Rörstrandin Fia

Rörstrandin Fia

Tämä on syksyllä tehty kirppisostos. Meillä piti ennestään  olla yksi tuollainen kuppi ilman aluslautasta ja ajattelin sitten saavani toisenkin. En tiedä onko kaappini niin sekaisin, vai olenko laittanut kupin pois, mutta tämän kuvassa olevan kupin ostamisen jälkeen etsin sitä entistä, enkä löytänyt:(   Vieläkin pieni toive kituu, että se jostain kumminkin tulisi esiin...

Ei tuollatavoin kuvitettu kuppi minusta mikään kaunotar ole, mutta se on kätevä malliltaan ja jollain kumman tavalla tykkään siitä välillä kahviakin hörpätä. Liekö tuo vihreä värikin osaltaan syynä siihen, että se jollakin tavoin viehättää.

Netistä näin, että tätä sarjaa on valmistettu sinisenäkin. Muuten oli vaikea löytää tietoa tästä.

---
Olin tehnyt tämän jutun luonnoksiin jo syyskuulla. En kai ollut oikein kuviin tyytäväinen, koska jutuntekele jäi silloin julkaisematta. Nyt on nuo kuvat kelvattava, kun uusia ei niin vain oteta - paitsi jos kinuaa tyttäriltä kännykkäkuvia.

Näköjään olen jo monesti aikonut tätä juttua laittaa esiin, sillä noilla ylläolevilla teksteillä ollut luonnos oli viimeksi tammikuun päiväyksellä... Minun oli ihan vaikea uskoa, etten tätä  olisi julkaissut aiemmin. Mutta nyt laitan. Ja jos sitten kumminkin joku toteaa mielessään, että onhan tuo jo nähty, niin ei voi mitään; "kertaus on opintojen äiti" :)

Meillä on muutakin Rörstrandia: Rörstrandin Ulla, Inga ja kolmaskin "sisar"

"Villahousupakko" - pieni elokuvavinkki 70-lukulaisille

Satuinpa eilen Yle Areenasta löytämään sellaisen puolen tunnin elokuvan nimeltä "Villahousupakko" vuodelta 1977. Se on hauska katsottava vaikkapa ruoan valmistumista odotellessa. Katselimme sen eilen tyttöjen kanssa.

Siinä sai nähdä miten lapset silloin pukeutuivat. Muistatko vielä vaikkapa ne häntälakit? Ja voi myös muistella miten sen ikäisten ajattelu toimii.  Ja näinpä myös tutunnäköistä kuviota ainekirjoitusvihon kannessa. Minulla oli  - ja on yhä - se sama kuvio nähtävissä 70-luvun lopun kotsanvihossani. Tästä pääsee halutessaan näkemään tomaattilihapiirakan ohjeen kyseisestä vihosta.

Ajankuvan lisäksi elokuvassa oli jotain niin muuttumatonta, kysymys siitä, että pukeeko ne mukulat tarpeeksi päälleen:)  Eilen juuri bongasin yhden meidän neitokaisista kuljeskelemassa paljain päin ja paljain käsin kaupungilla siirtyessään tunnilta toiselle.

Tänään on onneksi niin lämmintä, etteivät villahousut ole tarpeen. Tuulista tosin tuntuu olevan.

Mukavaa viikonloppua:)

Sinivalkoista Suomea: Vallilan "Rajamailla" ja kotimainen Barker-pöytäliina

Kävimme tänään Joensuussa. Tein heräteostoksen kuljeskellessani siellä Vallilan tuotteiden keskellä. Olin ensin vain ihaillut kankaita. Ja itseasiassa, aivan ensiksi kassojen lähellä oli ostoskasseja myynnissä, joita saa vain Joensuun Prismasta. Niissä on kaupunkimaisemaa Joensuusta. Mutta minä siis ostin  taloustavaraosastolta pari astiaa: lautasen ja kulhon, koska minusta maisema niissä oli niin kotoinen.  Metsämaisema kun on. Olin noita ihastellut siellä joskus aiemminkin. Nyt oli kuitenkin hinta sitä luokkaa, että raskin ostaa. Se oli nimittäin nyt 5 e/kpl. Annoin nämä sille, joka meillä varsinkin metsästä tykkää, eli isännälle. Olivat hänelle  myöhästynyt synttärilahja:)

Sarjan nimi on Rajamailla ja suunnittelija Riina Kuikka. Astioiden pohjassa  on vuosiluku 2017, joten ovat Suomen 100-vuotisjuhlavuoden tuotantoa. Ei kylläkään Suomessa valmistettuja.

Astiat Vallilan "Rajamailla", Liina kotimainen Barker (kts. Valvilla Oy)

Liina pöydällä on Barker -merkkinen. Se on kotimaista valmistetta.

Ostin sen joskus kirpparilta ja olen luovuttanut sen tyttärelle. Hänellä oli se edellisessä asunnossaan käytössäkin. Nyt se on kuitenkin majaillut minun hoteissani, ja niinpä sitten laitoinkin tänä jouluaikana sen pöytään. Eikä kukaan valittanut, kun ei ollutkaan pöydässä ne yleensä käyttämäni valkoiset liinat. En tiedä tuon liinan aikakautta, mutta jossain 70- tai 80-luvun käsityölehdissä törmäsin joskus Barker-mainokseen. Saattoi olla jokin kangasmainos. Ja jopa isäntä teki huomion liinasta pöydässä istuessaan.  Ihan pelkästään värien perusteella. Hän tuumi, että lienee 70-luvulta, koska muisteli juuri samoja värejä katselleensa joskus kotonaan:)

---
 Barker: Katso Valvilla Oy.

Arabian Kataja -sarjaa

Arabian Kataja -sarjaa. Löysin joskus kirpparin ilmaislaatikosta kaksi kuppiparia tätä sarjaa. Kotona huomasin, että toisessa kuppiparissa oli korva liimattu. No, olisihan se pitänyt arvata.. ilmaiskorista.

Kuppi on kuitenkin ollut hyödyllinenkin käytössä, ollen välillä vesivärikuppina. Siinä tosin saa olla tarkkana, että kastaa sutinsa oikeaan kuppiin...:)

Olipa vaikea löytää tietoa tästä sarjasta. Löytyi sitten vihdoin Tori.fi:stä (kahvikuppeja) ja Huutonetistä (sokerikko) ilmoituksista mainintoja suunnittelijasta (Anja Jaatinen-Windquist) sekä sarjan tuotantovuosista (1974-1975). Kiva kun ilmoittajat olivat laittaneet ne tiedot!

Tekeillä: "Taas uusi hame..."

Vanhin  tytär on tässä viime aikoina väittänyt, että aina kun hän tulee kotiin, on "taas uusi hame". Olenpa sitten selittänyt, että ei ne nyt ihan uusia ole, kun joskus viime talvena tai keväänä on tehty. Hänhän oli puoli vuotta muilla mailla. No, nyt saa aiheesta sanoa, että "taas on..." :)  Nyt on tekeillä, kun löysin kirpparilta kankaan, josta joku oli hametta aikonut. Oli nimittäin kaksi hamekappaletta jo valmiiksi leikattu ja mukana oli vielä leikkaamatontakin kangasta jonkin verran. Onneksi oli, sillä  yläosa minun piti tähän itse kehitellä, joten on siltä osin oma versio. Piirsin valmiiksi leikatuista kappaleista myös kaavan vastaisen varalle ja siihen touhuun käytin suurinta löytämääni  mainoslehdykkää.

Se mainittu pykäämäni yläosa tuli yllättäen tehtäväkseni. Sen kehittely ei oikein onnistunut. Muoto oli vääränlainen, tuo joka kuvissa näkyy.  En ole tehnyt sellaista ennen, enkä suosinut ylipäätään hameita, joissa on tuollainen yläosa. Ne ovat mielestäni siitä hankalia, että se pitää olla "just eikä melkein" kohdillaan se sauma, omalle kropalle sopivalla kohdalla.

No, ehkä tästä kumminkin kelvollinen hame saadaan, sillä muotoilin uudestaaan leikkaamalla tuota ylemmissä kuvissa näkyvää omituisen näköistä palaa. Suoristelin sen muotoa. Alunperin kuvittelin, että sen yläosan muodon saisi helposti vain tuon valmiiksi leikatun mukaan... mutta eihän se niin yksinkertaista ollutkaan. Allaolevan kuvan oloinen hameesta pitäisi tulla...

Hamehomma siis jatkuu vielä.  Kangas toi minulle ihan mieleen 70-luvun. Ei vaan ole tietoa, mitä aikakautta kangas oikeasti on.  Kankaassa on muuten myös keltainen raita, joka ei näissä kuvissa näy. Ja tummat osuudet on tummaa ruskeaa, eikä mustaa.

Neulotut pyyheliinapitsit

Saimme syksyllä erinäisiä taloustavaroita kodista, jossa ne olivat käyneet tarpeetomiksi.  Niiden joukossa oli myös pyyhkeitä. Muutamassa oli puikoilla kudotut (siis useimmille ne neulotut... Käytän itse mieluimmin lapsena oppimaani tapaa sen sanomiseen)  pitsit pyyhkeiden päissä. Näistä tykkään erityisesti tuosta sinisestä, vaikka samanlaisiahan kaikki muutoin ovat.

Nämä lienevät jostain 70- tai 80-luvulta. Eilen satuin muuta etsiessäni löytämään vanhasta Suuri Käsityökerho -lehdestä (nro 11/1982) samanlaisen pitsin ohjeen, mutta lehden ohjeessa oli tuossa suorassa, pyyhkeeseen ommeltavassa reunassa vielä kapea virkaten tehty reikäpitsinen osuus. Ei ole muuten ensimmäinen kerta, kun löydän noista vanhoista lehdistä jotain tutunnäköistä.

---
Myös tällaisia saimme siitä mainitusta taloudesta samalla kertaa:  Lasikulhoja
Iittalan Kuusi-sarjan lasit
Kaunis kahvikuppipari

Vielä olisi muitakin saatuja, jotka voisivat kenties joskus päätyä  jutun aiheeksi. Mutta nyt on kuvien ottaminen vähän arpapeliä. Kuvan joko saa tai ei... riippuen siitä suostuuko kamera toimimaan.

Pannumyssyjä

Tulipa siskon kanssa puhe pannumyssyistä. Sain häneltä sitten  kuvia anoppinsa aikanaan tekemistä pannumyssyistä, joilla on jo melko paljon ikää. Näistä kaksi ylintä ovat minun suosikkini, mutta kivoja on muutkin; kuten vaikkapa keltainen.

Noita katsellessa tulee ihan itsellekin halu tehdä pannumyssy!

Muistelimme sitten niitäkin pannumyssyjä, jotka äiti osti meille kummallekin lahjaksi ehkä 80-luvun alkupuolella. Minulle tuli tuo kuvan mukainen punainen ja siskolle samanlainen tummansininen. Siskolla siihen kuului myös samantyylinen koristetyynypäällinen.

Nuo pienet kiiltävät pyörylät on pikkuruisia peilejä. Minusta pannumyssy oli niin hieno, etteihän sitä raskinut juurikaan käyttää.  Olisikohan kovin väärin, jos sanoisin, että kaiketi yhden käden sormilla voisi laskea käyttökerrat. Tietysti sekin vaikutti, että oli se kahvikeitin jo tullut kuvioihin mukaan, mutta toisinaan teepannu kaipasi lämmikettä. Tänään tuota kylläkin käytin, kun meillä on kahvinkeitin poissa pelistä ja on kahvia värkätty muilla systeemeillä.

Vanhat kuusenkynttilänpidikkeet

Joulukoristeidemme joukossa on myös yksi ruskea pussi, jonka sisältönä on vanhat kuusenkynttilänpidikkeet.

Nämä kaikki ovat mieheni suvulta peräisin.  Tuollaisia nipsulla oksaan kiinnitettäviä oli minunkin kotonani. Nuo toiset asetetaan kuusenoksaan roikkumaan tuosta varresta olevasta mutkasta. Alaosan koriste on paino, joka pitää koko komeuden pystyssä.

Kaivelin tänä vuonna tuon vanhan pussin pohjiaan myöten, koska halusin nähdä tätä juttua varten tarkemmin kaikki pussissa olevat pidikkeet. Pussin pohjalta löytyikin jotain yllättää: pari kolikkoa. Toinen ruotsalainen, toinen saksalainen.  Toisessa oli vuosiluku 1985 ja toisessa 1976.

Pähkähullu idea ja mummoleninki

Rouvashenkilö on sitten tässä lankakerä kaulalla... No, kun tämän mekon kaulus on pikkuisen semmoinen, että se saisi olla ihan hivenen avarampi ja yritin keksiä jotain sopivaa korua, joka veisi vähän huomiota kaulukselta (tai itseasiassa rouvan naamataulun ja kauluksen yhdistelmältä).

Ei ollut oikein sopivaa korua saatavilla ja sitten kaivelin lankapussia, josko sieltä löytyisi pinkkiä tai lilaa lankaa. Ei ihan sitä ollut, mutta tuommoisen  kirppikseltä joskus ostetun, vajaan kerän löysin ja kun rupesin mallailemaan värin sopivuutta mekon kanssa,  niin yksintein kieputin koko kerän kaulalleni.

Sitten laitoin alimmat roikottimet solmuun. Voisko "huivike" enää helpompi olla, tai hullumpi... Mekkohan löytyi taannoin ilmaislaatikosta. Ja nämä kuvat on sentakia näin olemattomat, koska isäntä on ulkona touhuamassa enkä viitsinyt keskeyttää hänen tekemisiään tämän takia. Ja kun kuvat halusin saada heti kumminkin, niin piti itse sählätä niitä. Vitkalaukaisimella kirjapinon päältäkin se näköjään jotenkin käy...

Nokka pystyyn ja lankakerä kaulaan...

Täytynee joskus ottaa kunnon asukuvia tästäkin:)

Leirillä Nurmeksen Höljäkässä

Minä ja tytöt olimme viikonlopun seurakuntamme järjestämällä lastenleirillä Nurmeksen puolella, Höljäkässä, lähellä Lieksan rajaa. Paikka oli entinen metsätyömieskoti, nykyisin  Koivurinteen Eräkartano nimeltään. Siitä löytyy tietoa tästä (katso linkki).

Leiri alkoi perjantaina aamupäivällä ja loppui sunnuntai-iltana. En ole mitenkään innokas leiri-ihminen, mutta koska toinen pienemmistä neitokaisista ei luultavasti olisi lähtenyt sinne muuten, niin päätin minäkin mennä. Ja sitten minua ja vanhinta tytärtä pyydettiin sinne töihinkin. Ensin oli puhe vähän keittiöhommeleista, mutta sitten olikin tarvetta enemmän ryhmänohjaajista. Niin me kaksi sitten olimme ryhmänohjaajina kahdelle oman perheemme jäsenelle ja kahdelle vieraalle lapselle. Hyvinhän tuo leiriaika meni  kuitenkin, vaikka sinne lähteminen ei niin helpolta tuntunut. Viimeksi olimme leirillä tyttöjen kanssa kolme vuotta sitten ja paikka oli silloin toinen. Tämä paikka oli leirinpitoon aika sopiva minusta. Kaikille oli tilaa sisällä yöpymiseen muutaman hengen huoneissa. Minä ja tytöt oltiin ihan omalla porukalla yhdessä niistä. Toinen ryhmämme vieraista tytöistä kävi nukkumassa yöt sukulaisissaan ja toinen nukkui leirillä olleen sukulaisensa kanssa samassa huoneessa.

Leirin ohjelmassa oli myös poniratsastusta halukkaille. Nuorin ratsastaja lienee ollut alle 2-vuotias, mutta innokas jo hevosten perään:) Tyytyväisenä ratsasti äitinsä pidellessä hänestä kiinni. Uintia ja saunomista oli lauantaina. Se oli eri paikassa, Lieksan puolella. Kylmän  sään vuoksi läheskään kaikki eivät uineet. Eivät meidän neitokaisetkaan. Ruokailusta joku lapsi totesi, että "joko taas on ruoka...", eli keittiössä ollut väki sai olla puuhassa:) Ja vierailipa leirillä kristityt motoristitkin eli ryhmä Gospel Ridersin jäseniä moottoripyörillään. He jakoivat kaikille leiriläisille motoristiraamatut. Raamikset oli tärkeä osuus leirin ohjelmaa. Ja lipunnosto ja illalla lipunlasku kuuluivat myös päivään. Eräässä lipunnosto- tai laskutilanteessa leirin johtaja puhui siitä, kuinka jokainen on ollut Jumalan suunnitelmissa jo kauan ennen kuin vanhempamme tiesivät meistä mitään. Hän korosti myös sitä, että kukaan meistä ei ole "vahinko", vaikka joku niin sanoisikin. Eräässä aamunavauksessaan samainen leirin johtaja luki Psalmin 139. Siinähän on tärkeänä asiana se, että Jumala näki meidät jo idullamme ja meidän päivämme olivat kaikki suunnitellut, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. Jumala näkee näkee meidät nytkin, olemme me missä hyvänsä.

Nukkumajärjestelyistä vielä senverran, että minä ja vanhin neitokainen nukuttiin vain muutaman vuoden vanhoissa, aikanaan uutena ostetuissa makuupusseissa, mutta nuoremmat neitokaiset nukkuivat oikein retromakuupusseissa. Tuo sininen on minun vanha makuupussini 70-luvun puolivälistä. Tuo vihreä on ostettu joskus täällä asuessa kirpparilta. Eikä se varmaankaan ole tuota sinistä nuorempi, luulisin. Itseasiassa nuo vanhat pussit vaikuttavat paremmilta kuin ne uudet. Uudet ovat ohuita kesämakuupusseja ja täysin ryhdittömiä ja liukkaita.

Kuva otettu kotona

Tässä vielä pari kuvaa 70-luvulta. Minä ja siskoni saatiin molemmat makuupussit. Sisko sai punaisen ja minä sinisen. Kuvassa ystäväni ja siskoni sekä meidän makuupussimme. Lieneeköhän makuupussit saatu sinä kesänä, kun niitten kanssa pihalla touhutaan. Tosin olihan meillä aina välillä telttakin pihalla ja siinä nukuttiin.

Oi, niitä aikoja...

Ällistyttävä kirppiskäynti

Kävimme tänään Hengitysyhdistyksen kirpparilla. Veimme pöydällemme, joka meillä on nyt toista viikkoa, tavaroita lisää. Samalla tuli katseltua tietysti muittenkin pöytiä. Toiseksi nuorin neitokainen huomasi junioreille tarkoitetun englannin kirjan. Myöhemmin kävi ilmi, että siellähän oli koko kielikurssi kirjoineen, joten nyt neitokainen saa sitä haluamaansa englantia opetella lomahuvinaan. Minä huomasin ulko-oven pielessä isot pahvilaatikot, joissa oli vaatteita. Niissä luki, että siitä saa ottaa. Ja nämä siis ovat niistä  ilmaislaatikoista löytyneet vaatteet. Kaikki muut minulle juuri sopivia, paitsi tuo mustapallollinen mekko, joka on isommalle ihmiselle tehty.

Melkein kaikista oli tuotelaput leikattu pois, paitsi tuosta nykytuotantoa olevasta puolihameesta. Alushameessa myös oli kokolappu paikallaan. Alushameeseen oli muuten leikattu molempiin kylkiin sivusaumojen viereen viillot, joita ensin ihmettelin. Sitten tajusin, että sillä oli saatu hieman lisää     tilaa, kun oli tullut pieneksi. Minulla oli aikanaan joku tuontapainen kokoalushame. Olenkin harmitellut joskus sitä, että olin laittanut pois sen. Kiva kun sain nyt tämän.

Mustapallollinen mekko on hyvin paksua, hieman joustavaa materiaalia. Jotain polyesteriä oletan.

Ohutta ja joustamatonta (polyesteriä?) oleva mekko. Liehukekaulus, jossa lisänä solmittavat nauhat. Vyötäröllä kuminauha.
Sen alle tehty nurjalle käänne mekon lyhentämiseksi.

Ryppypuuvillainen pusero on jonkun itsetekemä. 

Nykytuotannon hame. Merkki Arcade. Edessä liehuke.  Kuva poikittain. 

Crimplene-mekko. Ei tehdastekoinen. Mekkoon kuuluu myös vyö.

Tehdastekoinen crimplenemekko. Siinä on alunperin ollut vuori, mutta se on leikattu irti, kuten kuvastakin näkyy.

Kun otin nämä vaatteet sieltä kirpparin laatikosta, ajattelin etteivät ne minulle käy. Toisin kävi. Nämä kaksi alinta sopivat kenties parhaiten. Aika näyttää kuinka ne tulevat olemaan käytössä. Ehkä niistä joskus lisää juttua.

Isäntäkin muuten teki löytöjä tänään. Hän löysi kansioita, joissa oli mielenkiintoisia postikortteja. Siellä oli mm. paljon Sarah Kay -kortteja. Minulla oli nuorena sitä sarjaa juliste. Saattaa olla vieläkin tuolla varastossa.