Minulle tuli kaupassa vaatetankojen ja -laarien äärellä samantapainen levottomuus, kuin joskus nuorena postimyyntikuvastojen äärellä. Tekisi mieli ostaa... Otanko? Olisi kyllä kiva... Mutta en tarvi... välttämättä... No, jos minä tämän nyt kuitenkin... Ei, en sittenkään... Kävin tänään jopa kaksikin kertaa samoilla kohdin itseäni kiusaamassa.
En sitten kuitenkaan ottanut, kun ei ole välttämätön tarve. Ja toisaalta ( ja varsinkin) rahan kulmasta täytyy koko ajan yrittää pitää kiinni, etteivät hupenisi liian nopeasti eikä turhaan, jotta rahat riittäisi välttämättömään. Mutta koville se joskus ottaa vastustaa ostokiusausta, kun mieli tekee ja olisi kiva välillä jotain ostella; muutakin kuin vain ruokaa... Ja sitäkin sen mukaan, mikä hinta sillä on.
Ennen tämän päivän toista kauppakierrosta - kun oli pakko muutenkin kahdesti tänään kaupungilla käydä - totesin ääneen isännälle, että se eka käynti aiheutti mulle levottomuutta. Eli sitä sellaista niinkuin nuorena, että kun jostain kuvastosta hinkui jotain, jota ei syystä tai toisesta silti tilannut, sitä ajatuksissa kuitenkin märehti asiaa vielä jonkin aikaa, kun sellainen "pakko saada" -juttu jäi saamatta... Kunnes siitä pääsi yli.
Vai mahdoinko minä jo, ihan vielä, päästä? Tämä kirjoittaminen kyllä on taatusti sitä sen asian käsittelyä.... Vaan menee varmaan joku päivä, että saan sen, sen ei välttämättömän, vaan kivan, mekon - sen varsinkin, mielestäni.😀
Tämmöisiä arkimietteitä täältä tänään☀️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti