Elävä, jatkuva esitys - Jumalan valoilmiö, aurinko.

Se on kuin "elävät kuvat". Kuva vaihtuu koko ajan, kuin filmi, joka pyörii. Jos näet mielenkiintoisen kohdan, on hyvä muistaa, että se; vaikkakin hitaalta näyttäen, on sen siirtymä seuraavaan "näyttökuvaan" tai "filmin" kohtaan nopea. Nappaa kuva itsellesi talteen heti jos tahdot. Se ei jää sinua odottamaan.

Minua ihastuttavat nämä ihanat, Jumalan tarjoilemat valoilmiöt tänne minullekin, vaikka nämä aamuni huoneet eivät ole kaikkein parhaita ottamaan vastaan aamuvaloa.

Tänä aamun sain ihailla sitä varsinkin yhden huoneen takapihalle johtavassa ovessa.

Auringolla pyörii esitys nonstoppina, jatkuvasti koko maapallolla. Mutta se, mihin kuvat ja valo kulloinkin osuvat, ne paikat vaihtuvat.

Mutta minulle se näytti nyt kuvaa pienen kuusen oksista:)

Kun valo pääsee paikkoihin joihin sen ei mielestämme olisi mahdollista osua...

Meillä on sellainen kolkka keittiössä, että sinne ei normaalisti aurinko pääse antamaan säteitään lainkaan. Mutta kuitenkin joskus, jostain minulle vielä tietämättömästä, se sinnekin kolkkaan joskus ilmaantuu nähtäväksi. Niinkuin tänä aamuna. Yritin nopeasti selvittää mistä se heijastus siihen tuli, mutta en saanut selkoa. Jotain kautta se sinne kuitenkin antaa heijastuksen.

Mutta mikä tästä nyt tekee sellaisen asian, että siitä tänne koin tarpeelliseksi kirjoittaa?

Siinä on oikeastaan kaksikin asiaa: se ilmiö ihastuttaa minua aina, vaikka onkin aika vaatimaton ja nopeasti näkyvistä häipyvä, sen mukaan miten aurinko ulkona siirtyy. Mutta se toinen, isompi asia, on se; että se muistuttaa minua Jumalan valosta ja mahdollisuuksista tulla minne vain; paikkoihin, tilanteisiin, ja ihmisten luokse, joita luulemme mahdottomaksi, että Jumalan valo sinne osuisi. Hänellä on keinot kaikkialle ja kaikkeen tahtonsa mukaan!

Aurinko ei tule tuosta kuvassa näkyvästä ikkunasta. Se on ilta-auringon suunta. Se tulee toiselta seinältä ja siinä on keittökaapitkin esteenä. Ja muutenkin, aurinko taivaalta kun paistaa, se normaalisti tulisi paremminkin lattiaan näkyviin, mutta tässä tekee säde jonkun jännän matkan jonkin kautta tuonne kattoon.

Valo, valo! Se ilahduttaa☀️ Ja tie...

Ilahduin sitä, että tänä aamuna sain lukea näitä:

"... Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi..." Jes. 42:16 KR-92

"Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle." Luuk. 1:78-79 KR-92

Tie. Jännä juttu, näissä puhutaan tiestä. Ja minähän ennen tähän tuloani sain mieleeni myös Vornan museotien. Ja eilen Hovimäki-sarjassa kuljettiin tietä, joka toi mieleen läheisen metsätien, joka menee rotkon toiselle puolelle, naapurivaaralle. Sen tien tekovaiheiheistakin me silloin aikoinaan jotain näimme. Ennenkuin se valmistui polusta tieksi - voiko sitä edes poluksi sanoa, mutta oli vanhassa kartassa - oli se varsinainen tie rakennusvaiheessaan vaikea kuljettava: puunrankoja sille koottu - ja uteliaana siinä piti rämpiä🫣 Olimme kuitenkin jo aiemmin, pelkässä osin kadonneessa "polkuvaiheessa" löytäneet perille vanhaan pihapiiriin, vanhan kartan mukaan.

Raamattukin on kartta, joka näyttää tietä. Jeesus teki uuden tien, joka sen valmistumisesta lähtien ainoastaan on tarkoitettu käytettäväksi: "Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Johanneksen evankeliumi 14:6 KR-92

---

"Mutta sokeat minä kuljetan tietä, jota he eivät ole kulkeneet, annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi. Nämä ovat minun tekoni, näin olen tehnyt ja näin teen yhä." Jesaja 42:16 KR-92

Aamulla kirjoitettua

Toisen blogiin naputeltua, otsikolla, "Kun tuntuu, että on ihan valtava tarve...":

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/04/kun-tuntuu-etta-on-ihan-valtava-tarve.html

Arka ihminen

Vihkoon aamulla kirjoitin: "Minä olen arka ihminen, monellakin tavalla. Tarvitsen jatkuvasti rohkaisua ja kaipaan iloa tuottavaa valoa; jota Jumala voi antaa monin eri tavoin. Erityisesti aamuisin kaipaan kaikkea valoa ja rohkaisua uutta, alkavaa päivää varten, että taas jaksaa sen haasteet. Arkuuteni ja heikkouteni (ja nyt tätä tässä naputelleessa mieleen tulleet laiskuuteni ja saamattomuuteni) on olemassa sekä arjen elämässä, mutta myös uskon elämässä. En ole mikään "uskon sankari" millään tavalla. Mutta Herraani haluan seurata tällaisena räpistelevänä rääpäleenäkin. Hänen sanastaan etsiä lohtua, voimaa ja iloakin - taas tähänkin päivään. Arkista sekin touhu on. Vanhasta Päivän Tunnussanasta aamuisin etsin, ja löydän, useimmiten jotain, jota koen tarvitsevani. Joskus vain muutama sana voi suunnata katsettani Jumalan armoon ja valoon, hänen mahdollisuuksiinsa, ja rakkauteensa pientä ihmistä kohtaan." 

Mieleen tullut kohta Raamatusta: "... Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

Vihkoon kirjoittelu jatkui lukemisen jälkeen. Naputtelin niitä toisen blogini puolelle.  Minua ihastutti mm. se kohta, kun sanottiin Joosef arimatialaisesta, että: "Hän rohkaisi mielensä..". Hän ryhtyi itselleen epämukavaan hommaan: järjestelemään rikollisena pidetyn Jeesuksen hautausta - Hän, neuvoston jäsen! Siitä sai varmaan sanomista kuulla, ja selvisikö edes pelkällä sanomisella...?

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/04/arka-ihminen-ja-joosef-arimatialaisen.html

---

Tässä tämän aamun auringonvalon esitys:) 

Uusi päivä, uusi valo, uusi armo☀️

Oli ihana herättyä nähdä metsän puissa, niiden latvoissa jo valot sytytettyinä. Aurinko osui taas niihin niin, niiden joidenkin latvoihin, kuin olisi ollut valot niihin sytytetty. Se on ilahduttava näkymä. Kun tulin ylösnoustuani tähän pöydän ääreen, halusin heti kirjoittaa vihkooni siitä näkymästä. Sen jälkeen luin toista juttua.

Isäntä oli joskus eilen jättänyt pöydälle lehdestä joskus leikatun lappusen, ja sanonut, että se kannattaa lukea; on hyvä. No en vielä eilen ollut tarttunut siihen. Tänä aamuna se oli siinä vielä, uuden ilmoituksen kera - ja tartuin juttuun. Siinä oli lyhyesti kerrottuna tapaus, jossa lähi-idästä tullut mies meni Helsingissä kirkkoon. Ovella häntä tervehti mies, jolla oli valkoinen vaate yllä. Mies tervehti tätä kirkkoon tullutta miestä tämän omalla äidinkielellä. Tervehdys oli yllättävä ja ilahduttava, varsinkin kun sai tervehdyksen sillä omalla kielellä. Kirkon penkkiin mentyä miestä mietitytti asia. Hän halusi tutustua siihen häntä tervehtineeseen mieheen. Hän nousi penkistä ja meni uudestaan ovelle. Ovella oli nyt kaksi muuta ihmistä tervehtimässä väkeä. Mies tiedusteli heiltä, missä se valkoasuinen mies oli, joka oli äsken häntä tervehtinyt. Hän haluaisi keskustella tämän kanssa. Hän sai vastaukseksi, ettei siellä ole ollut muita tervehtimässä ihmisiä, kuin he kaksi, jotka siinä nyt seisoivat... Mies meni hämmentyneenä takaisin penkkiinsä. Myöhemmin hän päätteli, että oli kohdannut ovella Jeesuksen. Nykyään mies seuraa Jeesusta. (Tämä tässä omin sanoin selostamani tapaus oli kerrottu lehdessä: OM Uutiset 4/2017 , siinä otsikkona Helsinki: Tervetuloa kirkkoon.) Jeesus voi tehdä tällaista.

No sitten. Palataan siihen minua ihastuttaneeseen aamuvaloon. Muistin, että olen tehnyt samasta aamuvalosta joskus kuvan. Etsin sen. Blogissahan se oli, tuskin enää paperilla tuota kuvaa onkaan, kun on ollut pakko vähentää jotain. Mutta kuvassa oli jännästi myös valkopukuinen hahmo. En enää muista minkä vuoksi sen silloin olin siihen laittanut. Mutta jännää on myös se, että kuva on kolmen vuoden takaa, samalla päivämäärällä kuin tänään 10.4. 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/04/ylosnousemuksen-paiva-ja-aamuaurinko.html

---

Tänään olisi muuten isäni syntymäpäivä. Olisi täyttänyt 96 vuotta jos olisi elossa. Mutta isä muutti toiseen olotilaan yli 30 vuotta sitten. 

Uusi Toivo. Isän nimi oli Toivo:)

Tänä aamuna on ihanasti luonnon valoa☀️

☀️👍 

--- 

 Eilenhän juuri narisin vähäistä valoa, ja asettelin sopivasti ikkunan ääreen niinkuin pöydäksi tuon kierrätyskorin, kun en kestänyt istua tavan paikallani; kun kaipasin ikkunasta valoisaa näkymää:

 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/03/avointa-taivasta-ja-aukkoja-puiden.html

---

Auton ikkunat jäässä vielä ja varaston katto vielä vähän... kunnes aurinko hoitaa homma. Ulkona parin asteen lämpötilat mittarin mukaan.

No se auringon homma kävi nopeasti! Varaston katosta oli jää jo häipynyt sillä välin, kun laitoin tänne tuon kuvan ja naputtelin edellisen pienen tekstipätkän. Kun menin laittamaan kahvia, oli aurinko ehtinyt paljon☀️ Puuhastelee vielä auton kanssa...

Avointa taivasta - ja aukkoja puiden välissä

Tänä aamuna en vain ollenkaan halunnut istua tähän tavanomaiselle paikalleni keittiön pöydän ääreen, jossa nyt (klo 7.44) naputtelen. Järjestelin itselleni istumapaikan, sen sinä hetkenä "parhaimmin" vähäisen valon näyttävän ikkunan ääreen. Pöytänä toimi keräysastia, pyykkikori; johon kierrätettävät muovit ja kartongin säilön. Matalan jakkaran otin istuimekseni.  Siinä paikalla saatoin nähdä avointa taivasta. Olin herännyt jonkin verran turhan aikaisin. Keittiöön tullessani kaipasin valoisampaa näkymää. Olin kulkenut olohuoneen ikkunan ohi, jossa näkyi harmaa taivas ja pimeän oloinen metsä. Keittiö tarjosi parempaa, mutta tavan paikassani keittiön pöydän ääressä en todellakaan halunnut istua. Valoisaa piti nähdä. 

Vihkooni kirjoittelin: "Avointa taivasta - ja aukkoja puiden välissä. Niitä tarvitsee ihminen. Niinkuin minä kirjaimellisesti tänä aamuna. En halunnut jäädä istumaan tavanomaiselle paikalleni keittiön pöydän ääreen, vaan ravasin ikkunoiden ääressä keittiössä, ja lopulta otin paikakseni kohdan, jota ei ole varustettu oleiluun. Pöytänäni on nyt yksi keräysastia (pyykkikori) ja istuimena sen ääressä jakkara. Ja kirjoitan tätä pitäen kirjaa sylissäni. Ei kovin hyvät tai kehuttavat "kalusteet" haluamassani paikassa. Mutta voin vain pääni kohottamalla nähdä avointa taivasta, ja sen kauneutta, kun aurinko ottaa alaa. Valon, avoimen taivaan näkeminen, antaa jotain hyvää; virkistää, kuin vähissä olevan akun lataus. Ja saa "katseen" suuntaan jossa on kaiken valon lähde - Jumalaan." 

"Kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus." Matt. 4:16 (v. -38 käännöksestä)

Rukous on puhetta Jumalalle... Minä kirjoitin valon näkemisestä ilahtuneena vihkoon: "Kiitos Jeesus, että sain tänä aamuna iloita sinun valostasi; sain ihailla auringon kasvavaa valoa ulkona. ... Kiitos virvoituksesta, jota olet minulle valosi kautta taas tänäkin aamuna antanut.) 

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saaamme valon." Ps. 36:10  (v. -92 käännöksestä)

---

Kaivoin muutama päivä sitten näitä vanhoja tipuja esiin.

Oli vähän niinkuin "tipukorjaamo", kun piti vähän laitella joillekin uutta nokkaa tai "jalkoja". 🐥

Tänä aamuna ilahdutti valo: Ihana, yllättävä valo! Joka ilmaantuu arvaamattomiin paikkoihin...

Tänään on myös sen aamuvalon lisäksi se päivä, 32 v sitten, jolloin istuin Porin Reposaaressa, (jossa silloin asuimme) kampaamossa, ylläni musta kampaamon suojaviitta. Sen väriin kiinnitin silloin huomiota synkissä miettiessä, sillä yhdistin värin tiedossa olevaan tapahtumaan: isäni oli kuolemassa. Asiaa oli surtu jo edeltä. Kun tulin kampaamosta kotiin, sain kuulla äitini soittaneen, että se asia oli sitten tapahtunut. Isä sai kuolla ihan kotona. 

---

Mutta palataan siihen ihanaan valoon. Kirjoitin siitä ensin vihkoon ja toiseen blogiini. Tuosta kuvasta näkyy jutun alkuosaa. Mutta kirjoitinpa sen sitten tännekin, tuonne alle kokonaan luettavaksi:) 

Niinkuin tänä aamuna. Se valo oli seinillä, joihin sitä ei osannut ollenkaan odotttaa. Jos Jumala olisi ihminen, varmaan hänkin olisi sitä ihastellut:) Nyt Hän ehkä hymyillen seurasi minun touhujani, kun yritin lapsenomaisesti kameraan tallentaa sitä valoa niiltä seiniltä ja kohdista, joille se ei "normaalisti" kuulu. Hetki on niin lyhyt. Mieleen tuli, että Jumala on meille aikuisille kuin se "aikuinen". Hän tietää, miten kaikki toimii, ja mihin Hän kykenee. Häntä ilahduttaa varmaankin meidän ilomme, niinkuin vanhempia ilahduttaa, riemastuttaa, katsella lastensa iloa, hänelle itselleen tavallisissa asioissa.

Nehän oli taas niitä "heijastuspintoja", joiden avulla valo voi tulla pimeimpiinkin nurkkiin; joihin se ei "normaalilla" tavalla tule. Tai tulla "läpi talon" ikkunoiden kautta. Talojen rakentajat eivät aina ole osanneet ottaa valoasioita suunnitella. Mutta Jumala on täydellinen rakennusmestari, arkkitehti ja valosuunnittelija, niin että kykenee saamaan valoa pimeyden keskelle. Hänhän se ylipäätään sen valonkin loi. Hän myös osaa käyttää ihmisiä "heijastuspintoina", ja näin Valo voi heijastaa Valoa, ihan jostain itsessään valoa tuottamattomasta - kuitenkin ympäristöön. Jumala tekee sellaisia salattuja asioita. Valonkin Hän voi lähettää pienestä johonkin pimeään.

Jeesus puhui valosta: "Niin Jeesus puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus, joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus." Joh. 8:12. Entä jos "elämän valkeus" kirjoitettaisiin isoilla alkukirjaimilla: Elämän Valkeus... Silloin katse kääntyy itsestä, omasta kehnoudesta, siihen, joka on se todellinen Valon Lähde!

"Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus." Joh. 9:5. Siis Jeesus!

Ja sanoi Hän näinkin: "Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa." Matt. 5:14-16

Tätä ennen Jeesus oli puhunut vainotuista. He eivät koe olevansa suuria "tähtiä", mutta...: "Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa..." Matt. 5:11-12

"... köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jesaja 60:2 KR-92. Eikö tuo olekin lohdullista! Hänen luokseen saa uskaltaa tulla kaikki omat puutteensa tuntevat... Myös minä. Ja sinä - kuka ikinä oletkin, ja mitä ikinä eläämääsi on kuulunut! Muista tämä, Jeesus sanoi: "... ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Johannes 6:37

Mieleeni tuli tämän tekstin vihkoon kirjoitettuani myös lopuksi ajatus, joka oli peräisin yhdestä virrestä - Lasten virrestä, virsi 490, säe 2:  "...vaan katsot myös vähäiseenkin." Virsi on se: "Mä silmät luon ylös taivaaseen." ja siinä on tämäkin kohta: "Mä taimi olen..."

Tuosta virsikirjalinkistä voit tutustua tuon virren 490 sanoihin, ja sen syntyyn. Ja myös kuunnella sävelen: https://virsikirja.fi/virsi-490-ma-silmat-luon-ylos-taivaaseen/

Aurinko "kuvaa" keittiövälineitä...

Aamuaurinko teki kuvajaisen keittiön seinään☀️ Siinä näkyy keittiövälineet, jotka riippuvat kuivauskaapin sivussa.

Sieltä viistosti valo sisälle - ja kuva seinään🙂

Nyt on ollut kiva, kun on saanut niin aamulla kuin illallakin, ihailla lisääntynyttä valoisaa aikaa, auringon näkymistä!☀️

Yön valokuvia - ja vanha öljyvärityö talosta

Menin poikkeuksellisen myöhään nukkumaan, oli jo yö. Muut jäivät vielä valvomaan. Sängynlaidalle istahtaessani katsoin ikkunoista jännittävän näköisiä näkymiä... Piti nousta hakemaan vielä kamera.

Tämä alin kuva näyttää samaa, jota iltaisin usein huvittuneena silmäilen: ihan kuin meillä olisi  tuollainen "pergola", tms. tuossa takapihalla valkoisine seinineen. Ne syntyvät sinne pimeänä aikana heijastuksena olohuoneen seinistä.

---

Mutta yökuvien lisäksi nyt tältä aamulta kuva. Siinä on tekemäni öljymaalaus v. 2001. Siinäpä on juuri talon takapiha. Kuvaan tuli nyt näin aamulla hieman ylimääräistä valonsädettä, kuin  taivaalta,  kun oli lamppu siinä ihan lähellä.

Jostain tuolta suunnalta metsästä, jonka allaoleva kuva näyttää, aikoinaan valaistua taloa katselin, ja sain idean yrittää siitä kuvaa tehdä.

Ja nyt onkin jo aamun valo:)

Vaihteeksi joku kuvakin tuli tehtyä...

Vähäisen auringonvalon vaikutus kaukana sai aikaan sen, että innostuin yrittämään jotain kuvan tekemistä. Ihan ikkunasta nähty metsä, jälleen kerran, oli siis osaltaan myös innoittajana. 

Ensin öljypastelliliiduilla muodostelin kuvan. Ja lopuksi tummansinistä, mustaa ja vihreää vesiväriä vedin koko kuvan päälle. Se tarttui mihin tarttui. Kuva ja malli ei koskaan vastaa ihan toisiaan. Mutta tulipahan pitkästä aikaa edes innostuttua yrittelemään jotain. Se on jo sinänsä jotain☀️

---

Aurinko ikäänkuin leikkii meidän kanssamme jotain on/off  leikkiä. Nyt taas tätä kirjoittaessa kunnolla paistaa, mutta välillä ei ole mitään.

Tuikku pöydälle silmien eteen

---

Nyt löytyi ne tulitikutkin, joilla tuikun saattoi sytyttää. Lähellä olivat, mutta kuitenkin vähän eri paikassa, kuin missä niitä aiemmin oli pidetty.

"Miksi piirtää mitään, kun saman näkee paljon hienompana ikkunasta?" - kysyin itseltäni...

Niinpä. Mutta kun näkymä on niin ihastuttava, sitä tekee mieli itsekin väreillä tallentaa. Siltikin, vaikka tietää ettei lopputulos ole alkuperäisen veroinen. Ja alkuperäinen näkymä on joka aamu uusi, ja hieman erilainen; ei varmuutta, onko se toisenakin aamuna katseltavissa. No nyt oli, vaikka eilen ihastelin ja piirsin (pitkästä aikaa) samaa maisemaa, jonka istumapaikaltani nyt näin.

Olen nyt vähän istumapaikkaa vaihdellutkin, kun niitä tyhjiä istuimia pöydän ääressä on nykyään. Tuli eilen mieleen, kun kaukaa ja ilman rillejä tuota näkymää katsoin, että olisi voinut  olla vaikka kevätkin kyseessä, niin vaaleanvihreää oli isojen puiden välissä... 

Ärsyttäää, etten saanut piirustelemaani kuvaa rajattua haluamallani tavalla. Kuvan rajaus kännykällä on muuttunut sellaiseksi, että siinä ei voinut enää joka kulmasta erikseen vetää rajoja, niinkuin ennen pystyi. Kuvaa voi kyllä käännellä, ja väännellä ja veulata monella lailla muuten, mutta jos kuva on tullut alunperin ei suoraan, niin uudella systeemillä suoristettua kuvaa rajatessa osa kuvasta jää väistämättä pois. Aina sellainen ei haittaa, mutta nyt esim. tässä halusin, ettei siitä jää puuttumaan mitään. Tasaisella alustalla kuvatessa kuvasta olisi saanut jo valmiiksi suoremman, mutta kun piti kuvaa näpeissä sopivan valoisassa paikassa niin tulos oli aina... No, se siitä nyt🤨 

------

No päätinpä vähän myöhemmin mennä vielä ulos kokeilemaan mieluisamman kuvan saaamista, neulasten houkuttelemana. Ne kun näytti  kiehtovalta taustalta kuvalle🙂

Betonilaattakin oli kokeilussa, mutta se oli aivan liian platku taustaksi.

---

Toiseen blogiin kirjoittelin tänä aamuna tällaista:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/09/rukousta-kai-se-on-tamakin-kuin-toisi.html

Aamunharmaan taivaan "Pilvi ja Valo" - näytös

Heräilijä raottelee silmiään. 

Silmät on ikkunaan päin.

Vaaleanharmaata taivasta...

Silmät umpeutuu uudestaan.

Uusi silmien aukaisu.

Mitä... Noissa puissahan on valoa!

Valo kun sammui niistä,

tuli valoisa pilvi,

lähes häikäisevän kirkas.

Ja vielä tuli sinistäkin näkyviin,

valaistut puut kun sammuivat.

Puissa ollut valo sai ajattelemaan, että kyllä se aurinko on näkyvissä siellä omalla suunnallaan, vaikka minä en suoraan sitä näe. Sillä ei nyt ollut pilviä edessä. Sen valon näytti heijastaen, myös toisaalla olleet valoisat pilvet, niihin tuli valo. Ja ne heijasti sitä minullekin. Sininen taivas näkyi pilvien välistä. 

---

Vaikka taivas näyttäisi harmaalta tai jopa mustalta; suljetulta minulle, ei se silti ole valoton. Jumalan valo on aina olemassa meitä varten. Jumalahan sen juuri loi. Ja Jeesuksen - oman Poikansa - lähetti myös VALOKSI meille. Aina on Jumalan valo, vaikk'emme huomaisi...

"Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen. Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa. Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden, hän kulkee maan kukkuloiden yli. Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot." Aamos 4:13 KR-92

"Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan." Ps. 19:2 KR-92

Jakeet aamuluettavista. Alempi Päivän Tunnussanan tarjoilema. Ja sen kirjasen kautta osui silmään tuo ylempikin, kun oli Aamokselta muita jakeita.

Niissä aamun luettavissa oli myös 4. Moos. 4-9. Eli pronssikäärmeen tapaus; jolloin käärmeenpureman saaneet paranivat vain siihen prossikäärmeeseen katsomalla! Se pronssikäärme oli Mooseksen tekemä, Jumalan neuvosta; ja se käskettiin ripustaa tangon päähän, jotta se olisi näkyvissä... Siinä oli sitä samaa, jo esikuva siitä, mitä Jeesus tuli tekemään meidän puolestamme. Kaikki saavat katsoa Häneen!

Iloa ja valoa, rauhallisuutta päivääsi - sinä olet Jumalalle rakas❤️ Tuikkikoon Hänen valonsa meille itsekullekin✨

 

Parit rohkaisevat jutut toisten blogeista....ym.

https://yksinarmosta.fi/2025/08/29/armo-aina-ensin/

https://www.brander.name/2025/08/tuomiosta-rukoukseksi/

Sieltä se valo välkähtää!  Joskus läpi neuletakin pitsin, ja selkänojan pienojen välistä...

---

Kun jutun, eli vihkotekstin, alkup. otsikko oli "toivon tuolla puolen"; en tarkoita sillä elokuvaa

(Ne sanat olivat vain tulleet mieleeni. Luulin sitä joksikin sanonnaksi. Jälkeenpäin selvisi että se onkin elokuvan nimi.) Mutta vihkooni kirjoitin eilen:

"Mitä se muuta merkitsee kuin sitä, että on päästy sinne missä toivo on täyttynyt! On päästy sinne, perille. Enää ei tarvitse vain toivoa, kun saadaan katsella ja ihastella sitä täyttynyttä toivoa; sitä kirkkautta. Täällä eletään yhä toivossa, ja välillä se on vaikeaa. Yritetään tähyillä niitä, joskus kovin vähäisen tuntuisia valon merkkejä, häivähdyksiä, valon aikaansaamia kuvajaisia jostakin mitä on. Niinkuin minä tänä aamuna (siis eilen) taas ihmettelin vielä vuoteesta käsin näkemääni valoisaa kuviota seinällä. Mietin, mistä se tulee siihen, ja vastauksen siihen keksinkin. Ulkona olevan ikkunalistan koristeosa." 

Valo tekee yllättäviä ilmentymiä...

"Mutta tänä aamuna (eli siis eilen) tuntui tavattoman vaikealta asettua ylösnoustua omalle paikalleni keittiön pöydän ääreen, jossa ei juuri valonsäteitä näe. Tulin tänne keittiön kaapistojen (toiselle) puolelle. Näen keittiön ikkunoista valon; tuolla se on. Joskus on vaikea elää ilman pilkahduksia toivon tuolle puolen, ilman valon pilkahduksia. Ihan tavan arjessakin."

---

On kulunut viikko, joka oli yllätysten viikko. Saatiin tyttären perhe yllätysvierailulle meille:) Nyt on taas ollut asennoiduttava siihen, että tavan arki syksyineen alkaa olla täällä. Valoa ei niin vain ihastella, kuten kesällä. Siihen ei ole helppo asennoitua, joten pienetkin valoilmiöt saattaa olla yllättävän ilahduttavia. Kuin muistutuksia, että on taivaallinen valo ja sen antaja.

Ja tässäpä vielä ihan tämänaamullinen valon pilkahdus, nähty ilmiö keittiön puolella:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/08/jumalan-valo-loytaa-aina-tiensa-sinne.html

Aamun ilahdutukset

Meillä on aamuisin keittiössä "valopula", eli aurinkoa sinne varsinkin kaipaisin. Siispä pienetkin esiintymät otetaan mielihyvällä vastaan:)  Vähän pöhköksi kyllä itseäni ajattelin, kun tänäkin aamuna taas valoilmiöitä kuviin halusin metsästää. Ja vielä ehkä pöhkömpi ajatus tuli siinä, että olisi kiva saada joitakin sellaisia kuvia paperille, niin kuin valokuvataidenäyttely, jossa se valo on pääosassa, eikä se, että näyttääkö kuvat ja huusholli muuten ihanalta... Yleensä ei näytä. Mutta se valo! Miten se voikin niin ilahduttaa, pimeisiin paikkoihin tullessaan näyttäytymään:)

---

Sitten oli vielä toisenlaista ilahdutusta sanojen muodossa, jota sitten vihkoon kirjoittelin.

---

Vihkoteksti luettavissa ei vihkotekstinä, ja ihan eri kuvalla (autonromu), varustettuna tuolla:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/08/ilon-tuoja-anteeksiantaja.html

Valo! Se osaa ilmestyä odottamattomiinkin paikkoihin...

Ehkä hassua kirjoittaa valosta... keskellä kesää. Mutta en voi sille mitään, että minua ihastuttaa usein se, kun joku valonsäde ilmaantuu yllättäen ja varsinkin paikkaan, johon sitä ei osaa odottaa. Tänä aamuna taas ihastelin ja ihmettelin sitä. Olin noussut ylös, ja sängyn laidalla istuessani näin sen  ikkunan alla seinässä, pieni "pläntti" johon valo osui. Ihmettelin, miten se saattoi olla siinä? Mistä se siihen pääsee? Tiesin missäpäin taloa aurinko juuri on, ihan toisaalla, talon toisessa päädyssä. Kumarsin hieman päätäni ja kurkistin keittiöön päin (meillä näkee talon sisällä päästä päähän). Ja sieltä se tuli taas, talon toisen päädyn ikkunasta, keittiön ja olohuoneen välillä olevan esteen, eli seinän, se ohitti siinä väliseinässä olevan ikkuna-aukon kautta. Ja niin se osui - "oikeaan aikaan" - minun nähtäväkseni. Sellainen hetkihän on yleensä hyvin pian ohi menevä, kun auringon valo siirtyy muille kohdin.

Miten pienet jutut voi ihmistä joskus ilahduttaa ja virkistää. Minä jokatapauksessa olisin tykännyt siitä. Mutta samalla ajattelin siinä Jumalan valoa... Sekin, ja varsinkin se, pääsee kyllä minne vaan, mihin Jumala näkee hyväksi sen oikealla hetkellä lähettää. 

---

Vihkoon asiasta kirjoittaessani halusin vielä hahmotella tilanteen sinnekin jonkinlaisena kuvana, koska ei ollut ihan itsestäänselvyys, että se valo pääsee sieltä kaikkien esteiden ohi. Mutta löysipä vaan reitin oikealla hetkellä:)

Tähän aamuun jotain - ja aamun valoilmiö☀️

Tässä tämänpäiväinen Suomen Raamattuopiston säätiön päivän sana.  Joka päivä eri teksti, eli huomenna taas uusi teksti:

https://sro.fi/paivan-sana/

Ja vielä tämä: siellä suomenkielisen tekstin alla on englanninkielinen päivän sana. Ne ovat aina eri tekstit kuin suomenkieliset. Pääsee halutessaan nauttimaan vaikka kahdesta🌿🌿

https://finnishcourse.fi/daily-devotion/