Ehtoollinen tapahtui erikoisessa paikassa: astronautti vei ehtoollistarpeet mukanaan kuuhun!

 Buzz Aldrin sai ehtoollisen Kuussa | historianet.fi https://share.google/N8jL1RRH9mE9JObk9

Jälkeenpäin hän mietti, ettei olisi pitänyt, koska kuu on myös muihin uskontoihin kuuluvien kuu; jota pohdintaa ihmettelen. Onhan kuu kaikkien kansojen kuu kyllä. Ja on myös niin, ettei ole kuin yksi Luoja: Hän, joka loi kuun ja auringon, tähdet, ihmiset ja eläimet. Kaiken mikä on. 

---

Tuosta linkistä näkee halutessaan juttuja tässä blogissa olleisiin juttuihin, joissa on kuusta jotakin. Nuokin kuvat peräisin niistä jutuista. Valokuvat omia otoksiani ja piirustus joskus pykäämäni, kun kävelyllä kuu näytti tien yllä niin mielenkiintoiselta: https://vaaranlaella.blogspot.com/search?q=Kuu&m=

Kyllä minullekin tuollainen kassi kelpaisi!

90-vuotias mies ompelee kasseja, johon kokoaa kuvituksena olevat eri kirkkojen kuvat tilkuista.  Minä voisin ottaa vaikka Pomarkun kirkko -kassin. Tai jonkun sukuni sijoilla olevan kirkon kuvan. Tuo Hauhokin sopisi siihen tarkoitukseen.

 https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/reino-leppanen-90-ompelee-kirkon-kuvilla-varustettuja-kasseja/

Lilja

Meillä on ollut keittiön pöydällä liljoja.

Ne oli niin kiehtovan näköisiä siinä edessäni ollessa, että piirustaminen kävi mielessä. Mutta koska en oikein osaa kukkia piirtää, välttelin aloitusta viime tippaan. Kukat on jo siirretty toiselle pöydälle, joten nyt jos ylipäänsä aikoo. Joten tämä aamuna sitten... Ihmisellä vain on se kumma tarve itsekin jotain yrittää, vaikka kaikki on toisen toimesta tehty paljon kauniimmin jo alkujaan...

Ja pitihän sitä yrittää antaa auringon parantaa...

No on, mikä on. Joku keksilaatikon pahvi tässä  piirustuspaperina. Ja vahavärit sekä öljypastellilitkynät. Ainakin meni hauskasti yksi hetki. Ja ties vaikka innostuisi helpommin taas seuraavia piirustuksia aloittamaan. On ollut vähän nihkeätä. Kun piirustustarvikkeetkaan ei taas tällä hetkellä ole ihan niin kätevästi esiin otettavissa kuin aiemmin. Pitäisi taas siihenkin paneutua, että saisi senkin paremmalle tolalle. Tuntuu aina olevan joku asia, jota pitäisi kohentaa, mutta usein jää vain pelkäksi aikeeksi.

---

Kirjoittelin toiseen blogiini myös tänä aamuna. Siinä on vähän Esteristä, Persian kuningattaresta, ja myös Mooseksesta, jonka nimi suurelle osalle ihmiskuntaa on tuttu:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/06/juuri-sellaista-aikaa-varten-jumalan.html?m=1

Mieleen tuli taas pitkästä aikaa sekin, että kuinka vasta myöhään aikuisena tajusin, kuinka piirustus- ja kirjoitusasia ovat olleet elämässäni jotenkin jo lapsena. En osannut pitää niinä varmaankaan ns. minään silloin. Ja nyt ne jotenkin ovat elämässäni jossain roolissa, vaikkakin vain ikäänkuin harrastusmielessä. Harrastus - sanana tässä, sekin tuntuu olevan jotenkin epäsopiva kuvaamaan asiaa. Olisikohan eräänlainen elämän eliksiiri, ja tarve, kun ei ihan pelkkä huvikaan🌿 Enemmänkin kiva, että saa tehdä tällaista, on saanut mahdollisuuden tällaiseen. 

Aamun ajatus: Syntymisemme on on ollut ilo...

Vanhempamme ovat iloinneet. Ja jos he eivät olisikaan, on ainakin Jumala iloinnut tekemästään, eli meistä!

Me emme usein kenties koe itseämme ilon tai rakkauden arvoisiksi, mutta jos olisimme jääneet syntymättä, puuttuisi paljon. Ja jos Jumala meidät on luonut, on meidän syntymisellämme tarkoitus, vaikka emme itse kokisi asiaa niin. Ja tämä pätee niin ihmisiksi syntymiseemme, kuin myös siihen; että Jumalan lapsiksi, uskoviksi, kun olemme syntyneet. Emme ole turhia, tai sattumia, emme vahinkoja. Olemme rakastettuja sen vuoksi, että olemme; emme sillä, mitä saamme, tai emme saa aikaan. 

Olemme Jumalan lapsinakin ilo Isälle, kuin maallisille vanhemmillemme - ilo ihan vain syntymällä hänelle.  

---

Kun tuli mieleen yksi kuva, joka olisi sopinut kuvitukseksi tähän, aloin selata blogin sivupalkissa olevaa "piirustukset" -aihetunnistetta, tuuminkin mielessäni, että olkoot ne kaikki siellä kuvituksena tähän:) Jotta tuossa niitä on, ns. "joka lähtöön". Nekin olleet ilo tekijälleen ainakin:)

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/piirustukset?m=0

Ja hyvää juhannusta itsekullekin🌿🌼❣️☺️

Mielenkiintoisia juttuja luettavaksi

 Ystävyyden vähimmäismäärä | Päivämies: https://share.google/uSX1KNdWXlzhIPeuv

Mielenkiintoinen juttu kenelle tahansa luettavaksi! Siinä yksi perheenisä kertoo, miten hän nuorena ilahtui, kun hänelle - oudoksi itsensä kokevalle, osoitettiin ystävällistä huomiota.

---

Mies - yrittäjä, on joutunut elämässään sellaistakin tekemään, että arkut kahdelle pojalleen. Aikoinaan keskustelut tyttöystävän - nykyisen vaimon, kanssa olivat merkityksellisiä:

Seurakuntalainen: https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kari-kankkusen-autossa-soi-dei-plus/

Kuvat muutaman päivän takaa... Ei näy aurinkoa nyt. (Nuo muutamat pienemmältä näyttävät kuvat kannattaa klikata isommaksi... Näyttää kivemmalta.)

Ajatuksia laulamisesta, kun piti yhden laulun sanoja etsiä

"Oi, mikä riemu, olla kun saan..." "..seurassa kuljen nyt Jeesuksen..."

Jostakin syystä mielessäni alkoi jo ennen ylösnousua soida laulun sanoja; noita tuossa yllä. Mutta en vielä keittiön pöydän ääreenkään päästyäni ollut saanut selkoa, että mistä laulusta ne olivat ja miten laulun alkusanat kuuluivat, että sen voisi löytää. Tai edes kertosäe jos olisi tullut mieleen.

No vihdoin löytyi; vanhaa, kukkapaperilla päällystettyä laulukirjaani selatessa: Laulu oli:  "Siunattu varmuus, Jeesus on mun". Samalla kun oikeaa laulua etsin, alkoi moni tuttu laulu soida mielessä. Mieleen ehti tulla myös se ajatus, että itse oppi jo koulussa muutamia virsiä. Mikä sääli ja suuri vahinko, ettei samaa mahdollisuutta suoda nykyajan lapsille! Heiltä jää oppimatta sellaista, joka olisi voinut tuoda lohtua ja iloa myöhemmin elämässä. 

En tosin voi itse pullistella tämän asian hyvin hoitamisella, sillä en ole juurikaan laulanut kotona, että omat lapseni olisivat kuunnelleet ja siinä oppineet. Vanhemmille lapsille tuli jonkun verran laulettua hengellisiä lasten lauluja. Mutta nuorempien osalta se taisi jäädä aika olemattomiin. Samalla surettaa, että varsinkin nuorempia ei tullut juuri opetettua uskon asioissa, kuten olisi ollut hyvä. Isommille sellaista toimintaa oli hieman enemmän. Näin vanhana voi todeta, että se olisi tärkeää kylvää "sanan siementä" ihan jo pienestä. Siihen sopii iltarukoukset, laulut, pienten kirjojen lukemiset, kertomukset. Ja tietysti vanhemmat elää esimerkkinä, ihan tavallisina omana itsenään, epätäydellisenäkin... armon ja anteeksiantamuksen tarvitsijoina.

Mutta lauluihin palatakseni; tavallaan tykkäisin laulaa, täällä sisälläkin, enkä vain ulkona. Tai pelkästään mielessäni. Mutta ajattelen, että jos se häiritsee... Ja on siinä varmaan ihan sitä kehtaamisasiaakin... Nykyään jo ruosteessa olevan äänen ja laulataidonkin kanssa. Minun olisi vaan jo alunalkaen kannattanut rohkeasti lauleskella ilman häpeää ääneen ihan kotonakin, jo avioliiton alussa. Tiedän ihan, että jos kysyisin kotona olevilta, että: "Häiritseekö, jos vähän laulaisin?" Vastaus olisi: "Ei tietenkään! Laula vaan. Ei semmoista tarvitse edes kysyä." Ihmeteltäisiin minun asennettani varmaankin. Siinäpä se itseasiassa onkin; oma mieleni ja luontoni on vaan pistänyt sulun laulamiselle. Joskus sulku on yllättäen murtunut, ja mm. lapsenlapselle olen videopuhelussa laulanut mm. "hämä-hämähäkkiä" ja joskus jonkun muunkin laulun. Niinkuin taannoin yhdelle pienelle syntymäpäiväsäkeen. Laulaminen tuo kyllä iloa, rohkaisua, tai muuta sellaista, kun vaan rupeaa siihen...

Pitihän se isännältä seurusteluaikana saadun kukkakimpun, tms. mukana tullut paperi pistää aikoinaan talteen😃 Ja kivastihan se on säilössä - ja näkyvissä, jos ei kirjaa sullo jonnekin kirjahyllyyn.

Osanen jutusta toisen blogini puolelta

 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/11/kun-paiva-nayttaa-joskus.html

Tältä aamulta

Tämän tekstin kirjoitin ensiksi ihan itseäni silmälläpitäen, ja tuonne toisen blogini puolelle. Mutta jos tästä  joku rohkaistuisi ottamaan ne itsellään olevat, vaikka vain vähäiseksikin arvioimansa "lahjat", taidot, osaamisen, kyvyt -  käyttöön... Olkoon se sitten puhetaitoa, (jota esim. minulla ei ole ollenkaan) ihan vain kuuntelemista tai läsnäolemista, tai jotain aivan muuta, mitä ikinä ihmiset nyt osaavatkin - vaikka käytännön toimia, niin pistetään likoon vaikka ihan vain toisten ilahdutukseksi, tai hyödyksi.

---

Matt. 25:14-20. Ajatuksia siitä kohdasta.

"Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa." Matt. 25:14 KR-92 (Mikä luotto muuten palvelusväkeen!)

Yksi sai 5 "talenttia", toinen 2, ja kolmas yhden. Kaksi ensimmäistä pisti haltuunsa uskotut varat poikimaan lisää. Viimeksi mainittu, yhden talentin saanut, ei uskaltanut (tai halunnut) tehdä sen kanssa mitään, muuta kuin pistää sen visusti piiloon.

Olen yleensä lukenut noita tuon tapauksen jakeita köyhyyden silmälasit päässä. Ollut pahoillani siitä, että se, joka sai muutenkin vähemmän, joutui vielä antammaan pois senkin, jonka oli saanut. Ja se annettiin vieläpä sille, jolla jo ennestäänkin oli. (Nyt tässä on heti huomioitava se, että ne varat oli edelleenkin sen antajan, ei niiden, joiden hoitoon ne luovutettiin...)

Tänään olikin jakeita lukiessani siis näkökulma toinen. Ne annetut "talentit" oli alunalkaenkin tarkoitus pistää käyttöön, poikimaan lisää; jopa sielläkin minne ei ollut ennestään "kylvetty" mitään. Emme saisi pelon takia, epävarmuuden, tms. puutteen ja vajavuuden takia, jättää käyttämättä kokonaan meille annettuja lahjoja (=lue: vaikkapa taitoja). Olisi tarkoitus asioida, toimia, tehdä työtä, "pistää poikimaan" ja "likoon" ne annetut lahjat. Eikä vain piilotella niitä, ajatellen; "en minä osaa", "ei minusta ole", "se on niin vähäistä ja vaatimatonta", "eikä mihinkään siitä ole". Ei näin... Joka ajattelu juuri itselleni on aika luonteenomaista - sitä pessimismiä. Vaan nytpä ne kaikki rippusetkin olisi pistettävä likoon. Ja tavoiteltava lisääkin, niiden annettujen "varojen" kasvua. Tehdä mitä tietää työnantajan tavoitteena olevan. Vaikka vähäiseksi kaikki jäisikin. Ja jopa "vallata" uusia alueita.

Ei saisi takertua siihen omaan "köyhyyteen", mitättömyyteen. Edustamne suurta työnantajaa! Tuottakaammme kunniaa nimelleen ja työlleen...

---

Ensisijaisesti tämän ihan itselleni kirjoitin, mutta jos tästä joku muukin havahtuisi siihen, että pistäisi "likoon" ne itselle annetut "talentit". Helposti sitä ajattelee, ettei minulla mitään annettavaa ole. Mutta me emme varmaan useinkaan ollenkaan itse tajua, mitä meillä onkaan. Väheksymne vain, että mitä niistä nyt kellekään on... Mutta niistä vähistäkin voi olla yllättävästi jollekin❣️🌱🌊☀️ Ties mitä niistä kasvaa...🌹

Oikea hyvän mielen juttu: Tekijä jättää upeat tekemänsä kuvat toisten vapaasti löydettäviksi ja otettaviksi!

"Pienestä kivestä paljastui mestarijäljennös Etelä-Pohjanmaalla – ”En voinut jättää sitä maahan” | Ilkka-Pohjalainen": https://share.google/Q8YkG8Mux3Y30e0fb

Juttua ei näe linkistä kokonaan, mutta jo pelkkä alku ja pari siinä nähtyä kuvaa sai ajattelemaan, että siinä on oikea taiteilija! Ja hän jakaa tekemisillään iloa muille - ihana idea☀️

Taiteilijan nimi näkyi kuvatekstissä: Hän on nimeltään Aira Pykäri. Hän maalaa kiviin suomalaisten tunnettujen "kultakauden taiteilijoiden" töitä. Ottaisin kyllä itsekin mieluusti mukaani maasta sellaisen taideteoksen.

---

Itsehän löysin joskus kirpparilta muutamalla kymmensenttisellä yhden tuntemattoman tekijän hienosti tehdyn työn kuuluisasta  teoksesta "Raatajat rahanalaiset": 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2017/01/taidetta-alle-eurolla.html

Luettavia juttuja mm.: Maaseudun Tulevaisuudessa ja Alueviestissä olleet jutut. Kohtaamisia kummassakin

Maaseudun Tulevaisuus: "Tuntematon mies pesi mattoja sateessa ja väitti Jumalan parantaneen hänet vakavasta sairaudesta.":

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/koti/df47f309-3af6-4737-b63f-207c17f0596f

Alueviesti: Sastamalan alueelta juttu, jossa uusi varhaiskasvatuksen ohjaaja kertoo työstään ja ajatuksistaan:

https://alueviesti.fi/2025/10/25/seurakunnan-varhaiskasvatuksen-ohjaaja-anneli-maki-laurila-pitaa-tyotaan-tarkeana-kaikella-on-aikansa-ja-paikkansa/

Toisen blogini teksti tältä aamulta: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/10/kohtaaminen-lupaukset.html

Urheilun ystäville kutsu kisailemaan itse, (ettei vaan pelkkää penkkiurheilua:)

Hassua, että urheilusta pitämätön kirjoittaa siitä aiheesta mitään... Mutta minulle tuli sanaa "kilvoittele" lukiessa mieleen kilpailu. Nyt kyllä nykyään ei tuo sana ole varmaan oikein käytössä, ja ehkä se ei  juuri kilpailemista ihan tarkoita, vaan paremminkin yrittämistä, tosissaan voittamisen tavoittelua...? Mutta kuitenkin, kilpailu, ja urheilukilpailu varsinkin, tuli siitä mieleen. Vihkoon kun kirjoittelin, kirjoitin sille sivulle otsikoksi:

"Kilvoittele", kilpaile, hyvä uskon kilpailu. Osallistu siihen."

Nykyäänhän on mitä moninaisimpia kisoja ja kilpailuja. Urheilukisat kaikkien suosituimpia ja tunnetuimpia varmaan. Mutta onhan niitä muitakin. Jotkut lie katsonut ehkä suurta ompelukisaa vaikka  joskus. Siinä esim. ei kyllä alussa olisi voinut päätellä, kuka lopulta voittajana on. Yhdellä kertaa voi tulla joku moka, ja näyttää ettei ole mahdollisuuksia. Mutta tehtäviä on niin monenlaisia, ja jonain hetkenä onnistuukin varsin hyvin. Voittaja voi olla aivan yllätys, ei välttämättä ennakkosuosikki.

"Monet viimeiset ovat silloin ensimmäisiä, ja ensimmäiset viimeisiä." Luuk. 13:30 KR-92

Mutta on olemassa kilpa, joka on  menossa nonstoppina, ja siihen saa osallistua aivan kaikki ja kaikentasoiset kisaajat. On vähän eri sarjoja ja aiheryhmiä, joissa osallistujia on. Kilpailukutsuja on monennäköisiä. Tässä yksi:

"Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu ja jonka olet tunnustanut päämääräksesi, kun monien todistajien läsnä ollessa lausuit hyvän tunnustuksen." 1. Tim. 6:12 KR-92

Tiesitkö, että entinen tiukka fariseus, vanhalta nimeltään Saul, eli Saulus Tarsolainen,  uudelta nimeltään Paavali (sanoisiko tuota nyt hänen kilpailijanimekseen), kirjoitti urheilu mielessään? Ainakin juoksu ja nyrkkeily vilahtaa hänen kirjoituksissaan:

Juoksu mainittu: "Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman." 1. kirje Korinttolaisille 9:24-25 KR-92

Ja myös nyrkkeily mainittu: "Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olet kutsunut muita kilpailuun." 1. kirje Korinttolaisille 9:26-27 KR-92

Mutta sittenhän on muita, toisentyyppisiäkin kilpailulajeja vielä. Niitä justiin, joissa tavallaan kilpaillaan muita vastaan, mutta vielä enemmän kai itseä vastaan... Eikös telkassa ole nyt meneillään joku Alone*; jossa ollaan yksin jossain korvessa? Olen vasta nähnyt jotain mainintoja ohjelmasta. Ja joillekin jo alun vaikeus on tullut suurena yllätyksenä, niin olen ymmärtänyt. Ei varmasti olekaan helppo laji, vaikka tykkäisikin luonnosta ja kenties yksinäisyydestäkin... 

Ohjeita taivaskilpailuun lähtijöille. Ja rohkaisua!:

"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen." Matteuksen evankeliumi 7:13 KR-92

"Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille monet yrittävät mennä sisään, mutta eivät siihen kykene." Luuk. 13:24 KR-92

"Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" Matt. 7:14 KR-92

"Joka ei kanna ristiään ja ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni." Luukkaan evankeliumi 14:27

Kisassa on kuitenkin edellämenijä, jota seurataan. Hänen nimensä on Jeesus. Hän on kulkenut koko reitin. Ja itseasiassa: hankkinut kaikille perille tuleville, vaikka olisi kulku ja kisailu vaikeaa ja puutteeellistakin ollut, palkinnon! Jokainen saa, kukaan perille tuleva ei jää seppelettään vaille!

Ja matkalla saa aina huutaa myös häntä avukseen...!

"rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään uskossa. He sanoivat: "Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta." Apostolien teot 14:22 KR-92

Loppuun asti kisassa ollut Paavali sanoi: "Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään." 2. kirje Timoteukselle 4:7-8 KR-92

Kyllä varsin vahvoin sanoin halutaan joukkoon mukaan väkeä kutsua; suorastaan "vaaditaan", niinkuin muinoin Jeesuksen puheessa häihin väkeä haalitiin teiltä ja aitovieriltä, mistä vain keitä tavattiinkaan! Tässä nyt näin: "Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan tulemaan sinne." Luukkaan evankeliumi 16:16 KR-92

Se edellämenijä - Jeesus, sanoi: "... Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. ... Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmaan loppuun asti." Matt. 28:18, 20  (v. -38 käännös)

---

* Alone (ollaan yksin erämaassa) -kisasta. Se löytyy MTV:n sivuilta. Katsottiinpa sitten eilen siitä isännän kanssa kolme jaksoa, jotka vapaasti pääsi katsomaan. Oltaisiin enempikin katsottu, mutta seuraavat jaksot eivät olleet noin vain katsottavissa. Kenties ne pistetään vapaaseen katseluun vähän myöhemmin,  kun uusia jaksoja tulee lisää.  Mutta mielenkiintoista oli. Kilpailijat kaksi kuukautta Inarin korvessa, ja ruoka itse hankittava luonnosta... Ei ihan helppo homma.

"Reetta" poseeraa auringonsäteen kanssa sinivalkoisissa

https://vaatekuvasto.blogspot.com/2025/09/sinivalkoista-ja-ripaus-punaista.html

Välillä olisin kyllä halunnut tuon "Reettan" yllä olevan hameen itselleni ylle... Puseroa en. 

---

Pykäsin aikoinaan tuon Vaatekuvasto-blogin sen takia, kun harmitti, ettei enää tule vaatekuvastoja postilaatikkoon. Nyt voi ainakin katsoa, mitä omasta vaatekaapista voisi vaihteeksi vetäistä ylle. Niinkuin nyt  mielittelisin ylleni tuota kuvissa olevaa hametta... Tänä aamuna tuon Reetta-jutun tuli aloittaneeksi ihan sillä, kun taas - jälkeen kerran - ihastelin Reettan syliin toisesta ikkunasta tulevaa valonsädettä. Alkunsa sitä on kaikilla asioilla, on se sitten tärkeää tai vähemmän tärkeää.☀️ 

Vähäksi aikaa nyt jotain huvia tästä, kun muutoin ei tunnu mikään oikein huvittavan. 

Aamuyöllä oli runsaasti äänetöntä salamointia!

Kun aamuyöstä heräsin, havaitsin tiheään toistuvat välkähdykset. Jonkin aikaa sitä katseltuani, päätin nousta ylös ja hakea kuulolaitteet, jotta kuulisin jyrähdykset, että millaisiahan ovat... Noustuani havaitsin, etten ollut ainut, joka sitä salamointia seurasi. Viimeisenä olin itse herännyt. Vaan eipä kuulunut mitään kuulolaitteiden kansssakaan. Ei kuulunut, koska ei kuulunut kuulua, koska salamointi oli elosalamointia.  Niistä sitten aamulla luin, että ne ovat salamointia, joka on niin kaukana, ettei ääni voi kuulua ihmisen korviin, mutta välähdykset näkyvät.

Tuli mieleen niitä katsellessa, että lapsena ukkonen oli erityisen pelottavan tuntuista öisin. Vaikka piiloutui peiton alle, salamat näkyivät silti, jopa suljettujen silmien läpi.

- Ihan oikeesti...?!

Osui silmään äsken netin uutistarjonnasta yksi juttu; itseasiassa vain jutun alun näki, mutta minulle tuli siitä tarve kirjoittaa. Jutun kuvassa oli kaunis nuori nainen, jonka sanominen oli, että hän oli jo pienenä tiennyt olevansa poika tytön kehossa... En voinut olla ajattelematta, että "Voi apua..." tällaista. 

En koe itse olevani mitenkään viisas. Paremminkin vähän toiseen suuntaan, jos olisi jotenkin pakko omaa kyseenalaista viisauden määräänsä miettiä. 

Mutta: pakosti tulee mieleen, että miten on mahdollista,  nykyajan "viisaat" ja "asiantuntijat" ovat niin suurin joukoin ja yksissä tuumin lähteneet tällaiseen mukaan, että lähdetään vieläpä hyvin nuoria ihmisiä, aikuisuutensa alussa ihan (tai jopa lapsia) muokkaamaan terveestä kehosta, joksikin aivan toiseksi!  Näkisin sen enemmänkin pahoinpitelynä ja heitteillejättönä.

Eri mediat myös mieluusti tuovat esiin tällaisia kertomuksia, ja se vain ruokkii tätä "kehitystä". Toivottavasti jotkut todellisen viisauden siemenet alkaisivat itää "viisaiden ja asiantuntijoiden" joukossa, että jälleen sellainen oikea käsitys ihmisestä pääsisi valtavirtaan.

---

Unelmointia...

En ole varsinaisesti kovin unelmoiva tyyppi, koska ajatukseni menee yleensä vähän niin, että saisi  niillä haaveilla sitten mieluusti olla jotain - edes jotain - mahdolisuudentapaista toteutuakin. Miksi kiusata itseään asioilla, jotka ovat mahdottomia... Tiedän, ettei ihan tuolleenkaan kannata ajatella. Mutta kai se on joku selviytymismekanismi. Mutta se siitä nyt sitten.

Tämä aamuna sain idean, (en näköjään sitäkään unelmaksi nimennyt, vaikka se sitä tavallaan on), että olisi vaikkapa esim. seurakuntamme kirppiksen (Löytöpuoti) nurkassa lukupiste! Ajattelen siinä nyt siihen muutamia lohduttavia/rohkaisevia, hyviksi havaittuja hartauskirjoja pöydälle, - ehkäpä vielä kahvikupposen kera. Ja mielellään niin, että jos joku asiakas tai muuten vain sisälle tuleva haluaisi vain jutustella jonkun kanssa, niin että sellainenkin henkilö löytyisi juttuseuraksi siihen.

Tämä kai tuli siitä, kun nyt itselläni on taas tässä keittiön pöydällä Juha Vähäsarjan hartauskirja, jonka tekstit on rohkaisevia ja lohduttavia.

Mutta tuohon lukupisteideaan palatakseni, ei siihen taitaisi olla tilaa nykyisessä paikassa, kun kaikki tila muutenkin on niin käyttöön tarvittu. Mutta jotain tuollaista voisi olla seurakunnissa muutoinkin: jos ei joka päivä, niin jonain päivänä viikossa vaikka jos joku paikalla olisi kahvin kera; vaikka vain niitä näitä jutustelemassa. Monet kuitenkin varmaan kaipaa juttuseuraa.

Mutta unelmista muutoin vielä. Joskus haaveilimme isännän kanssa, että jos olisi ollut joku oma tila, että olisi voinut myynnissä pitää kirjoja. Sellainen ei ollut sitten meitä varten, koska sellaista ei tullut. Emmekä ole edes kumpikaan mitään myyjätyyppejäkään. Mutta lukupisteen kera voisi haaveksia, että olisi paikka josta ihmiset voisivat vain tulla hakemaan kirjoja, ilman ostovelvoitetta. Kirjaston eteinen onkinhan jo sellainen sinällään, mutta aivan liian pieni. Ja pöydät ja kahvi sieltä puuttuu☕☕ 

Mutta "minä juon nyt kahvia":) 

Kahvikuppiin heijastuu yläpuolelta jotain...

Tuossa melkein pääni yläpuolella on jotain kiiltävää... Ilmapalloja juhlinnan ajalta, joka taannoin oli meillä:)  Saa nähdä mihin asti nuo tuossa roikkuvat, minulla ei ole mitään kiirettä korjata niitä tuosta pois... Voi olla, että joulun aikaan on sitten...😀

Heippa täältä taas tällä erää😊

...

Oma kommentti klo 11.11: 

Täytyypä nyt itse pistää tähän kommenttia, että joskus voi ideat ja unelmat olla jo hyvän matkaa toteutumassa tai olla jo toteutumeetkin, mutta itse emme vain tiedä... Näin oli nyt tämän juttuni lukupisteideaan kanssa! Sain viestin, että siellä on ollut meneillään sen tyyppisen tilan tekeminen; ja juttuni tiimoilta siihen tilaan tulee tukevampi tuoli ja siihen voidaan kirjoittaa lukupiste😃 

Ihmeellisiä on joskus Herramme tiet! Olipa rohkaiseva ja ilahduttava asia!

Job olisi osannut...

Ennen ylösnousua mielessä oli ne onnettomuuden kokeneet ihmiset. Mieleen tuli, että Job olisi osannut sanoa, mitä sellaisen järkytyksen kokeneet  haluaisivat kuulla lohduttajilta. Kun sitten nousin ylös, oli tämän aamun luettavissa Päivän Tunnussanassa tälle päivälle jakso Jobin kirjasta!

Se oli Jobin kirjan ensimmäinen luku. Siinä kerrotaan kuinka Job menetti ensin omaisuutensa. Ja sitten kaikki 10 lastaan yhdellä kertaa. Kaikki tämä aivan peräjälkeen. Toinen luku kertoo, kuinka Job sitten vielä sairastui pahasti. Hänen ystävänsä tulivat  lohduttamaan häntä.

Ja millaista se lohdutus ensin oli:  He vain istuivat maahan hänen viereensä ja istuivat siinä hiljaa  viikon! 

Kun Job sitten alkoi sen viikon jälkeen vuodattaa tuskaansa julki, eivät hänen ystänsä malttaneet enää olla vain läsnä ja kuunnella. Mutta kenties Job olisi sitä juuri tarvinnut...

Kuva tältä aamulta.

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/03/elama-sana-joka-sisaltaa-niin-paljon.html

Tänään yllä -mekkojuttu vaateblogissani

https://vaatekuvasto.blogspot.com/2025/02/perhoshihainen-leninki-jossa-lilaa-ja.html 

Seurakuntalaisessa oli juttu lieksalaisesta runoilevasta pastorista

 Tuossa linkki juttuun. Se oli kiinnostava!🌟

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/koti-ikava-sai-rovasti-pekka-heiskasen-kirjoittamaan-runoja-itselleen-ja-toisille/

---

Itse mietin tänään runoasiaa, (ennenkuin tuosta jutusta mitään tiesin, kun justiinsa äsken vasta sen luinkin), että runoja ei tarvitsekaan selittää - vaikka tekijästä siltä joskus tuntuisikin.

Olin kirjoittanut yhden runontapaisen toisen blogini puolelle, ja lukenut muita vanhoja tekeleitäni. Voi ajatella että puhuvat omaa kieltään, jonka joku "kuulee". Sama vähän kuvien kanssa. Joku voi nähdä jotain kiinnostavaa tai peräti puhuttelevaa sellaisessa, mitä toinen pitää olemattomana.

Jotain valmiiksi tehtyä ja jotain arkista...

Vinkkaan vain tässä toisen blogini puolella olevaan juttuun; että vaikka jutun varsinainen aihe ei kiinnostaisi, niin jutun lopussa on ihan pikkuisen arjesta, muutama sana. Ja kuva☀️

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/01/voisiko-naihin-ajatella-sen-sanan-jo.html

Petivaatteiden vaihto - ja silmänilo välillä siinä...

Korjaus illalla: Voi kamala, ja samalla huvittaa; ei sentään "periaatteiden vaihto"😄 - kuten äsken huomasin otsikossa lukevan... Vaan petivaatteiden!

---

Kyseisen homman, josta en yhtään tykkää, silmänilo on kyllä välillä nämä tyttäreltä joskus saadut pussilakanat. Kumpaakin on vain tuo yksi. En ole vuosiin pitänyt sitä linjaa kuten nuorena, että samanlaiset pitäisi olla. Se on ihan arkinen "päätös", jota ei ole varsinaisesti tehty, vaan sitä laitetaan mitä on. Minä olen "ominut" itselleni laitettavaksi tuon vaaleanpunaisen talon pihapiirin horsmineen ja pihalla oleilevine eläimineen. Isäntä saa sitten tuon suomalaisen järvenrantamaiseman koivuineen.

No otinpa vähän kehnosti kuvan, kun horsmat jäi kuvasta käänteiden alle. No siellä ne silti on, ruusujen lähellä pitkinä kasvamassa, muiden kukkien kanssa.

Nämä ovat Vallilan pussilakanoita kumpikin. Etualalla nimeltään Mansikkapaikka; toisen kuvaa en onnistunut netistä löytämään, joten sen nimi on yhä arvoitus.

---

Kun nyt istun tässä keittiön pöydän ääressä, osui tuolta pihalta taas silmiini tuo meidän pihalla oleva mökki - aikoinaan leikkimökiksi tehty, vaaleanpunainen... 💕

Mikäs ihmeen vaaleanpunainen päivä, tai viikonloppu, tämä oikein on, nyt mietin; sillä aamulla minulla oli palamassa vaihteeksi kynttilä pöydällä, sellainen pinkki. Ja eilen laitoin ylleni vaaleanpinkin puseron ja sukkahousutkin sitä väriä, mustan puolihameen kanssa. Kaipa minä nyt sitten jotenkin tarvitsen tätä väriä nyt, vaikka en ole sellaista muuten ajatellut.🌸