietä, joka toi mieleen läheisen metsätien, joka menee rotkon toiselle puolelle, naapurivaaralle. Sen tien tekovaiheiheistakin me silloin aikoinaan jotain näimme. Ennenkuin se valmistui polusta tieksi - voiko sitä edes poluksi sanoa, mutta oli vanhassa kartassa - oli se varsinainen tie rakennusvaiheessaan vaikea kuljettava: puunrankoja sille koottu - ja uteliaana siinä piti rämpiä🫣 Olimme kuitenkin jo aiemmin, pelkässä osin kadonneessa "polkuvaiheessa" löytäneet perille vanhaan pihapiiriin, vanhan kartan mukaan.

Raamattukin on kartta, joka näyttää tietä. Jeesus teki uuden tien, joka sen valmistumisesta lähtien ainoastaan on tarkoitettu käytettäväksi: "Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Johanneksen evankeliumi 14:6 KR-92

---

"Mutta sokeat minä kuljetan tietä, jota he eivät ole kulkeneet, annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi. Nämä ovat minun tekoni, näin olen tehnyt ja näin teen yhä." Jesaja 42:16 KR-92

Kadoksissa olevat kaksoset. Sota-ajan romanssista kai syntyneet...

Jostakin tuli taas tänä aamuna pitkästä aikaa mieleeni yhdet äitini serkut; kaksoset, joista emme tiedä mitään muuta, kuin vain sen, että ovat joskus sota-aikana kai syntyneet.

Olin vuonna 2006 kirjoittanut käsin paperille asiasta otsikolla: "Äiti kertoi jymyuutisen!" - Oli kuullut sen siskoltaan, joka puolestaan oli saanut sen tietoonsa asian tienneeltä, toisen sedän vaimolta.

"Heillä onkin isänsä puolelta 3 serkkua, eikä vain yksi, kuten tähän asti on luultu." Toisen sedän  vaimo oli kertonut asian yhdelle äidin siskolle. Pappani, eivätkä  muut sisarukset asiasta tienneet, vain yksi veli oli ollut tietoinen. Kaksi veljestä asuivat samalla paikkakunnalla Etelä-Suomessa, joten olivat kaiketi olleet läheisissä väleissä, ja tällainenkin tieto oli sitten välittynyt, mutta muilta pidetty salassa. Asianosainen, kyseisten kaksoslasten isä - eli äitini setä - oli varmaankin kieltänyt muille puhumasta. Mutta asianosaisen kuolemastakin oli jo kauan aikaa, joten toisen veljen vaimo oli halunnut salaisuuden tuoda  kyseisten kaksosten serkuille tietoon, että sellaiset ovat olemassa. Vaan heistä ei nyt tiedetä enempää kuin sen, että heidän äitinsä oli jostain varakkaamasta perheestä ja naisen vanhemmat eivät hyväksyneet lasten isää tyttärensä aviomieheksi. Olivat kuulemma itse luvanneet huolehtia lapsista. 

Nyt nämä joskus sota-aikoina ilmeisesti syntyneet kaksoset voivat olla vielä elossa - tai sitten ei. Oma äitinikin, joka on syntynyt v. 1940, on nyt 85-vuotias. Kyseiset kadoksissa olevat kaksoset voisivat olla samaa ikäluokkaa, nämä äidin serkut. Emme tiedä edes, olivatko tyttöjä/poikia. Olisi ollut mielenkiintoista tietää heistä jotain. Liekö heitä kiinnostanut koskaan tietää isänsä suvusta, vai onko tieto pidetty pimennossa - miten lie? Vaikea etsiä kun ei tiedä edes mikä sukunimi on ollut käytössä. Saisikohan edes virkatodistusta kyseisestä äidin sedästä, jonka nimi ja synnyinaika on tiedossa kyllä🤔 Mutta onko liian "tuore" tapaus sukututkimusta ajatellen. Se setä oli kuollut 70-luvulla, samoin vaimonsa. Hän oli sitten avioliitossakin ollut, mutta avioliitostaan sedällä ja vaimollaan ei lapsia ollut. Surullista; sedällä lapset oli, mutta tilanne oli, kuin ei olisi ollutkaan. 

Tuon isosetäni - eli pappani veljen, hauta näkyy olevan Honkanummen hautausmaalla, Vantaalla; kertoi hautahaku. Vaimonsa siinä samassa myös.

Tällaista täältä tänään. Harmaa päivä.

Mistä oot kotoisin?

Ylellä oli juttu: "Huippu-uraa tekevä amerikkalaislaulaja on kiitollinen suomalaisesta perimästään – kasvoi karjalanpaistilla ja sisulla". Mielenkiintoinen juttu.

 https://yle.fi/a/74-20222410

---

Tänä aamuna mieleeni tuli ajatuksia siitä, etten  osaisi sanoa paikkakuntaa, mistä olen kotoisin. Joillekin sellainen on ihan selvä asia. Minä voisin sanoa, miltä seudulta sukuni ovat kotoisin. Sieltä Tampereen seutuvilta, sen ympärillä ovat vanhempieni synnyin- ja kotikunnat. Hämäläinen olen juuriltani. Mutta synnyinsijani ja lapsuuteni kotikunnat eivät koskaan olleet siellä, mitkä olivat olleet omien vanhempieni kotikunnat ja suvun sijat. Ja vielä kauempana olen sukujeni sijoilta täällä, missä nyt asun. Isäntäkään ei ollut kotoisin sieltä, mistä syntyi ja lapsuutensa ja nuoruutensa asui. Hänen juurensa ovat täälläpäin.

Nämä "juuret" ja "kotoisin olemisen" ajatukset toi mieleen ajatuksen isommista juuristamme. Meidän juuremme ovat taivaasta. Sieltä olemme kotoisin, vaikka täällä olemme syntyneet ja eläneet ja tällä hetkellä kotipaikaksemme tunnemme. Kaipaamme kuitenkin sukumme sijoille, nähdä ne, mitä emme ole ennen nähneet. Ja kenties vaikka laulamaankin siellä joskus:)

Mielessäni soi nyt Kari Tapion laulu, jota eilen kuuntelin 🎼🎶 Ei varmastikaan varsinaisesti hengellinen laulu, mutta sitä voi kuunnella sellaisenakin.

"Kuin taivaisiin..." Kari Tapion laulama laulu.

Arkea

Kun monesti turhaan etukäteen kaikkea miettii ja on huolissaan. Mutta tänä aamuna, ennenkuin ehdin kunnolla mielessäni aloittaa huolissaan olemisen rumbaa, tapahtui jotain - sillä aikaa, kun olin aloittanut vihkoon kirjoittamisen...

---

Ettekö vieläkään usko? = Otsikko vihossani

"Ettekö vieläkään ymmärrä?"

"Ettekö te vieläkään käsitä?"

Minä tässä tänä aamuna meinasin taas aloittaa mielessäni pähkäilyn, että miten raha riittää, kun tuli pieni yllättävä meno niihin pieniin olemassaoleviin rahoihin nähden, jotka meillä on käytössä seuraavaan rahapäivään asti. Miten rahat riittää ruokaan, ym. mitä ehkä tarvitaan tällä välillä.

No ennenkuin ehdin kunnolla aloittaa moista päivittelyä mielessäni, tuli mieleen Jeesuksen tokaisu, jossa leivästä siinä oli kyse. Samoihin aikoihin, kun kirjoittelin vihkooni ylläolevia sanoja, oli tullut ystävältä viesti, että voisi laittaa meille taas valmiiksi pussin hävikkiruokaa...

Niinpä niin. Niin Jumala järjestelee asioitamme edeltäpäin. Ei tarvitsisi aina olla niin huolissaan pärjäämisestä. Vaikka "leivästäkään", tai muusta🌟

Mark. 8:14-21, v. -92 käännös

---

Meikäläisen luonteella tällaista huolien vatvomista on varmasti jatkossakin, mutta tämä oli kyllä tämän aamun päivänsäde! Ja muistutus minulle, ettei tarvitsisi niin etukäteen aina murehtia asioita.

Musiikkia ja muistelua, arkea

Suomalainen gospelyhtye Boanerges lauloi nuoruuteni aikaan  kasetillaan laulua: "... mun Jeesus elää, siksi elää tahdon..." 

Se löytyy nykyään netistä kuunneltavaksi ja sanatkin luettavaksi. Ja sieltä olen tuotakin laulua viime päivinä useammankin kerran kuunnellut. Siitä löytyy netissä myös live-esitys, josta varsinkin olen tykännyt. Siinä on rempseä meno esityksessä. Se jää helposti mieleenkin soimaan. Aina ei siis tarvitse olla jotain laitetta musiikin soimiseen....:) Heidän konserteissaan en koskaan käynyt. Olisi kyllä varmaan ollut kivaa.

Boanergesin musiikki kuulostaa minusta nykyäänkin yhtä innostavalta, kuin se oli silloinkin, kun 16-vuotiaana sitä Pomarkussa kuuntelin. Olin saanut  Pomarkkuun vinkin Ruotsissa asuvalta kirjeenvaihtokaverilta; suomalaispojalta, jonka ilmoituksen olin bongannut Hyvä Paimen -lehdestä. Se oli lähes 50 vuotta sitten. Vaikka kirjekaveruus ei kestänyt pitkään, enkä poikaa koskaan tavannut, jäi hänen suosittelemansa musiikki minulle hyvin mieluisaksi:)

Hieman huvittavaa - varmaan Jumalan huumoria ehkä siinä, että rakas mieheni, johon itseasiassa tutustuin (yllätys, yllätys): kirjoittamalla, oli aikanaan ollut töissä ja asumassa  myös Ruotsissa muutama vuosi ennen meidän kirjoittelumme alkua. Ja hänen silloin asumansa kaupunki oli sama, josta musiikkivinkki tuli:) 

En käytä kuulokkeita musiikkia kuunnellesani. Soitan sitä ulkona kävellessäni, niin saa linnut ja muutkin liikkuvaiset kuulla. Ihmisiä ei häiritse, kun ei niitä täällä juuri liiku. Toivottavasti musiikki häiritsee kauemmas karkottavasti ainakin mahdollisia karhuja. Joka kerta varmaan käy mielessä, että niitä saattaa liikuskella. Susistakin nykyään paljon puhutaan. Susia ja karhuja ei 70-luvulla tarvinnut miettiä, että tuleeko vastaan. Pimeällä usein tulin ystäväni luota kotiin teitä, joiden vierillä oli metsää, ja asumukset hyvin harvassa.

---

Boanergesin "Yhtä rakkauden sanaa" - kappale on myös soinut mielessäni. 

Sitä olen myös viime päivinä useammankin kerran kuunnellut. Vaikkakin enemmän tuota ekaksi mainittua. Muistelisin, että heidän kaikki kolme kasettiaan minulla olisi, vaikka nyt saankin kyllä vain kaksi kasetin kansikuvaa mieleeni. Varastossa kasetit taas. Netistä olen nyt kuunnellut. On parempi sointi. Eikä riivikään toisten korvia tai hermoja, kun ulkona kuuntelen🙂 Joskus itsekin lauleskelen. 

Joku päivä sitten otettu kuva. Oli varmaan se lämmin päivä, jolloin teki mieli pysähdellä ja katsella ympärilleen.

Eilen oli kylmä. Ja tuulista. Puutkin heiluivat kovasti. Meiltä ei sentään mennyt sähköt, valot vain välillä vilkkuivat. Sähkökatkot olivat enemmänkin Lieksan pohjoispuolella.

---

Tuossa alla vielä linkistä löydettäväksi ja ehkä lueskeltavaksi, juttuja tästä blogista, blogin sivupalkin hakusanan "musiikki" -alta:

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/musiikki

Se on samalla hieman kuin katsaus blogin koko olemassaolon aikaan:)

Kuninkaan pöydässä... vanki olikin vapaa!

Minun mieltäni ilahdutti tänä aamuna oman keittiönpöytäni ääressä ajatus, jonka luin Fredrik Wislöffin rukouskirjasta. Alkuna ilahduttaneelle huomiolle oli tämä jae:

"Hän sai kuninkaalta elatuksensa, mitä kunakin päivänä tarvitsi, vakinaisen elatuksen, niin kauan kuin eli." 2. Kun. 25:30 (v. -33 käännös)

Babyloniin oli tuotu vankina toisen maan kuningas. Oltuaan pitkiä vuosia vankina, tuli toinen kuningas valtaan. Uusi kuningas armahti hänet. Hänestä tuli täysin vapaa mies, ja hän sai elatuksensa joka päivä kuninkaan pöydästä. Ja uusi kuningas myös puhutteli häntä ystävällisesti.

Tuo on ihastuttanut minua ennenkin. Mutta sitten oli vielä se Wislöffin oma huomio, oma kokemus: "Tämä on minunkin tarinani. Minäkin olen saanut riisua vangin puvun ja minut on päästetty vapaaksi."  Joka päivä saan syödä taivaallisen kuninkaani pöydässä. (F. Wislöff, Rukouskirjani.)

Tuo ajatus oli se. Se ilahdutti harmaana aamuna, kun sain taas tajuta asemani vapautettuna Ja Kuinkaan pöydästä taas tänäkin aamuna ruokaa saaneena.

---

Nyt nyt paistaa kivasti jo ulkonakin aurinko, ei ole sielläkään harmaata enää.

Talteen noukittuja parhaat päivänsä menettäneitä kukkia, ym.

Tyttäret tykkäävät aina joskus ostaa kukkia. Niin oli muutama päivä sitten jälleen uusia ihania katseltavia maljakkoon tullut. Entiset olikin jo parhaat päivänsä menettäneitä, oikeastaan kompostiin jo menossa. Mutta kun niitä tiskipöydän laidalla vielä oli, vielä ihailin tänä aamuna niitäkin, en heittänyt pois. Jätin vieläkin niitä ilahdutusta tuomaan🌼

---

Näitä touhuja ennen kirjoittelin vihkoon jotain ajatuksista joita ennen ylösnousua mieleeni tuli. Ne tuli ikäänkuin kirkastamaan päivää, kun ensin oli tunkemassa mieleen joku ankea ajatus. Mutta  ankeat sivuutettiin🌿🌼❤️

(Allaolevan vihkotekstin näkee selvempänä eli koneella naputeltuna, tuosta linkistä toisen blogini puolelle.)

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/04/sita-rakkauden-maaraa.html

Kun joskus yksi jae voi ihastuttaa, ihmetyttää, kirkastaa päivää...

Harmaa päivä. Ei intoa mihinkään. Ei edes oikein lukemiseen ensin, mutta luin silti. Siinä (vanhan Päivän Tunnussanan tarjoilemat päivän jakeet), niistä yksi tuntui siitä kirjasessa luettuna vetovoimaiselta... Se on tuossa alla näkyvissä, tuo "Raamatun sanassa on vetovoimaa" - otsikon alla.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/

Aamulla kirjoitettua

Toisen blogiin naputeltua, otsikolla, "Kun tuntuu, että on ihan valtava tarve...":

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/04/kun-tuntuu-etta-on-ihan-valtava-tarve.html

Arka ihminen

Vihkoon aamulla kirjoitin: "Minä olen arka ihminen, monellakin tavalla. Tarvitsen jatkuvasti rohkaisua ja kaipaan iloa tuottavaa valoa; jota Jumala voi antaa monin eri tavoin. Erityisesti aamuisin kaipaan kaikkea valoa ja rohkaisua uutta, alkavaa päivää varten, että taas jaksaa sen haasteet. Arkuuteni ja heikkouteni (ja nyt tätä tässä naputelleessa mieleen tulleet laiskuuteni ja saamattomuuteni) on olemassa sekä arjen elämässä, mutta myös uskon elämässä. En ole mikään "uskon sankari" millään tavalla. Mutta Herraani haluan seurata tällaisena räpistelevänä rääpäleenäkin. Hänen sanastaan etsiä lohtua, voimaa ja iloakin - taas tähänkin päivään. Arkista sekin touhu on. Vanhasta Päivän Tunnussanasta aamuisin etsin, ja löydän, useimmiten jotain, jota koen tarvitsevani. Joskus vain muutama sana voi suunnata katsettani Jumalan armoon ja valoon, hänen mahdollisuuksiinsa, ja rakkauteensa pientä ihmistä kohtaan." 

Mieleen tullut kohta Raamatusta: "... Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

Vihkoon kirjoittelu jatkui lukemisen jälkeen. Naputtelin niitä toisen blogini puolelle.  Minua ihastutti mm. se kohta, kun sanottiin Joosef arimatialaisesta, että: "Hän rohkaisi mielensä..". Hän ryhtyi itselleen epämukavaan hommaan: järjestelemään rikollisena pidetyn Jeesuksen hautausta - Hän, neuvoston jäsen! Siitä sai varmaan sanomista kuulla, ja selvisikö edes pelkällä sanomisella...?

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/04/arka-ihminen-ja-joosef-arimatialaisen.html

---

Tässä tämän aamun auringonvalon esitys:) 

Uusi päivä, uusi valo, uusi armo☀️

Oli ihana herättyä nähdä metsän puissa, niiden latvoissa jo valot sytytettyinä. Aurinko osui taas niihin niin, niiden joidenkin latvoihin, kuin olisi ollut valot niihin sytytetty. Se on ilahduttava näkymä. Kun tulin ylösnoustuani tähän pöydän ääreen, halusin heti kirjoittaa vihkooni siitä näkymästä. Sen jälkeen luin toista juttua.

Isäntä oli joskus eilen jättänyt pöydälle lehdestä joskus leikatun lappusen, ja sanonut, että se kannattaa lukea; on hyvä. No en vielä eilen ollut tarttunut siihen. Tänä aamuna se oli siinä vielä, uuden ilmoituksen kera - ja tartuin juttuun. Siinä oli lyhyesti kerrottuna tapaus, jossa lähi-idästä tullut mies meni Helsingissä kirkkoon. Ovella häntä tervehti mies, jolla oli valkoinen vaate yllä. Mies tervehti tätä kirkkoon tullutta miestä tämän omalla äidinkielellä. Tervehdys oli yllättävä ja ilahduttava, varsinkin kun sai tervehdyksen sillä omalla kielellä. Kirkon penkkiin mentyä miestä mietitytti asia. Hän halusi tutustua siihen häntä tervehtineeseen mieheen. Hän nousi penkistä ja meni uudestaan ovelle. Ovella oli nyt kaksi muuta ihmistä tervehtimässä väkeä. Mies tiedusteli heiltä, missä se valkoasuinen mies oli, joka oli äsken häntä tervehtinyt. Hän haluaisi keskustella tämän kanssa. Hän sai vastaukseksi, ettei siellä ole ollut muita tervehtimässä ihmisiä, kuin he kaksi, jotka siinä nyt seisoivat... Mies meni hämmentyneenä takaisin penkkiinsä. Myöhemmin hän päätteli, että oli kohdannut ovella Jeesuksen. Nykyään mies seuraa Jeesusta. (Tämä tässä omin sanoin selostamani tapaus oli kerrottu lehdessä: OM Uutiset 4/2017 , siinä otsikkona Helsinki: Tervetuloa kirkkoon.) Jeesus voi tehdä tällaista.

No sitten. Palataan siihen minua ihastuttaneeseen aamuvaloon. Muistin, että olen tehnyt samasta aamuvalosta joskus kuvan. Etsin sen. Blogissahan se oli, tuskin enää paperilla tuota kuvaa onkaan, kun on ollut pakko vähentää jotain. Mutta kuvassa oli jännästi myös valkopukuinen hahmo. En enää muista minkä vuoksi sen silloin olin siihen laittanut. Mutta jännää on myös se, että kuva on kolmen vuoden takaa, samalla päivämäärällä kuin tänään 10.4. 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/04/ylosnousemuksen-paiva-ja-aamuaurinko.html

---

Tänään olisi muuten isäni syntymäpäivä. Olisi täyttänyt 96 vuotta jos olisi elossa. Mutta isä muutti toiseen olotilaan yli 30 vuotta sitten. 

Uusi Toivo. Isän nimi oli Toivo:)

Kun saa julkisuutta ja mainetta, jota ei tavoiteltu...

Moni ihminen saattaa saada mainetta, jota ei todellakaan kaivannut. Mutta niin vain kävi. Mutta useimmilla kielteinen maine ei kenties yllä kovin kauas. Mutta on niitä myös, joilla se yltää jopa hyvin kauas. Yksi sellainen oli Juudas. Kaikille on varmaan tuttua, jos sanotaan: "Aikamoinen Juudas!" tai "Senkin Juudas!", tai muuta sellaista. 

Raamatussa kerrotaan, kuinka Juudaksen saama maine sai alkunsa. Juudas oli toiminut Jeesuksen ja hänen opetuslastensa rahapussin haltijana. Varmaan hän oli hyvä säästämään rahaa - ja kenties sen hankkimisessakin hyvä. Mutta ehkä hän rakastui rahaan liikaa, ja se houkutti häntä  käyttämään sitä omiin tarkoituksiinsa. Se oli vaarallista ja johti hänet perikatoon.

Mistä muuten tulee sana perikato? En ole perehtynyt siihen, en koskaan miettinyt sitä. Mutta nyt tuli mieleen ihan tällainen ajatus, että Juudas ei ainakaan perinyt taivasta... Sen vuoksi mihin hänen toimintansa johti. Hänhän myi Jeesuksen niille, jotka halusivat saada Jeesuksen pois heitä häiritsemästä.

Mistä kaikki sai alkunsa? Juudas osaisi itse selittää elämäänsä ja ajatuksiaan. Mutta arvailuna on nyt, että kaipuu rahan perään näytteli suurta osaa hänen elämässään. Mutta silti, mikä sai hänet tekemään niin kamalan teon, että hänelle merkittävän ja läheisen ihmisen kavalsi? Voimakkaimmin asian sanoittaa Raamattu. Siellä mainitaan, että saatana meni Juudakseen...

Läheltä kaikkea seurannut Jeesuksen toinen opetuslapsi, Johannes - sanoo - muka köyhistä välittäneestä Juudaksesta:

"Tätä hän ei sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan." Joh. 12:6 KR-92

Oliko rahan saamisen halu ollut se portti, jota saatana käytti, ja josta se pääsi Juudaksen sydämen valtaamaan niin, että hän oli valmis oman opettajansa ja Mestarinsa sen tähden myymään Jeesuksen vangitsijoille/tuomitsijoille?

Jokatapauksessa, saatana meni Juudakseen. Johannes kertoo siitä näin, viimeisellä pääsiäisaterialla huomioita tehneenä, kun Jeesus Juudakselle ojensi leipäpalan:

"Silloin, heti kun Juudas oli sen saanut, Saatana meni häneen. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä aiot, tee se pian!" Joh. 13:27 KR-92

Luukas kertoo myös siitä, kun Juudas kavalsi Jeesuksen. Hän kertoo siitä hetkestä, kun Juudas halusi ottaa kavallusrahat  vastaan: "Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi; hän oli yksi kahdestatoista opetuslapsesta." Luuk. 22:3 KR-92

Juudas sai tällä teolla nimensä historiaan... Tuskin hän kuitenkaan tämänkaltaista mainetta tavoitteli, että hänen nimeään käytettäisiin sanontana kuvaamaan muitakin kavaltajia ja pettureita; näin sanoen: - Senkin Juudas!

Mitä Juudas olisi sanonut tai tehnyt, jos olisi nähnyt seuraukset toiminnastaan? Olisiko ollut järkyttynyt niiden kauaskantoisuudesta? Olisi varmasti!  Jeesuksen kuolemakin järkytti häntä. Juudas päätti omat päivänsä omakätisesti.

Kun kaikkea tätä miettii, se vetää vakavaksi; saa pohtimaan omien tekojen vaikuttavuuksia. Olkoon Jumala armollinen ja varjelkoon meidät pahasta!

Mutta meidän syntiemme sovitukseksi Jeesus suostui ristinkuolemaan. Maksoi velkamme sillä. Sen saa lahjana ottaa vastaan jokainen, joka sen tahtoo itselleen✝️☀️

Sähläystä...

Joskus joutuu ajattelemaan, että "kaikki on kauheeta sähläystä" eikä "mistään tuu yhtään mitään". Näin siis ajattelin taas tänä aamuna, kun kahvinporoihin - (kun ostetussa multapussisssa oli muurahaisia eilen) - laittamani siemenet toisessa kipossa meni nurin piirustustarvikelaatikkooni. Onneksi suurin osa pysyi istutusastiassa. Painelin sitten vain tasaiseksi sen, mikä oli kasaantunut astian toiseen laitaan. Näin tuli samalla osa siemenistä joutuneeksi "mullan" peittämäksi; ja peittää pienellä multamäärällä ne olisi kuulunutkin... Jota en tehnyt, koska kaikki "multa" eli eiliset kahvinporot, joita oli kahvinkeittimestä eilen illalla jäänyt, oli jo käytetty siementen istutusalustaksi.

Todellakin, tänään vasta... 🧐🫣 Tämmöistä tämä meillä on🐥

Mutta jäin miettimään. Mitä jos, joskus se "kaikki kauhea sähläys" tai muu sellainen "mistään ei tule yhtän mitään", onkin juuri niin kuin olla pitää? Että siitä tulee jotakin, niin on ollut tarkoitus - Jumalalla? Hänen tarkoituksensa, suunnitelmansa, toteutuu. Se, joka on jotain niin paljon enemmän ja kauemmas, kuin mitä me käsitämme. Me ollaan vaan joku osa sitä, ei mitään "tähtiä" tai "pääosan esittäjiä". Mutta muuten tärkeä osanen siinä.

Poissa sukunsa sijoilta....

Jotenkin taas tänä aamuna nämä suvun sijoilta  ja/tai lapsuuteni sijoilta etäällä, "poissa", olemiset tuli mieleen. Jotenkin lohduttavina koin vanhan Päivän Tunnussanan eilisen ja tämän päivän tarjolla olevat jakeet:

"Minä iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta." Jes. 65:19 KR-92

Jeesuksen sanat: "Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää." Joh. 16:22 KR-92

"Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi." Ps. 71:17 KR-92

"Simeon otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: -- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi." Luuk. 2:28-30 KR-92

---

Raamatussa puhutaan paljon suvusta. Siitä löytyy paljon jakeita. Myös tällainen: 

"Koska me siis olemme Jumalan sukua..." Apt. 17:29 KR-92 Ja tuohon jakeeseen oli viitteenä tämä (Jeesuksen sukuluettelosta): "tämän Enos, tämän Set, tämän Adam, tämän Jumala." Luuk. 3:38 KR-92

Siinä oli kyse, kuka on kenenkin isä. Huomioitava on, että ensimmäisen ihmisen isä oli Jumala! Siispä meidänkin jokaisen sukumme on Jumalasta lähtöisin... Aika huikeaa! Samalla lohduttava näkökohta; sillä silloinhan olemme aina "sukumme" sijoilla, olemme missä tahansa.

Vaikka meistä usein saattaa tuntua siltä, niinkuin eräs jae sanoo; Sananlaskuissa: "Kuin pesästään paennut lintu, on mies paossa kotipaikoiltaan." Snl 27:8 v. -33 käännös. Ja vuoden -92 käännös sanoo näin: "Kuin lintu, joka jättää pesänsä, on ihminen, joka lähtee omilta mailtaan." Snl. 27:8 KR-92

Olemme varmaan kaikki Jumalan edessä enemmän tai vähemmän, pesästämme lentoon lähteneitä poikasia, mutta tarkoitus on palata Isämme luo jälleen. Ihan jokaista odotetaan kotiin taas❣️

Pöydällä oleva iso, vanha liina, on äitini mummun tekemä. On siinä saanut kangaspuita kolkuttaa; liina koostuu kahdesta kaitaleesta ja sauma keskellä pitkittäin. Olisi siitä esiäiti iloissaan kaiketi, jos katselisi, että:

"Onko tuo se minun tekemäni? Voiko olla? On se! Kappas vaan! Jopas ovat vielä ihan eri vuosituhannella pistäneet liinan pöytään."😀

Ihminen vs. Jumala? Kumpi voittaa...

"Mieheksi ja naiseksi

hän heidät loi

ja siunasi heidät

ja antoi heille nimen

i h m i n e n*, 

silloin kun 

heidät 

luotiin."

"* Hebreaksi a a d a m." 

1. Mooseksen kirja, 5:2   (v. -38 käännös) 
(Samansisältöinen on uudempikin, v. -92 käännös.)

Miksi kirjoitin tämän jakeen ylipäätään? 

Uutistenluku toi mieleen.

Onko nykyinen sukupolvi olevinaan niin paljon viisaampi, kuin kaikki meitä tuhansien vuosien ajalta edeltäneet sukupolvet ovat olleet, että halutaan muuttaa tällaiset perustavaa laatua olevat asiat oman mielen mukaan? 

Halutaan, niinkuin eräs kohta Raamatussa toteaa, että: "... pyrkii muuttamaan ajat ja lain..." Daniel 7:25 v. -33 käännös

Nyt joku ehkä sanoo: - Mitä hullua, nuohan ovat ihan muinaisia asioita, mitä tuossa on!

Mutta eivät ole vain sitä. Sillä Raamattu puhuu  yhtäpitävästi lopun ajan tapahtumista Ilmestyskirjassa. Jos katsot noita Danielin kirjan 7. luvun alla olevia viitteitä, huomaat siellä viitteiden joukossa mainitun myös Ilmestyskirjan.

En varsinaisesti haluaisi kirjoittaa näistä, mutta jos kukaan ei kerro, kuinka ihmiset saavat tietää...?  Ei näitä ainakaan koulussa opeteta. Raamattua luultavasti pidetään jonain omituisena tarinakirjana. Mutta se kertoo ihmiskunnan alun -  ja lopun. 

Jumala kuitenkin loi ihmisen ikuisuusolennoksi. Ihminen ei vain maadu olemattomiin. Ruumis kyllä tekee sen, mutta ihmiselle on varattu uusi olemus, Luojansa luona.

Jeesus varmisti paikan jokaiselle, joka haluaa Häneen luottaa ja ottaa lahjan vastaan. Pääsiäisen aikaan ollaankin juuri näiden asioiden äärellä. Ihan jokaisen puolesta Jeesus kuoli. Hän oli kuitenkin ylösnoussut, mutta ei enää kuolevaisena. Hän ilmestyi kuolemansa jälkeen elävänä. Siihen ylösnousemukseen me uskomme. Myös omalla kohdallamme. 

- Jeesus elää!

---

Boanerges -yhtye lauloi nuoruuteni aikaan kasetillaan laulua: "... mun Jeesus elää, siksi elää tahdon..." 

  

Se löytyy nykyään netistä kuunneltavaksi ja sanatkin luettavaksi. 

Boanergesin musiikki kuulostaa minusta nykyään yhtä innostavalla, kuin se oli silloinkin. 16-vuotiaana sain vinkin kirjeenvaihtokaverilta,  Ruotsissa asuvalta suomalaispojalta, jonka ilmoituksen olin bongannut  Hyvä Paimen -lehdestä. Siitä on lähes 50 vuotta. Vaikka kirjekaveruus ei kestänyt pitkään, hänen suosittelemansa musiikki jäi minulle hyvin mieluisaksi.