Eilisillan vaatepiirros. Ja vähän siitä, mistä se tuli.

Tämä oli tänä vuonna vasta toinen vaatepiirros, siihen vaatepiirroskirjaseeni. Mutta tämä piirros sai alkunsa kahdesta asiasta. Silloin muutama päivä sitten, kun katselin Citymarketissa vaateosaston tarjontaa ja muistelin 90-lukua, osui siellä silmääni muutakin. Yksi ruskea mekko, joka ei ryppyisenä heti innostusta herättänyt, mutta uudestaan katsellessa jäi kiinnostavana mieleen. Minullahan oli saman väristä, samanlaista pallokuosia, oleva puolihame ollut jo viikkokausia mallinuken päällä. Sekin muuttui nyt ikäänkuin kiinnostavammaksi, kun olin sitä kaupan mekkoa katsellut😀 Olinhan mallinukelle pyrkinyt laittamaan silloin joskus ylle jotain sellaista, jota en nyt itse silloin välittänyt päälleni vetäistä; mutta joka olisi muuten riittävän kiva esillä olla. Mutta mitä itse piirustusinnostukseen tulee, näin sen kaupan mekon eilenkin kaupoilla käydessä. Kivalta näytti. Niin kivalta, että halusin piirtää. Ja ehkäpä piirusteluun vaikutti sekin, kun videopuhelussa näin eilen illalla hyvin pienen pojan niin kovin innostuneena kynä kädessä piirustavan omaan piirustustauluunsa, ja aina oman kätensä jälkiä ihan innoissaan nauraen ihailevan❤️ No siitähän tämäkin mummukin kai innostui...

Kun kaupassa nähdyt kankaat vei ajatukset tiettyyn hetkeen 90-luvulle

Taannoin näin Joensuun Prismassa puseron tällaisesta kankaasta...

Ja tänään oli samanoloisesta kankaasta mekko Lieksan Citymarketissa...

Ja molemmilla katselukerroilla ajatukset meni tällaiseen hetkeen 90-luvulla...

Ylläni on siinä siskolta saatu jätttipaitis; samat värit, vaikka ei ihan sama kangas. Mutta riittävän samaa tuodakseen mieleen tuon hetken☺️ Odotan siinä ambulanssia...  Muutaman tunnin päästä syntyi lapsi🤱

Keltaoranssi päivä eilen - keltaista yllä, ruokapuolellla oranssia

Olin ottanut edellispäivänä pakastimesta sulamaan puolen litran lakkarasian. Siitä oli ajatusta, että johonkin torttuun. Mutta koska nuorempi väki ei ollutkaan kotosalla näinä päivinä niinkuin luulin, muutin suunnitelmaa. Sainkin idean tehdäkin niistä pienen hillosatsin, kun löytyi kotoa jonkunlaista hyytelösokeria. Tarkoitus kuitenkin tuo hillo pian käyttääkin.

No sitten ajattelin vihdoin käyttää yhden pidempään käyttöä jo odottaneen, ison "porkkana"sosepötkön*. Ensin pähkäilin porkkanasosekeittoa. Mutta siinäkin muutin suunnitelmaa ja päätin tehdä porkkanalaatikkoa, kun löysin sopivan ohjeen:

  https://satukoivisto.fi/porkkanalaatikko/

Tuosta löytyy ohje, jossa ei ole porkkanalaatikossa riisiä. Ei minulla varsinaisesti ole mitään riisiä vastaan, mutta en vain ymmärrä, miksi porkkanalaatikkoon laitetaan riisiä? Eihän lanttulaatikkokaan sitä kaipaa. Ja tuo ohje oli kyllä tosi helppo. Siinä oli kylläkin itse soseutettu 500 g:n porkkanasatsi, josta laatikko oli tehty. Minullahan puolestaan oli sitä kaupan valmissosetta 1 kg pötkö, eli tuplamäärä. Joten muokkasin ainesmäärät sen mukaiseksi. Ja maustamistakin sen mukaan mitä meiltä löytyi. Ja vasta myöhemmin, laatikon jo valmistuttua, huomasin, että sosehan ei ollut pelkkää porkkanaa, vaan siinä oli porkkanan lisäksi mm. myös palsternakkaa ja lanttua. (K-menu *juuresose, oranssi pötkö:) Ja se itseasiassa lieksalainen tuote, Lieksan laatuherkut Oy:n valmistamaa👍

Tässä laatikko uuniin menossa. Kuvioiden piti olla sydämiä, mutta nekin vähän muuttuivat:) Ei onnistunut ihan aiotusti. Pari muuta kuvaa valmiista laatikosta.

Olin laittanut laatikkoon suolaa hieman liikaa,  vähempi olisi ollut parempi. Isäntä tykkäsi kyllä siitä suolaisena versiona, mutta minä kaipasin makeutta. Olin siirappia jo valmistusvaiheessa laittanut, mutta ei näköjään minun makuuni riittävästi. No lautasella olevaan satsiin sitten lisäsin. Lanttulaatikossakin tykkään makeudesta.

Mitä ruoka-asiaan noin muuten nyt yleensä tulee, niin olen saanut nyt lähipäivinä olla kiitollinen siitä, että ylipäätään olen saanut aikaiseksi tehdä ruokaa. Se homma kun ei ole minua kiinnostanut yhtään viime aikoina. Vähän niinkuin mielessäni taannoin rukoilin, että saisin siihen jotain intoa; sillä niin ns.  "heikossa hapessa" on se homma ollut. No nyt on pikkuruista piristystä siinä ollut🙏

---

Ja se vaateasia sitten: tämä yllä eilen - ja tänään. Kuva tehty pari vuotta sitten ja ollut silloin jonkun jutun kuvituksena.

Päivän vaatetus piirrettynä - ja samaa väriä ikkunan takana:)

---

Ja tältä näyttää yhdeltä sivulta taloa... Toisaalla onkin sitten vielä kunnon lumikerros.

Rannekkeissa perhoset - tilkussa kettu

 

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2026/02/perhosrannekkeisiin-ohje-ja-pieni.html

Eilisen piirros; näissä kuteissa, valon ja varjon vaihtelussa

Kuvan tekemisen idea tuli eilen, kun istuin kotona paikalla, johon aurinko soi säteitään. Näin silloin oman olemukseni ns. postimerkin kokoisena kuvana kännykän ruudun alalaidassa, ollessani  tyttären kanssa videopuhelussa. Tunnelma kuvassa oli jännä, taustalla tummaa, ja välillä olivat kasvoni puolittain valaistut. Valon kohdat paikkaansa vaihtelivat, kun aurinko jatkoi kierrostaan. Minähän näköjään nuorruin kovasti tekemässäni kuvassa; harmaa ja valkeakin on tukastani kadonnut, eikä suupielissäkään ole viivoja alaspäin... Näyttää ihan nuorelta... tytöltä:)  

Vaatteet sentään on ihan tätä päivää, ylläni nytkin pitkän, ruskean hameen kanssa oranssi neuletakki ja sen alla tiilen värinen trikoopusero.

---

Ruskean hameen näkee vaikkapa tästäkin. Se on ollut useammassakin jutussa vuosien aikana vaateblogissani: 

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2019/01/idea-1978-kasityolehdesta-neulerusetti.html

Ostaa🤩... Vai eikö ostaa...🤔 Kas siinä joskus pulma🙂

Minulle tuli kaupassa vaatetankojen ja -laarien äärellä samantapainen levottomuus, kuin joskus nuorena postimyyntikuvastojen äärellä. Tekisi mieli ostaa... Otanko? Olisi kyllä kiva... Mutta en tarvi... välttämättä... No, jos minä tämän nyt kuitenkin... Ei, en sittenkään... Kävin tänään jopa kaksikin kertaa samoilla kohdin itseäni kiusaamassa.

En sitten kuitenkaan ottanut, kun ei ole välttämätön tarve. Ja toisaalta ( ja varsinkin) rahan kulmasta täytyy koko ajan yrittää pitää kiinni, etteivät hupenisi liian nopeasti eikä turhaan, jotta rahat riittäisi välttämättömään.  Mutta koville se joskus ottaa vastustaa ostokiusausta, kun mieli tekee ja olisi kiva välillä jotain ostella; muutakin kuin vain ruokaa... Ja sitäkin sen mukaan, mikä hinta sillä on. 

Ennen tämän päivän toista kauppakierrosta - kun oli pakko muutenkin kahdesti tänään kaupungilla käydä - totesin ääneen isännälle,  että se eka käynti aiheutti mulle levottomuutta. Eli sitä sellaista niinkuin nuorena, että kun jostain kuvastosta hinkui jotain, jota ei syystä tai toisesta silti tilannut, sitä ajatuksissa kuitenkin märehti asiaa vielä jonkin aikaa, kun sellainen "pakko saada" -juttu jäi saamatta... Kunnes siitä pääsi yli.

Vai mahdoinko minä jo, ihan vielä, päästä? Tämä kirjoittaminen kyllä on taatusti sitä sen asian käsittelyä.... Vaan menee varmaan joku päivä, että saan sen, sen ei välttämättömän, vaan kivan, mekon - sen varsinkin, mielestäni.😀

Tämmöisiä arkimietteitä täältä tänään☀️

"Reetta" poseeraa auringonsäteen kanssa sinivalkoisissa

https://vaatekuvasto.blogspot.com/2025/09/sinivalkoista-ja-ripaus-punaista.html

Välillä olisin kyllä halunnut tuon "Reettan" yllä olevan hameen itselleni ylle... Puseroa en. 

---

Pykäsin aikoinaan tuon Vaatekuvasto-blogin sen takia, kun harmitti, ettei enää tule vaatekuvastoja postilaatikkoon. Nyt voi ainakin katsoa, mitä omasta vaatekaapista voisi vaihteeksi vetäistä ylle. Niinkuin nyt  mielittelisin ylleni tuota kuvissa olevaa hametta... Tänä aamuna tuon Reetta-jutun tuli aloittaneeksi ihan sillä, kun taas - jälkeen kerran - ihastelin Reettan syliin toisesta ikkunasta tulevaa valonsädettä. Alkunsa sitä on kaikilla asioilla, on se sitten tärkeää tai vähemmän tärkeää.☀️ 

Vähäksi aikaa nyt jotain huvia tästä, kun muutoin ei tunnu mikään oikein huvittavan. 

Pitkästä aikaa vaatepiirros...

Tämä sen takia kun mieleen tuli, että voisi ollakin kivempi laittaa ylle jotain tummempaa vaatetusta, kuin se vaalea mekko, jota olen ahkerasti tänä kesäkautena käyttänyt. Mieleen tuli yksi mustapohjainen hame, josta jonain kesäisenä kuumana päivänä taannoin ajattelin, (vaikka hame kevyt onkin), etten sitä halua ylleni laittaa. No nyt olisin voinut laittaa ylleni nuo kuvan kuteet...

- Mutta laitoin nyt kuitenkin vielä tuon kuvan alalaidassa hieman näkyvän vaalean mekon. 

Se on kumma, että miten sitä vuodenaika vaikuttaa siihen, minkä väristä haluaa ylle... Luulisi, että se on ihan sama minkä väristä se on - vaan ei kuitenkaan ihan tunnu olevan. Siltikään, että talvella voi olla yllä vaikka joku vaalea neule; pusero tai hame. Onko vaatteen väri joku kuin sulautumisen keino, siihen mitä ulkona on? Kuin joku suojaväri; sitä mietin.

Onko syksyllä muka lämpöisempi olo tummemmissa vaatteissa...?

---

 https://vaatekomerolla.blogspot.com/2024/07/mello-eli-tosi-loysa-mekko-jonka-saa.html

Vaateblogini uusin juttu

Pykäsin taas vaihteeksi vaatejutunkin.  Kun nimittäin "shoppailin" tänään ihan tuolta omasta varastosta yhden kätsyn jakun; suomalaista vintagea:

https://vaatekuvasto.blogspot.com/2025/06/vintagejakku-svengi-omatekoinen.html

7 vuotta ompelukaavan oston jälkeen sitä hyödynnettiin...

Olin tässä välissä - jonain vuonna - saanut aikaiseksi yrittää tehdä kaavapaketista puuttuvien  yläosan kaavojen tilalle uudet, joilla saataisiin samantapaista yläosaa aikaan kuin kaavan malliin kuului.

Ja nyt sitten - eilen - tytär halusi ostamastaan kankaasta tehdä mekkoa tuolla kaavalla. Aikaa tekemiseen ei ollut paljon. Koska ei ollut montaa päivää siihen hommaan, päädyttiin tässä kohtaa nyt siihen, että yläosasta tuli nyt pusero, ja alaosasta puolihane, jossa kuminauha vyötäröllä. Ja lopusta kankaasta leikattiin pitkä ja leveähkö kaitale, jonka voi solmia leveäksi vyöksi vyötärölle.

Sain häneltä luvan ottaa kuvan ja laittaa tänne blogiin❤️

Tytär omeli kaiken itse, minä sitten olin hommassa  jonkinlaisena yhteistyötahona pähkäilemässä mitä missäkin kohtaa olisi nyt kätevintä tehdä. Päättelimne, että tuon voi muuttaa paremmalla ajalla sitten mekoksikin, jos haluaa. Nyt oli tärkeintä saada se pian käyttökuntoon.

Ongelmien ratkaisuun kuului alunperin jo ihan sekin, että kangasta oli niukasti malliin, mutta se riitti, kun tytär halusi asusta lyhyemmän kuin alkuperäinen malli oli. Ja kun tuossa alaolevassa linkissä olen kaavasta alunperin kertonut, totean tässä vielä, että siinä oli siis vain yksi kaavanosa tallella, jompikumpi näistä: joko etu- tai takahelma. Eli toinen helma puuttui. Melkein samanlaisia ne kaavat ovat kyllä olleet. Mutta tähän nyt tehtyyn asuun tuli sitten suorasta kappaleesta tehty helma (eli se hame nyt), eikä sellaista pitkähköä, levenevää helmaa. Mielestäni asusta tuli kyllä kiva, ja hänen tyyliinsä sopiva.

https://vaaranlaella.blogspot.com/2018/02/vanha-sorja-kaava-oli-vahalla-joutua.html

Tänään yllä -mekkojuttu vaateblogissani

https://vaatekuvasto.blogspot.com/2025/02/perhoshihainen-leninki-jossa-lilaa-ja.html 

Joululahjalangoista myssy "Tähkäpäälle", jolle oli ohje kirjassa "Kauneimmat luontoneuleet"

Aion kyllä itse olla se "Tähkäpää", joka tuota käyttää. Olin ihaillut ohjetta jo muutaman vuoden, mutta kun sain joululahjaksi sopivanväristä lankaa niin siitä se haave muuttui todeksi. Mutta ajattelin kyllä samalla, että ei tuollainen malli varmaan minulle sovi. Mutta nyt kun sitä on päässyt käytännössä sovittamaan, niin sopiihan se. Ehdinpä ennen kevättä ja kesää😌

Päähineen tekeminen alkoi myssyn palmikkoisesta reunuskaitaleesta. Kun se oli tehty, sen päät ommeltiin yhteen ja sen reunasta lähdettiin myssyn pääliosaa tekemään. Sitten oli vuorossa korvaläpät ja niiden jatkoksi suoraan nuo palmikot, jotka olisi kuuluneet olla peräti 35 cm pitkät (jonka päälle vielä hapsut), mutta omani jätin vähän päälle 20 sentin mittaan ja siihen sitten hapsut jatkoksi. Tupsun kehittelin itse.

Palmikot on vähän sitä sun tätä, niinkuin koko myssykin, kun välillä aioin siitä jo ihan toisenlaistakin, mutta kun se ei onnistunut niin palasin tämän myssymallin pariin. Sainpa sen tehtyä, vaikka omaa sävellystä ja sähläystä siinä on paljon. Isännällekin joku päivä sanoin, että tulee mieleen kuin joku matikan koe, että tulos on suunnilleen oikein, mutta keinot jolla siihen on päästy, on vähän kysymyksen alaiset:😅

Juttu Apu-lehdessä lieksalaisesta vaatekaupasta

https://www.apu.fi/artikkelit/maassa-maan-tavalla-pidattyvyys-on-osa-suomalaista-kulttuuria

Vaateliikkeen nimi on Indianna. Se alkaa oikeastaan olla ihme, että tällaisia pieniä vaatekauppoja on. Tämä liike oli vielä joitakin aikoja sitten eri paikalla, vaikkakin saman kadun varrella. Entisessä paikassa vanhassa puutalossa niin kauan oli, että en tiedä liekö sitten ollut alunalkaenkin siellä. Mutta nyt tänä vuonna siirtyi entisen pankkirakennuksen tiloihin, samaan taloon, jossa R-kioskikin on.  Itse mietin jutun luettuani sitä, että mitenkähän tutun liikepaikan vaihtaminen on vaikuttanut kävijämääriin. Sen takia mietin, kun esim. meillä harvemmin on tarve ajaa ohi siitä kohtaa. 

Olin oikeastaan jo unohtanut tämän vaateliikkeen olemassaolonkin. Kun luin jutun, tuli mieleen että olisi ehkä kiva käydä katsomassa nyt siellä. Vuosia sitten, liekö parikymmentä tai kaksikymmentäviisi vuotta jo, on aikaa siitä, kun kävin joskus tutustumassa siellä. Mutta liekö ollut niin, ettei minulla ollut rahaa ostaa mitään - kun en ostanut mitään; ja sen ainakin muistan, että tuntui kiusalliselta kierrellä vain katselemassa. Jutussa liikkeen omistaja sanoi, että piti alkuun suomalaisia kylminä ihmisinä, ennenkuin tuli tuntemaan paremmin asiaa. Huvittavaa vähän on, että minä puolestani en kokenut silloin häntä niin ulospäin suuntautuneeksi, kuin olin silloin kaiketi kuvitellut. Enhän minä nytkään häntä ollenkaan tunne; mutta tässä sen nyt näkee, miten helposti me ehkä yhden nopean kohtaamisen perusteella teemme päätelmiä toisista ihmisistä - tuntematta ja tietämättä mitään heistä. 

Mutta  kyllä nyt olisi uusi käynti, putiikin uudessa paikassa vieläpä ollessa, paikallaan. Muistan että aikanaan Porissakin oli putiikki, jossa oli kivoja vaatteita jostain kaukaa. Ehkä juuri intialaisia olivat. Yksi mekko minulla olikin sieltä, taisi olla äidin minulle ostama. Jälkeenpäin olen joskus ajatellut sitäkin liikettä, että se oli kivan erilainen tarjonnaltaan. 

Uusia vaatteita minun ei tarvitse nyt ostaa, mutta käynti tuolla kiinnostaisi. Mutta huomaan nyt tätä tässä pohtiessani ja kirjoittaessani, miettiväni, että kehtaanko/haluanko sitten kuitenkaan mennä vain katselemaan... En ostaisi mitään. En sittenkään vaikka olisi rahaakin, koska minulla on vaatteita jo liikaakin ihan  säilytysmahdollisuuksiin nähden. 

Mitenhän noin ylipäätään liikkeissä suhtaudutaan pelkkään katseluun? Siis pienemmissä liikkeissä.  Toisaalta ei voida olettaa, että jokainen asiakas löytää ostettavaa. Mutta jos jo lähtökohta on pelkkä katselu. Joillekin liikkeenpitäjille se on ehkä ok; tulee tarjontaa tutuksi. Mutta toisia se voi ärsyttää, ehkä kovastikin. Yhdellä entisellä kotipaikalla länsisuomessa, kyläkaupan pitäjää ärsytti se, kun haimme paketteja sieltä - kun ne paketit sinne kerran postin toimesta tuli -  mutta ruokaostoksemme teimme kirkonkylällä. En tiedä vaikuttaako näihin pohtimisiin minulla jopa lapsuuden kokemuskin, kun silloisen kotikuntani kirjakaupan pitäjä sanoi meille, minulle ja yställeni kaupassaan, ettemme olisi vain katselemassa... No, mehän emme sitten ainakaan ostaneet, lähdimme pois.

Ehkä sitä on liian herkkä tunnustelemaan tällaisten asioiden ilmanalaa. Jää helposti ihan senkin vuoksi paitsi kiinnostavia kokemuksia; sen oman erakkomaisen luonteensakin vuoksi.  Jäävää ihan itse itsensä🤔 

Mutta katotaan... kuinka "ämmän käy", että tuleeko mentyä😊

Jos huvittaisi lukea...

Tässä olisi toisen blogini tämänpäinen. Siinä on rukouksen lisäksi tämän päivän "arjen" ajatuksia, (vaikka nyt onkin sunnuntai:)

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/12/rukous.html

---

Ja tässä vielä vaateblogistani tämänpäiväinen... Molemmat jutut, niin tuo ylempi, kuin tämä alla olevakin, on automatkalla kirjoitettu. Toinen mennessä, toinen palatessa:)

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2024/12/leopardikuosit-on-taas-trendikkaita.html

Yksi kuva poikii helposti sitten toisen...

Tämä eilen. Vaihteeksi ikäänkuin vähän omakuvaa. Vaikka en liene tänä kesäkautena juurikaan heiniä silitellyt. Mutta tuossa on se mekko, mikä nytkin on yllä. Ja maisemaksi jotain edes vähän aineksia siitä tiestä tavoittelin, jolla aina kuljetaan.

Sama mekko yllä tänäänkin.

Nyt tekeillä tällaiset sukat

Eilen piirsin vähän aikomusta. Sain yhdeltä tyttäreltä punaruskeaa lankaa, joka oli jäänyt hänen projektistaan. Oli sitten jo ennestään saatuna toiselta tyttäreltä vaaleansinistä lankaa, ja myös kolmannelta tyttäreltä joskus saatua tummempaa, kimaltelevaa sinistä lankaa, kuten myös itsellä vielä ennestään vähän tähän sopivaa. Näiden lankojen väreistä se lähti, ja ylläni olleiden vaatteiden väreistä☀️

Saksitaan vaatteisiin uutta ilmettä

Yleltä luin taannoin aiheeseen liittyvän Strömsö-jutun: https://e.fi/aihe/a/20-10005505. Mutta eilenpä touhusin itse senkaltaista hommaa, kun silppusin yhden lapsilta jääneen, kokoa 128/134 olevan topin itseäni varten "hihattimeksi". Kaipasin jotain sopivanväristä käsivarsien lämmikettä vaalean mekon ja viininpunaisten sukkahousujen  kanssa käytettäväksi. 

Topista tuli käytettyä helma ja selkäosa. Topin alaosa muuttui hihoiksi. Ja koska toppi oli niin pienikokoinen, oli minun käytettävä topin selkäosaakin hommaan. Siihen kiinnitin hihoiksi tulevat osat. Isommasta topista tehdessä olisi varmaankin riittänyt pelkkä hihakappaleiden toisiinsa kiinnittäminen.

Mutta alkuun pääsee tosiaan pelkillä saksillakin, ei ole pakko välttämättä ommella yhtään mitään. Olen itsekin jonkun verran harrastanut sellaista. Vuosi sitten olin pitkähihaisen t-paidan muuttanut hapsulliseksi trikoojakuksi: (sama mekkokin näkyy  olevan joissakin jutun kuvissa:)

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2022/10/silppusin-pitkahihaisen-puseron.html

Ja jos hiukan vielä ompelee lisäksi, niin voi tulla tämmöisiä kuin tämä aiemmin tehty, että sukkahousuista sain puseroon pitkät hihat:

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2021/03/sukkahousuista-puseroon-hihat.html

Jos vaatejuttuni kiinnostaa...

... niin tässä olisi tarjolla katsottavaksi kaksi tänään laittamaani juttua, jotka siis ovat eri blogeissa. Kun mullahan tosiaan on kaksikin  vaateblogia...🙄

Tässä ensin on se, jossa on tämänpäiväinen vaatetukseni sisällä. On vähän kuin joku "sunnuntaiasu", jossa ei pihalla puuhastella. Nyt ei tarvitse tänään  mennä kauppaankaan. Nyt kun tytöillä on loma, niin päivien tuntu saa helposti vaikka viikkovillin, että joutuu miettimään, että mikäs päivä nyt onkaan. Tänään olin kyllä hyvin perillä siitä:)

https://vaatekuvasto.blogspot.com/2023/06/roosaa-ja-beigea.html

Tässä on sitten toisen vaateblogini juttu siitä, minkä ompeluprojektin toivoisin saavani kesän aikana alkuun. Kesällä on valoisaa, joten tekeminen olisi silloin kivempaa. Ja vaatekin olisi kesäiseen käyttöön aiottu:

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2023/06/ompeluhaave-mekko.html

---

Ulos lähdin  tänä aamuna kävelemään näissä ulkovaatteissa, jotka voi näyttää pöhköltä valinnalta näille metsäisille teille...🙂 Mutta mitäs väliä sillä, jos itse tykkään välillä kulkea näin. Farkkuja käytettiin eilen, kun taas ruokia haettiin kaupasta.

Kun vanha myssy kaipasi jotain

Olin tehnyt tämän myssyn vuosia sitten, mutta käyttö on jäänyt tosi vähäiseksi. Osin ihan siitäkin syystä, ettei tämä ole lämmin, vuoriton kun on. Mutta yksi syy nihkeyteen on ollut sekin, ettei se muutenkaan ole miellyttänyt. Myssyn malli ei ole minun naamataululleni paras. Ja sitä epäsopivuutta on vielä oikein korostanut tuo leveä valkoinen raita, joka on ihan kiva pelkkää myssyä silmäillessä, mutta ei minun otsallani. Yritin siihen eilen jotain keksiä, ensin kirjomalla raidan päälle punaista ja sinistä. Ei ollut hyvä. Sittenpä vain solmin punaisen pienen nauhan, joka on ollut jonkun paperisen lahjakassin kantimena. Ja sen päälle sitten pistin  yhdestä rasiasta löytämäni vanhan Tukholma-rintaneulan. Jos se oli minun tätini peruja, niinkuin muistelen, niin ehkä se täti oli saanut sen  siskoltaan tuliaisena. Toisen tädin tytär kun kotiutui jo kauan sitten Ruotsiin. Ruotsissa tosin  on isännänkin sukua samaan tapaan. Ja niin varmaan on monellakin suomalaisella. Eipä yhden "korun" lisääminen myssyä juuri  muuttanut muuksi, mutta kului siinä mukavasti vähän aikaa asiaa pähkäillessä ja värkätessä:)  

Siinä vielä myssy Reettan päässä, niin näkyy siinä oleva tupsukin:)