Kyydissä... pelkääjän paikalla?

Yhä uudestaan ja uudestaan sitä löytää itsensä tilanteista ja ajatuksista, jolloin on ns. "pelkääjän paikalla". Ja mitä se sanonta sitten sisällään pitää? Sitähän se, että pelkää olla jonkun kyydissä,  kun vauhti ja mutkat tuntuu liian hurjilta. Mutta entäs kun "rallikuskina" onkin Jeesus?!

(ajatuksia omiin pelkoihini. Eilen kirjoitettua yllä, tänään jatkoa alla) 

Hän on huippukuski, ei ole ketään suurempaa Mestaria siinä lajissa. Hän on voittanut kaikki mestaruudet, on lajinsa suurin Kuningas. Kruunattu, suvereeni. Ja tällaisen kyydissä pelkäämme...?!? 

Mutta ei tämä suurmies silti soimaa meitä. Huolii kyytiin kuitenkin. Siinäkin hän osoittaa suuruutensa, että hän osaa ottaa pelkäävät kyytiläisensä huomioon; puhua rauhoittavasti lempeällä äänellä ja valaa luottamusta Häneen. Ja jos pelkkä puhe ei vielä saa loppumaan tärinäämme pelosta, hänen kosketuksensa, joka on lämmin ja rauhoittava, tekee sen varmasti. Hän sanoo:  Älä pelkää. Minä olen kanssasi! Minä rakastan sinua ja huolehdin sinusta.

Alkuyön sumua eiliseltä.

(Itselläni alkoi taas tänä aamuna pelot nousta pintaan,  kun rupesin korva-asioitani miettimään.  Mutta tuonne toisen blogini puolelle muistiin kirjoittamani jakeet muistuttivat minua siitä, että luottaisin... Luottamuksessa on voimaa.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/05/etta-luottaisin.html

Siunausta ja iloa sekä valoa päivääsi☀️

Eilisaamun sumut

Jos haluat katsoa kuvat siinä järjestyksessä kuin minä niitä otin, aloita pohjalta...

Minulla oli kamera valmiina jo hyvissä ajoin, sillä tiesin mitä voisi odottaa pian näkevänsä... Mukavaa kuvamatkaa sinullekin:)

Sumuinen aamu

Jännästi sankan sumun lävitse loisti kirkas aurinko.☀️

Aamusumua rotkossa

Sumuisen metsän auringonousu tältä aamulta

Jotain norjalaista - ja jotain täältäkin

Kuvat sentään on ihan meiltä. Otettu pari vuotta sitten.

Meillä on viime aikoina ollut Norja kovasti esillä. Olemme katselleet mieluusti norjalaisia ohjelmia* Yle Areenasta.  Mutta ennen näiden ohjelmien löytämistä, meillä on ollut yksi "kestosuosikki" kirjailijakin Norjasta. Hän on norjalainen pappi Fredrik Wislöff. Minulla on nytkin tässä koneen vieressä kirja nimeltä Levähtäkää vähän; Suomen Lähetysseura, suomentanut Signild Tennberg. Isäntä oli saanut  tuon kirjan kummiltaan vuonna 1971. Kirja oli painettu 1969, joten se on nyt 50 vuotias. Mutta milloin lienevätkään ensimmäiset painettu, kun tämäkin oli jo"kahdeskymmenesyhdes painos." Meillä on uudempikin versio samasta kirjasta, jonka olin itse ostanut 90-luvulla. Mutta itseasiassa vielä suositumpi meillä on ollut saman Fredrik Wislöffin Rukouskirjani. Siitä meillä on menossa ehkä jo neljäs tai viides kirja; ja siitäkin jo kannet irti. Muitakin hyviä kirjoja häneltä on.

Mutta tässä nyt tuon norjalaisen papin Fredrik Wislöffin tälle päivälle (14. syyskuuta) kirjoittamaa tekstiä kirjasta Levähtäkää vähän:

"Seuraa minua."  Matt. 9:9

"Niin kuuluu Jeesuksen kutsu! Se on lyhyt - henkilökohtainen - ilman selityksiä ja tinkimisiä - ja kuitenkin täysin selvä: seuraa minua! Ei mitään tinkimistä. Jätä kaikki entinen! Jumalan kutsu merkitsee kynnystä johonkin uuteen. Ei mitään nuhteita entisistä synneistä! Jeesuksen kutsussa on kokonainen anteeksiantamuksen meri. Hänn kutsunsa sellaisenaan on jo armoa..." Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Mainittakoon vielä, että tuo Matteuksen kohta, jos tuo Wislöffin teksti on alkunsa saanut, on Matteuksen itsestään kirjoittamaa. Siinä kohdassa Jeesus kutsuu juuri tullimies Matteuksen itsensä.

Kuva on meiltä.

Mitä norjalaista olemme katsoneet: Team Backstad (heidän reissujaan), Tiettömän taipaleen takana, Erämaan armoilla, Jens erämaaseikkailulla, Talviunelmia (myös Jens). Ja sitten olisi vielä Yksineläjä Severin, jonka ehkä otamme katseluun nyt, sillä sitä sarjaa emme ole vielä katsoneet.

Aamusumua lammella

Kostea, sumuinen metsä

Lähes kaikki lumi on sulanut. Varvut ovat vielä litistyneenä lumen painon jäljiltä  maata vasten. On erittäin hyvä näkyvyys maaston muodoille, eikä ole vielä sitä tunnetta, että punkit tarttuvat joka korresta housunpunttiin... Ehkä jopa paras aika liikkua metsässä?

Kaikki tämän jutun kuvat illan "sumukuvakierrokseltani".

Vähäinenkin sumu saa maiseman näyttämään salaperäiseltä.

Mukavaa viikonloppua!

Aamukävely

 "Yön usvat aamu  voittaa"

 J. L. Runeberg